Rapujuhlaa lumihankien keskellä

Tätä rapujuhlaa oli suunniteltu ja ihmetelty urakalla jo pidemmän aikaa, nyt oli aika se toteuttaa. Mikäpä kutkuttavampaa kuin viikonloppuna jossa oli sekä Intian GP kuin Kuntavaalien finaalikierros, suurta urheilujuhlan tuntua. Lotto ei tietenkään natsannut. Pelkkää rapua en sitten saattanut tarjota, tein sopivasti, pakkaspäivä kun oli, paahdettua valkosipulikeittoa joka onnistui vallan mainiosti. Valkosipulit olivat sukkelia, espanjalaisia taisivat olla. Pidin foliossa uunissa niitä ensin 180 asteessa nelisenkymmentä minuuttia, sitten vielä parikymmentä minuuttia 200 asteessa eivätkä siltikään oikein kunnolla pehmenneet. Saivat kelvata sitten niinensä, hyvää niistä silti tuli. Blenderissä vedin sileäksi ja siivilöin vielä kertaalleen. Sushia tuli tehtyä myös, kylmäsavulohimakeja ilman, hieman sekä reilulla wasabilla kuin myös kurkulla ja kevätsipulilla. Jottei sitten nälkä olisi lähelle tullut, sinisimpukoita panin pöytään kahdella tapaa. Merimiehen tapaan sekä gratinoituna. Gratinoitujen kylkeen piti tehdä avocado-tilli dippi, olivat vaan avocadot menneet ihan ruskeiksi niin hylkäsin moisen idea. Sitruunamajoneesia ja paahtoleipää. Mamin erinomaista perunasalaattia. Ja tietenkin niitä rapuja. Olikin hankaluuksia löytää rapuja vaikka niitä yleensä on kaikki paikat täynnä. Prismasta sitten löytyi.

Vaniljapannacottaa vadelmacouliksella sitten jälkkäriksi. Tosin tuota koristeltaessa oli jo liiankin monta rapua tullut syötyä... aika rouhea olo oli seuraavana päivänä. Liekkö ravuissa jotain hämärää kun kuulin tätä samaa toiseltakin, itseasiassa muutamaltakin muulta taholta...

Pikku amuse... dijonilla maustettua smetanaa, punasipulia, lohenmätiä ja tilliä

Mamin pottusalaattia

Paahdettua valkosipulikeittoa

Makit, majoneesi ja sinisimpukat merimiehen tapaan

Koko kattaus

Gratinoidut simpukat

Ravut valmiina

Oli jemmassa vielä yksi pullo tätä El Bullin talonviiniä

Vaatimaton pannacotta

Terveiset Baltian Pariisista

Yllättäen ja pyytämättä avautui tilaisuus lähteä Baltian Pariisiin pikku retkelle, en silmääkään räpäyttänyt vaan pakkasin laukkuun meikit, ketjut ja vyöt ja olin tien päällä. Veijo Foreca kertoili siellä olevan 15-20 astetta celsiusta lämmintä, huitun kukut, hyvä jos viitisen astetta oli päivällä. En sitten tohtinut astua jalalla näihin jopa Yhdysvaltojen konsulaatin mustalle listalle päässeihin paikkoihin, sitä enemmän tuli käyskenneltyä Riikan keskustan tuulisilla kujilla. Väinäjoelta kantautui perin ikävä tuuli ihan joka päivä. Kuten aiemminkin, kahteen kertaan aiemminkin olin tuolla käynyt. Talvisaikaan tuolloin. 

Pieni hetki meni muistaa mitä on missäkin, sen ajatustuokion jälkeen kuitenkin sukkuloisin Riikassa kuin kala vedessä. Ei siis ollut hajuakaan missä olin ja ympyrää pyörin akvaariokalan lailla. Aina kun näin jonkun paikan "tuon mä muistan" se ei sitten ollutkaan se. 

Hintatasoltaan Riika on tyyriihkö. Kahvi ja leivonnaiset ovat erityisen halpoja. Samoin ruoka jos malttaa tahtoo tutustua latvialaiseen ruokaan ja käy syömässä vanhankaupungin ulkopuolella. Tosin itse en niin tehnyt, tsekkasin netistä pari kivaa paikkaa jotka sitten koeponnistin. Wikitravel suositteli Kiploku Krogs nimistä bistrotyyppistä ravintolaa, oli vallan mainio. On valkosipuliravintolan maineessa, mielestäni sitten käyttävät liian vähän valkosipulia, kovin oli mietoa. Kuten myös muutenkin, mausteiden ja suolan käyttö oli perin varovaista kaikissa käymissäni ravintoloissa, joten pääosin oli pakko suolaa lisätä muuten tavattoman tuoreiden ja hyvien makujen esiin tuomiseksi. 

Kävin Zeppeliinihalleissa myös tuoretuotteita zoomailemassa, en siellä saattanut kuvaa ottaa saati ostaa mitään. Kalakaupan puolella yllätyksekseni ei ollut mitään vanhan kalan hajua saati katkua, ilma oli fressi ja kalat todella hyvän näköisiä. Osa pienemmistä kaloista pikku altaissa jopa elossa vielä. Tuossa olisi paikka suomalaisille kalakauppiaille käydä tutustumassa. 

Tuota miten nuo paikalliset naiset 10-15cm koroissaan kävelee kuin junat tuolla vanhan kaupungin muhkuraisilla kaduilla, en ymmärrä. Kivaa katseltavaa kuitenkin :-)

Tuomiokirkko

Uutta kuparia pintaan

Riikan vanhin talo, nyt siinä on ravintola

Entinen työtoverini Jyrki M.

Tikkareita

Karjalasta kajahtaa

Näkymää Radisson SAS Skyline keppulasta, sumu oli kova.

Balli :-) Kyllä näitä Balleja tuli maistettua. Piti olla hottia, ei ollut järin hottia vaikka kehuskelivat Balleja myös Barcelonassa, Prahassa ja Berliinissä. Aika mauton Balli...

Tämmöistä napostelin mini tuc:ien päällä. Ihan maukasta. Ei tainnut olla aitoa mätiä kuitenkaan vaan jotain merilevävastiketta.

Riikan ghettomuseo

Riikan (tai Latvian) tiedeakatemian rakennus taka-alalla. Se on VALTAVA kun pääsee lähelle.

Taas toi Jykke

Tämä oli Pyhän Petrin kirkossa, ihan kirkon takana oli tollanen loosi jossa pienet neekerit piti ovea. Tuo kirkko oli siis monta sataa vuotta vanha. Mikähän sen rooli on ollut? 

Kissit oli valmiina...

Aika litku bisse. Kallis. Pöh.

Valkosipuliraflan alkuruoka.. rapuja valkosipuliyrtissä

Leipää samassa paikassa.

Possua ja pottuja, sienisoosi. Potuissa valkosipulia. Hyvää. Kyllä tuota Kiplogu Krogsia voi suositella. 

Täällä en käynyt edes kakalla. Eipä siellä ketään ollutkaan kun ohi kävelin. Kävelin siis ohi.

Domini Canes ravintola löytyi hotellin takaa kun ensin oli toista tuntia kiertänyt kaupunkia etsimässä sopivaa paikkaa. Ensin kävelin ohi, miten kävikin takaraivossa kutsuhuuto... en todellakaan pettynyt.

Alkupalaksi kampasimpukoita porkkanapyreen ja salaatin kera

Pääruoaksi butterfish, en vieläkään tiedä mikä tämä on. Kuka kertoo? Hyvää se oli, valkoista paksua kalaa.

Jälkkäriksi creme brulee. Hyvää, ehkä liian iso :)

Tätä kylttiä etsi

Niin, kyllä tällä reissulla piparuakin sai :-D

Tämä taisi olla joku esihistoriallinen Killin ja Nallin vastike

Tämmöisiä... 

Kenraali Talvi

Hyvänen aika, mistäs tämä tuli. Kyllä minä tämän näin ja ystäviäkin varoitin iltapäivällä, eivät uskoneet. Siinäpähän nyt lapioivat. Minä taidan vetäytyä talviunille.

Metritolkulla lunta... olen perin järkyttynyt

Mitä vietävää täällä bloggerissa tapahtuu?

Toissa yönä siinä muina miehinä hotellin baarissa yömyssyä nauttiessani havaitsin signaalin tulleen maailman laidalta... korjaan, kiihtyneen signaalin jossa peräänkuulutettiin blogin olemassa oloa. Siitä paikasta taskubloggerilla sohaisin tännepäin ja niin olikin, koko blogi kadoksissa. Löytyi sitten hetken kuluttua kuitenkin. Nyt taas kun piti kuva jos toinenkin blogiin laittaa, eipä onnistu enää. Joku picasa limiittii 1GB täynnä. Ai bergl... mikä neuvoksi? Olen perin närkästynyt, taidan oitis ottaa kontaktin Veijo Googleen.

Suklaakakun kimpussa

Jälleen kerran sateinen viikonloppu yllätti pienen ihmisen, ei asiaa pellolle eikä oikeastaan uloskaan. Piti käymäni Turun VPK:n talolla pienoisrautatienäyttelyssä, sekin unohtui. Pitkästä aikaa tein burgereita, tuli ihan muikea määrä, reilu kilo oli paistijauhelihaa eli kolme pihviä. Eikun taisi niitä sittenkin olla kymmenkunta. Coleslawin tapainen tuli vielä kylkeen rakennettua ja ranskalaiset, hyvä setti. Unohtui vaan kuva ottaa. Harmi.

Sillä Sipulia blogia plaratessani törmäsin jälleen kerran tuollaiseen gluteiinittomaan suklaakakku reseptiin, ja tuloillaan kun on rapujuhlat joissa on oltava tuollaista tuotetta tarjolla, oli tämä kakku sitten pakko koeponnistaa. Reseptissä oli 190°C 20min, ei kyllä riittänyt. Kakun keskus jäi liiankin juoksevaksi mutta pahuksen hyvää se oli silti.

Nyt Eurooppaa kohti. Nähdään tulevalla viikolla. Muista - ennakkoäänestys päättyy tiistaina. Äänestyspäivä sunnuntaina. Äänestä Keskustaa!

Pikku puuhastelua viikonvaihteeksi

Piti ensin mennä pellolle lauantaina puuhastelemaan, hakemaan porkkanaa, katsastamaan loppujen sipulien tilanne sekä kääntämään se ennen talvipakkasten tuloa. Enpäs ehtinyt kun kaikenlaista muuta kiirettä pintaan lykkäsi. Piti sitten mennä Keskustan kuntavaalikahvitukseen pikapikaa vaan kääntymään kun tyttäreni tuli pitkästä aikaa kyläilemään, toki heille piti sitten ruoatkin pöytään laatia. Onneksi nuoripari ei ollut liian vaativa, laadin pöytään hasselbackan perunat, lampaan kyljyksiä ja kermakastiketta. Olisin tehnyt vielä räiskäleitä ja sen kanssa toissa viikolla tekemääni hilloa, eivätpä jaksaneet. Taisi olla muualle kiire. Mä lauantai aamulla ennen Korean GP:n aika-ajoja laitoin vaivattoman&vaivaamattoman leivän taikinan tekeentymään tutulla Kädenvääntöä blogin reseptillä. Tuo vaan on niin hyvää, pelkkää Ingmariinia päälle ja a vot. Nuoripari sitten toi minulle pussillisen omenoita, ilmeisesti suoraan Keuruulta. Harmi, en huomannut kysyä lajiketta. Olivat punaposkisia ja kuorittuani havaitsin sisuksetkin olevan punajuovikkaita, maultaa omena oli tuhdin kirpeä. Vallan mainioita tarte tatiniin, jonka tänään sitten loihdin kehiin heti perin epäonnisen Korean GP:n jälkeen. Sehän onnistui vallan mainiosti, piti laittaa tomusokeria vielä pintaan mutta se sitten jäi. Eipä se sitä olisi tarvinnutkaan. Sunnuntailounaan alkupalaksi sitten päädyin kantarelli-maissi-risottoon, pääruokana oli hunajalla valeltu possun crackling omena-kevätsipuli lisukkeen kanssa. Ja tuo tarte tatin jälkkäriksi. Ihan ok settiä kaikenkaikkiaan. Tietty pisteenä iin päällä, juttu joka kruunasi viikonlopun, astianpesukone otti ja hajosi. Jippijaajee.

Lounasta nuorisolle

Leipää. Pahuksen hyvää leipää.

Kantarellis-maissi risotto

Hunajaista possua

Tarte tatin

On kotiintulon aika

Ja niin se alkaa. Sain tänään vaalimateriaalia, huomenissa kiireen vilkkaan niitä jakamaan jahka leipätyöltä joutaa. Tänään luin Juha Sipilän pamfletin (PDF), tulostin myös tuttujen ja kylänmiesten luettavaksi. Edellämainitusta linkistä se myös löytyy, voin toki paperiversion antaa lainaksikin. 

Kaikki raisiolaiset ensi tiistaina 16.10. sitten Raision kaupungintalolle kello 1800 kuntavaalitilaisuuteen! Mukana mm. tutkija  fm Niina Koskihaara.

Perjantaina ja lauantaina Keskustan teltalle Raisio-Centerin kupeeseen, tervetuloa!

Keskustan kuntavaaliohjelma, kas tässä.

Ruokaohjelman ja blogin välissä

Tulipa sitä sitten sunnuntaina tehtyä chili con Jamieta, pakanan pakanan pakana kunnen kuvaa napannut. Taginessa tein koska se on suurempi mitä tuo mun pata, kolmisen tuntia pöhisi, hieman reilu, liha oli tavattoman mureaa. Maistelin pitkin pulputusta, lisäsin chiliä ja cayennea. Toki oitis maistelin valmistuttuakin, otsa, silmäluomet ja muut paikat hiessä tuota sitten söin, sen verran hotilta tuntui. Maanantaina otin töihin evääksi, jotenkin oli laimentunut vaikka yleensä maku vaan tiivistyy. Siis tässä setissä oli kolme tuoretta chiliä,  kaksi kaverin tuotantoa, yksi kaupan chili, 3 kuivattua ja kahvissa liotettua chipotlea sekä sitten cayennea. Jouduin vielä tiistain eväisiin laittamaan Meksikosta tuomaani habanero kastiketta, alkoi potkua löytymään. Tämä chilin teko on kyllä taitolaji, ei se onnistu ihan tuosta vaan. Onneksi olen vinkkejä saanut, esim jäsen M antoi vinkin vuosia sitten, kikherneitä pitää liottaman yön yli tahi 12h. kylläpä ne turpoavatkin. 

Tänään oli pakko paneutua Puutarhan ja Hellan välissä blogissa olleeseen mustatorvisieni-vuohenjuusto pastaan. Kuva ja ajatus tästä oli sen verran fantastinen että se oli pikimmiten pakko koeponnistaa. Tänään tätä laadin kotvanen sitten, tuli kyllä aivan tavattoman hyvää. Tätä vauhtia mun mustat torvelot loppuu ennen kuin kevät koittaa. Pitäisi tehdä kauppatorille toivioretki vielä kun on mahdollisuus.

Mutta reseptiin, mä laitoin mukaan kolme siivua tätä kotimaista paperinohutta "pekonia", pari banaani salottia sekä pari desiä kuivattua ja pari tuntia liotettua mustaa torvisientä. Korvakuulolta kun tein niin unohdin reseptissä olleen pavun, harmi sillä pakkasessa olisi ollut oman pellon tuotetta. Kuitenkin lähituottajan kevät/salaattisipulia laitoin, kuten omaa tuoretta oreganoa joka jaksaa vieläkin puskea. 

Vuohenjuustoa puskin sitten koko paketin mukaan ja raastin parmesania vielä päälle, sekä toki loraus balsamicoa. Yksinkertaista ja aivan fantastisen hyvää!

Pastaa...

Kevyesti paahdetut pinjansiemenet antoi kivan säväyksen

Rosmariini jaksaa puskea 

Kuten myös oregano ja salvia, oikealla takana astiallinen rosmariinia joka otti nokkiinsa kun toin sen sisälle.