Uutta vuotta puskee päälle

Laiskanpulskeana tässä on muka niin kiire vallan ollut ettei ole edes blogia ehtinyt päivittää. Ja niin onkin ollut, kaikenlaista menoa joka suuntaan niin että oikein umpisuolesta ottaa. Jouluna sai sitten hetkeksi hellittää, paitsi tuon ruoan suhteen. Viikko ennen joulua oli perinteisten jouluruokien aika, kinkku, laatikot yms vakiohutut. Viiden kilon kinkku meni siltä istumalta.

Varsinaisena jouluaattona sitten olikin tarkoitus pitää tuollainen angloamerikkalainen kattaus jossa olisi ripaus pohjoismaista mukana merenelävien myötä. Aterian runko eli kalkkuna, kastike ja perunat sekä graavilohi oli Jamie Oliverin käsialaa. Eikä niitä voinut kyllä millään tavoin haukkua. Kalkkuna ei ollut kuiva, kastike oli superhyvää ja potutkin uusinnan arvoisia. Ja graavilohi ihan omaa luokkaansa, se sai graavaantua punajuuri-piparjuuri-vodka-demera-suola seoksessa pari päivää. Itse savustin sitten perinteisen lohen, myös mädit oli mukana. Tehtiin itse saaristolaisleipää jo aiemmin, aattona paistelin vielä blinejä jotka eivät olleet tattarijauhoista tehtyjä. Haukiterriinin tein päivää aikaisemmin. Uudesta Glorian Ruoka&Viini lehdestä nappasimme vuohenjuusto-viikuna salaatin ohjeen, siinäkin kastike oli mainio. Kalkkunaa olisi pitänyt sulatuksen viimeinen vuorokausi pitää ämpärissä suolaveteen upotettuna, kotkotin oli niin iso ettei ollut mahdollisuutta, ei ollut sopivaa ämpäriä eikä ammettakaan ole. Tietty jostain olisi joku vanna saatu lainaan, mutta eipä tullut mieleen.

Kalkkunan sitten täytin klementiinillä, chilillä ja mausteisella jauhelihatäytteellä. Pintaan hieroin paketin voita jonka jälkeen vielä maustoin ja ripottelin salvian lehtiä sinne tänne. Folio päälle ja kolmeksi tunniksi uuniin jonka jälkeen poistin folion ja laitoin puolitoista pakettia pekonia matoksi kalkkunan päälle. Kaikki tämä hyvyys voista, pekonin rasva, täytteen nesteet valui tietty kalkkunan alla olevaan vuokaan, itse kalkkuna pötkötti ritilällä. Vuoassa sipulia, porkkanaa, selleriä, purjoa, valkosipulia. Tuosta sitten keittelin kastikkeen kalkkunalle. 

Perunat oli jauhoista sorttia, ne keittelin siihen melkein kypsään tilaan, heitin pakkiin rosmariininoksien, valkosipulin ja oliiviöljyn sekä mausteiden kaveriksi. Nämä ajallaan sitten vielä hieman painelin lyttyyn perunanuijalla, maustoin ja annoin olla vielä hetken. Perfect.

Kalkkuna valmiina. Tulipa siitä tärähtänyt kuva.

Perunat. Nämä vaan on hyviä.

Haukiterriini. Jouduin siihen laittamaan lohenmätiä kun en hauenmätiä mistään löytänyt.

Pikku naposteltavaa. Kylmäsavulohta blineissä, lohenmätiä saaristoleivässä. Sinappismetanaa kummassakin.

Alimpana p-p-v-d-s graavattu lohi. Pakanan hyvää. Ylempänä perinteinen savulohi ja päälimmäisenä kalkkunaa siivutettuna

Vuohenjuuusto-viikunasalaatti . Oli alkuperäinen resepti. Tässä olikin sinihomejuustoa.

Ja kävihän se pukkikin, olin kuin klapilla päähän lyöty kun tämä tuli käteen. Hiiliteräspannu. Tätä varten viikolla busseilin Turkuun kauppahalliin 60sentin (hinta, ei koko) silavanpalan perään. Nyt se on rasvapoltettu ja koeponnistettu. Aivan eri tuntuma paistamiseen kuin yhdelläkään muulla pannulla. Ja niitä on kokeiltu. Ei ole ensinkään turhaan kehuttu. Elinikäinen kaveri, pitää ostaa toinenkin.

Lampaanpotka tuli testattua

Tuota lampaanpotkaa kun on niin monessa reseptissä nykyään, sitä oli ihan pakko testata kun Reinin Lihan kotimaista lampaanpotkaa pötkähti paikallisen hypermarketin hyllylle kohtuulliseen hintaan. Netin kätköistä löysin sitten itselleni sopivan reseptin ja kävin kimppuun. Tavattoman hyvää siitä tuli, ei tarvinnut kuin hiukan näyttää haarukkaa ja liha kirposi hiutaleiksi. Reseptin kastike oli myös pahuksen hyvä, sitä voi lapata ihan sellaisenaan muusin kaverina kun liha vääjäämättä loppuu.

Mitään en jättänyt sattuman varaan, ranskalaista sipulikeittoa tein alkuruoksi. Gruyere juuston Sveitsistä otin samaisesta hypermarketista kun oli äijä ständillä sopivasti sitä maistattamassa ja kaupustelemassa. Siinä kyllä oli kilohinta korkeampi mitä lampaassa.

Vielä seuraavana päivänä paloittelin pari broiskua ja väänsin jälleen kerran 40 valkosipulinkynnen kanaa. Se vaan on kerta toisensa jälkeen hyvää ja mehukasta.

Ranskalainen sipulikeitto

Potkat odottaa lisukkeita sekä kastikeaineksia padassa

Potka valmiina menemään kyselyaukkoon

 

Valkosipulikanaa... 

Baabelin torni

Sain kutsun Paavo Väyryseltä tulla visiteeraamaan Brysseliin ja tutustumaan EU parlamenttiin, tuohon tämän päivän Baabelin torniin. Toki tästä innostuin, kuvailenkin tapahtumaa siten että tuskinpa koskaan kutsua saan Tasavallan Presidentin Itsenäisyyspäivän vastaanotolle, tämä oli minulle ihan vastaava tilaisuus. Toiset ne vaan muistaa ruohonjuuritasolla toimivia järjestöihmisiä, toki olen tämän muutenkin huomannut Keskustalaisissa. Ollaan oikeasti yhteisöllisiä.

Tässä muutama tuokiokuva niin EU parlamentista kuin Brysselistä muutenkin. Pitipä sellainenkin kertoa että aika runsaasti nyt oli rynnäkkökiväärein varustettuja sotilaita siellä täällä aamusta iltaan. Vierastan tuollaista, ollaan sentään Euroopassa. Mutta parempi näin, vara on viisautta, ei vahingon enne.

Paavo puhuu iltatilaisudessa, katsaus päivän asioihin

 Blogisti ja Paavo kuvassa

Manneken Pis, olipa se vaivainen

Tinttikin löytyi

 

Ensimmäisen maailmansodan joku patsas. Juhlistivatko niin nopeaa antautumista Keisarilliselle Saksalle?

Joku aukio se tämäkin

Pitihän sitä syömässäkin käydä

Baabelin torni. Täältä sitä tulee toinen toistaan merkillisempää ohjetta, direktiiviä ja sääntöä. Mainittakoon nyt hehkulamput, ja uusimpana ehdotuksena kalan pyyntipäivämerkinnän/tiedon hävittämisen, uusi ehdotushan on että se muuttuisi vapaaehtoiseksi. Siis kaikkein tärkein asia kalasta halutaan hävittää - miksi?!?

Sali tyhjänä kuin kotimaisessa eduskunnassa täysistunnon aikaan.

 

Hyvä reissu tuo oli kuitenkin, menisin uudelleenkin jos joku kutsuisi.

Pelto tyhjennetty

Pelto tuli tyhjennettyä lopuista kurkuista ja kesäkurpitsoista, vielä on jäljellä pellon kääntö talvea varten. Halukkaita? Onneksi on lomaa tämä viikko, illalla eläkeläisristeilylle ja keskiviikkona peltoa muokkaamaan. Kyllä siinä hommaa piisaa. 

Pienen pienet lapsukaiset kävivät viikonloppuna, piti heidän tilaukset sitten toimittaa. Aika hyvin tuli niitä toteutettua, vaikka vaatimukset oli korkealla. Lohta tuli savustettua, espagnolea kastikepohjaksi ja espressopannacotta jo torstaina, perjantaina sitten kasaus.

Friteerattuja maniokkilastuja ja chilimajoneesia

 

Savulohisalaatti

Karitsan karetta rommikastikkeella. Vs-potut ei vielä lautaselle ennättäneet tässä vaiheessa

Suklaaclafoutis, espressopannacotta, rouhittua pistaasia ja suklaakastiketta. 2 kaloria.

 Kyllä sunnuntaina piti possua saada salvian, valkosipulin ja vaahtovoin kanssa...

Politikoimassa Tampereella

Viikonloppu tuli vietettyä demariseurassa Tampereella, ei siellä sen suurempaa kähyä saanut aikaiseksi. Liekkö nyt liennytyksen aika, joka puolella rakennellaan jo siltoja punamulta yhteistyölle. Miksipä ei, hyvin se on ennenkin toiminut. Onhan siellä niitä räksyttäjiäkin, ei anneta niiden häiritä. En Lindtmania tässä nimeltä mainitse saati sormella osoita. 

Keskusteluissa käytiin myös kotimaisen viinan tulevaisuutta, tässä asiassa eivät olleet saaneet yhteyttä omistusohjausministeriin. Saatoin käyttää omia kanaviani ja koittaa saada viestiä perille ja vastausta viinatehtaan suuntaan. Jää nähtäväksi auttoiko.

Aamun hyinen auringonnousu Koskikeskuksessa

Tampereen suuntaan ei ollut hyvä nälissään lähteä, siksipä perjantaina savustin siikaa. Kyllä siitä ihan hyvää tuli, alle rakentelin vielä mustatorvisienikeittoa. Siika valmistui tuossa tuokiossa, suolaa ja savua myöden meni kaikki nappiin. Eikä keitossakaan valittamista ollut. Onneksi tuota mustaa torvea nyt sitten on riittämiin. Luultavasti. Enemmänkin saisi olla.

Ihan kiva tuo sähkösavustin, hintansa väärti

 

Mustatorvisienikeitto. Kenties laitoin liian vähän torvisientä, oli tarkoitus että keitosta tulee pikimusta. Mutta hyvä näinkin. Virolaista mustaa leipää murustin ja voissa pannulla pyörittelin valkosipulin kanssa, se tuohon päälle ja yksi voissa paistettu pieni musta torvi.

Eilen oli kotiin saavuttua pakko saada kunnon lohturuokaa, syksy kun on. Mikäs se mukavampi kuin peribrittiläinen Sheperd's Pie, eli lampaanlihapata.

Sieniä sateen jälkeen

No nyt alkaa tälläkin suunnalla sientä löytymään, pääsin erääseen vakiopaikkaani toissapäivänä möyryämään ja kiva setti sieltäkin tuli. Litran huitukoilla kantarellia ja viitisen litraa suppilovahveroa. Nämä oitis kuivasin. Satunnaisia tatteja lukuunottamatta en ole niihin saanut otetta, toivottavasti onni vielä kääntyy. Sama pätee mustaan torvisieneen joita olen metsästä löytänyt kaikki 2 kpl tänä vuonna. Ei niistä tarinoita kerrota. En vielä luovuta, vaikka kaikenlaista kiirettä joka suuntaan tässä onkin, viikonlopuksi Tampereelle, seuraavana Vantaalle. Pellollekin tarttis ehtiä. Ja ehtiihän sitä jahka aika on suotuisa.

Kantsut ja suppikset

Suppikset ovat vielä varsin vaatimattoman kokoisia

 

Keuruulta tulossa mulle kuivattua kantarellia

Turun Kauppatorilta saatoin eilen poimia kahdeksan litraa mustaa torvisientä

Kaskis korkattu

Vihdoin ja viimein, monen turhautumista aiheuttaneen saamattoman kerran jälkeen sain sitten ja millä tavalla. Pöydän siis ravintola Kaskiksesta Turusta. Oli kyllä odottamisen väärti. Toki opin tässä sen että tuota sopivaa pöytää pitää osata kärkkyä kuin mikäkin haukka. 

Eilen pääsin pöytäliinan ääreen ja sitä sitten oli syötävä pitkän kaavan mukaan. Tuolla on nykyään tapana koko seurueelle sitten ottaa sama setti, joten pöytäkuntamme päätyi lyhyen, mutta sitäkin vähemmän keskustelun jälkeen kuuden ruokalajin maistelumenuun. Annoksille sopivat viinit otimme myös. Tarjoilu Kaskiksessa oli erinomaista, mutta kyllä oli ruokakin. 

En jaarittele enempää, annan kuvien puhua puolestaan...

Alkumalja