Uusi Vuosi tuloillaan...

Vai mitä ihmiset hotisee. En tiedä. Luultavasti se on tuo Uusi Vuosi joka ovella kolkuttelee. Sama se. Ei tässä jouda markkinamiesten humua seuraamaan, pitää seurata.. no en tiedä mitä muttei ainakaan joka kauppiaan oikkua pidä pienen ihmisen seuraaman. Eikun niin se joulu pakana tulee vielä ensin, en ole tuolle vielä ajatusta antanut, toisaalta taas pakettia on lähtenyt pikku ja vähän suuremmalla rahalla suuntaan jos toiseen. Kyllä Posti osaa rahastaa. Suorastaan rietasta rahastusta kyseinen, ainakin teoriassa, valtion pulju peruspalveluistaan ottaa. Seuraavina kertoina pitää etsiä vaihtoehtoa DHL:stä yms kuljetuspuljuista. Jupinaa.

Tässä kotvanen sitten oli pakko hetken vetää henkeä ja antautua keittiön antimille. Vichysoissea alkuun, en kyllä antanut alkuperäisen reseptin vangita itseäni, tuikkasin mukaan juuriselleriä pökäleen, tilkan valkkaria. Pakanan hyvää, samettista keittoa. Tänään lounaaksi söin loput. 

Tämän kaverina oli pisara hyvää valkkaria, ei kuitenkaan sitä mitä eräs lehti suositteli. 

Pääruoaksi tempaisin sitten Viini-lehdestä nappaamani siikareseptin. Siinä pasta värjättiin punajuuren mehulla ja lisukkeeksi tuli myös punajuurta, salottia ja sen semmoisia. Vuohenjuuston jätin pois. Persilja nyt roiskahti. Samapa tuo. Hyvää se silti on enemmältikin.

Jälkkäriksi otin kävelyretken lähimaastossa, se olikin tarpeen sillä päivällisenä tai oikeastaan iltapalana oli bruscettaa ja ribsejä. Ribsit hävisi kyselyaukkoon huomattavalla tahdilla ja bruscetat myös. Tulipa havaittua että liian paksuja siivuja voi patongista leikata, bruscettaa oli hankala syödä. Olisi pitänyt olla ahneen suu, tai hain. Tai vihervasemmistolaisen agitaattorin. Joka tapauksessa ammollaan kuin mikäkin.

Ribsit katosivat ennen kinokuvaa.

Toinen pisara aivan pakanan hyvää viiniä.

Pitääpä sitä ihmisen ajatella pari päivää eteenpäin, tyttäreni pikku prinsessa ja tuleva Keuruun kunnanjohtaja on perjantaina tulossa, hänelle pitää laatia pulled beefiä sopivin pikku lisin. Kaalista jotain, sipulit, srirachat ynnä muut pitaleivän väliin. Ja tietty tuota naudan rintaa joka jo jääkaapissa mausteseoksessa maustuu.

Lihat hieroin mausteseoksella, tässä asia kesken

Sielläpä ne kelmun sisällä saavat ässehtiä huomiseen. Tuolloin uuniin vihannesten kanssa 4-6h ja sitten perjantaina syödään. Tämä ei ollut kutsu.

Joulun pikku kinkuista, lohijutuista ynnä muista en tietenkään vielä mainitse mitään. Jostain pitäisi joku pakastamaton luomupossun perskannikka löytää. Samoin kotimaista lohta. Onneksi niitä vielä ehtii metsästämään vaikka ansoin.

Sienestysaika parhaimmillaan 6.12.2015

Aikoihin ollaan eletty kun miltei korin sai täyteen noukkia Itsenäisyyspäivänä kuluvaa vuotta kantarellia. Ja tämä ei ole lööperiä. 

No hieman vajaa kori...

 

 Tämä ennätti tarttumaan kinofilmille, vorscmack ja lisukkeet eivät. Se vaan on aivan tautisen hyvää. Tein puolitoistakertaisen setin, olisi saanut olla anjoviksia enemmän.

Pikku skagen sopii joka väliin.

Kirppikseltä tein löydön. Jättiläiskokoinen valkosipulipuristin, Märta, sveitsiläistä laatutyötä. Itseasiassa tämä on granaattiomenan siementen puristin, ihan käyttökelpoinen peli. Entisen Neuvostoliiton alueella niitä oli viljalti, ei vaan ole eteen tullut sillä suunnalla. Nyt mulla on näitä kaksi erilaista.

Puutarhan ja reseptien välissä

Kansalainen Ulla vaatimalla vaati minua porchetta reseptin blogiin kirjaamaan, teen sen nyt sitten normaalitoimintaa karkeasti rikkoen. Linkkiä reseptiin en sähköisesti löytänyt. Tai löysin, suoraa linkkiä lehden sivuun vaan ei varmaankaan saa käyttää tai tulee satikutia.

Possun kylkirulla, porchetta

2,5kg possun kylkeä, luuton, nahallinen

5 valkosipulinkynttä

ruukku persiljaa

3 timjaminoksaa

2 rosmariininoksaa

2 salvianoksaa

1rkl savupaprikaa

0,5 rkl fenkolinsiemeniä

0,5 tl cayennepippuria

2,5 rkl karkeaa merisuolaa

0,5 rkl mustapippuria myllystä

4 rkl oliiviöljyä

Perhana, ohje on ohut siima tekemiseen. En tuota ensinkään noudattanut. Laitoin korvakuulolta tuohon päin, muut kuin tuo possu pannaan mortteliin ja hierretään. Sivellään possuun, possu kääritään rullalle. Jääkaappiin ilman suojausta 8-12h jotta nahka kuivuu. Itsellä oli varmaan 15h ja eikä nahkaan ihmisen hammas enää käynyt. Uuni 225 asteeseen, jötikkä uuniin puoleksi tunniksi. Sitten mittari 150 asteeseen ja kolmisen tuntia. Anna rullan vielä levätä puolisen tuntia, leikkaa, syö.

Tämä se oli vallan hurjan maukas rulla. Täytyy tehdä toistekin.

Pikkujoulun tunnelmissa

Piti sitä hieman pikkujoulua juhlia piirikokouksen päälle. Eikä huonosti tullut juhlittuakaan. Uusimmassa Glorian Ruoka&Viini lehdessä oli kiva vinkki tavanomaisen joulukinkun sijaan, nimittäin porcini possunkylkirulla. Pötkäle tuli täyteen yrttejä; timjamia, salviaa, rosmariinia, persiljaa. Tietenkin hieman valkosipulia ja mausteita. Fenkolinsiemeniä, oliiviöljyä. Kyllä siitä vaan vallan mainio tuli, eikä mitään jäänyt. Kylkeen sitten uunijuureksia, sekalaisia. 

Joulutorttua ja glögiä jälkkäriksi.

Rulla vietti ennen paistoa n. 12h jääkaapissa jotta pinta tuli todella kuivaksi

Uunijuurekset odotteli uuniin pääsyä

Porcini valmiina syötäväksi

Rataskaevu 16

Tulipa Tallinnassa taas käytyä, olipa sielläkin kylmä ja ikävä tuuli. Lunta satoi, ja räntää. Joulutori oli ihan kivan näköinen, tosin joka kojussa sitä samaa krääsää, villapipoa, kalsaria, hassua hattua ynnä muuta. Ei mitään omaperäistä. Itse keskityin lähinnä Tallinnan ruokaskeneen, piti Spotiin mennä syömään vaan kuinkas kävikään. Talo oli tyhjä, ketään ei näkynyt etu eikä takapuolella. Olisi voinut kävellä ulos viinikaappi kainalossa. Kävelin ilman. Menin tuttuun Rataskaevu 16 ravintolaan joka tuntuu olevan hyvin suosittu ruokapaikka. Enkä ihmettele, ruoka oli vallan mainiota, myös palvelu oli hyvää, ehkäpä himpun verran liiankin innokasta tällä kertaa. Söin alkupalaksi silakkafileitä, pääruoaksi valitsin hirveä ja jälkiruoaksi oli eräänlainen omenapiirakka. Annokset oli hyviä mutta mulle olisi vähempikin riittänyt, annoskoot olisi voinut puolittaa. Ei tarvinnut nakkarille mennä tuon jälkeen. Hintakaan ei päätä huimannut, 3 ruokalajia ja kolme lasia viiniä 35€. Suosittelen käymään ja kannattaa tehdä etukäteen pöytävaraus. Onnenkaupalla sain pöydän kun vaan marssin sisään.

Silakkafileet

Hirvi

Jälkkäriä

Joulutori Tallinnassa

Talviko se tuli

Vettä vaan jaksaa sataa, joka aamu sumua niin ettei nenänpäätä näe. Talvi on tullut. Etelä-Suomen perinteiseksi muodostunut talvi. Vettä, sumua, pimeyttä, hyvin masentavan oloista keliä. Eihän tässä edes herää päivällä kun niin on suttuista. Yritin itseäni piristää ruoan keinoin, se auttoi hetkiseksi. 

Fran Warden kirjasta Bistroherkut nappasin pari reseptiä, vasikanliharulla sitruuna, pinaatti ja salvia täytteellä, kylkeen kesäkurpitsaa vuohenjuuston, chilin ja pinjansiementen kera. Jälkimmäistä pitää tehdä uudemmankin kerran. Vasikanliharulla oli ok mutta hankalaa nykyään saada vasikanlihaa joten tässä voi jotain muuta lihaa käyttää. Alkuruoaksi sitten kehkeytyi paahdettu valkosipulikeitto, se taisi olla alun alkaen Tommi Tuomisen resepti jostain tv-ohjelmasta. Takuuhyvää ja helppoa, erinomainen valkosipulin maku samettisessa keitossa. Jälkkärinä sitruunalla maustettu creme brulee. Pisara viiniä ja palan painikkeeksi jälleen kerran Kantolan keksilajitelma, Peltola Blue ja jokin pikku pala jotain muuta juustoa jota en nyt muista. Pisara ranskalaista ja chileläistä viiniä sopi tähän settiin mainiosti.

Paahdettu valkosipulikeitto pannulla paahdetun Jurmokrutongin kera

Vasikanliharullaa kesäkurpitsan kera

Reseptissä painotettiin että vasikanlihan pitää olla kypsää. Tein pari vaihtoehtoa, toisen ympärillä savupekonia, toisessa ei.

Tämä oli oikeinkin maukas pikku viini ja sopi mainiosti ruoan kylkeen

Sitruunainen creme brulee, ja kotim....belgialaisia mansikoita. Oli niissäkin makua, eikä kotimaisia saanut mistään. Kuten ei kantarellejäkään. 

Kyllä näillä nälkä lähti. Tuota Peltola Blue juustoa ei vaan tunnu kyllin saavan. Toisaalta hyvä niin, ettei ala maistumaan homeelta.

Ulkoilua Turun suunnalla

Kyllä sitä välillä täytyy pienen ihmisen ulkoillakin, muutenhan sitä tylsistyy ja pahimmillaan alkaa vasureita, viheriäisiä tai sosialisteja äänestämään jos päästää itsensä ihan tylsämielisyyden rajamaille. Tälle kehitykselle ei ole jalansijaa omassa toiminnassani, minä suuntasin illan siimeksessä Turun Aurajoen kulttuurimaisemiin jotka ovat aivan vertaansa vailla.

Aurajoen sileä pinta

Nälkähän se siinä tulla tupsahti sitten, ei pelkkä kulttuurimaisema vatsaa täytä. Päivällä käväisin Ludussa lounaalla, otin lohi-rapu caesarin. Oli ihan mainio annos, joskin himpun verran liian iso.

Ludun Caesar

Iltasella oli jo ihan raitisilma myrkytys lähellä, klassinen nälässäpito ja ties mitä haastetta. Onneksi aivan nurkan takana oli Pinella, jonka lämpimään syliin sitten piti istahtaa. Siellä sitten oli teemana mukava viinimenu, Cellar Pinol, tuulahdus Espanjasta. Paikka joka on vielä kiertämättä eikä yhden illan aikana sinne ennättänyt. Menun oli koostanut Pinellan barcelonalainen keittiömestari Nahuel Pazos, modernia espanjalaista ruokaa ja viinit Celler Pinol viinitalon tuotteita. 

Viinit oli vallan mainioita, ruoka erinomaista. 

Aperitiiviksi valitsin Turku-drinkin. Tämän resepti tarttis jostain saada. 

Paahdettua kananpoikaa, kampasimpukkaa ja sieni-raguu

Haudutettua Iberian possun poskea, balsamico päärynää ja selleripyreetä. Aivan tajuttoman mureaa tuo poski.

Rosmariini crema catalana, valkosuklaata ja appelsiinisorbettia.

Kyllä tämä oli erinomainen setti, ihan oli ihmisen taimi täynnä aterian jälkeen. Ei tarvinnut mennä Hesen tai nakkarin kautta kotiin.

Emile Henryn vuokia käväisin tänään ostamassa kun olivat tarjouksessa. Saas nähdä mitä niihin keksii täytettä aikanaan.

Bunkkerilla syöty mustaa

Eikä kuten Kummelissa aikoinaan Mauno Ahonen tiedotti Paimiossa lyöty mustaa. Joutessani siinä eilen sain kohtauksen ja piti sitten alkaa verivelliä vääntämään aikani kuluksi, ohraryynit liottelin vaan lihaliemessä eikä tähän Aamulehdestä löytyneeseen reseptiin tullut ensinkään maitoa. Ihan läskiä laitoin nyrkillisen mukaan, meiramia ei ollut joten sen korvasin tuoreella timjamilla.

Ihan hyvää mustaa makkaraa tuli taas, koostumus napakka. Reseptin suola-annostelu 1 rkl oli kyllä aivan liian vähän, enempi olisi saanut olla. Mä tosin jätin reseptissä mainitun savupekonin pois kun ei ollut juuri käsillä moista, se saattoi tähän suolan määrään vaikuttaa. 

Kylkeen vielä puolukasta ja karpaloista pikku kastike, eihän ihminen muuta tarvikaan. 

Puoli kiloa naudan verta, ei siitä paria kiekuraa enempää tule.

Hyvä rakenne

Vielä pannulle voivaahtokylpyyn ennen lautaselle panoa, kastike päälle ja syömään

Pillit pussiin tältä vuodelta

Se oli sitten siinä tältä vuodelta puuhastelut kasvatettavien elintarvikkeiden osalta. Parvekkeella vielä timjamit rehottaa oikeinkin mainiosti. Onneksi edes se. Aika lailla penkin alle meni tämäkin vuosi kasvatusten osalta. Annabelle valikoitui perunaksi, piti olla satoisa ja nopeakasvuinen. En ole samaa mieltä, kitsaasti siitä pottua tuli kaiken kaikkiaan. Tosin syy siihen voi olla myyrätkin, niitä perhanoita kun tuntui taas olevan, löysin peltoa kääntäessä niiden perunapiilopaikankin. Noinkohan se olisi pitänyt tuhota. Viisaampi varmaan olisi ollut. Vielä on aikaa. 

Härkäpapua tuli kivasti, sitä sain ihan pakastimeen asti. Sipulia tuli jonkin verran, pieneksi nekin jäivät. Neljä tomaattia, yksi palko okraa, persiljaan iski jokin pakanan kirva tms itikka. Marttojen itikkasumute tappoi tai ainakin pahasti näivetti basilikan. Kesäkurpitsan taisi tuo myyrä napata.

Ensi vuonna sitten taas kohti uusia tavoitteita. Saas nähdä mitkä silloin sitten jää kasvamatta tai päätyvät tuhoeläinten suuhun. 

Iso käsi taas Mestarille kun vielä viitsi tulla koneen kanssa käymään!

1944

Tuli sadepäivä eteen, oli pakko hyödyntää elokuvateattereiden päivätarjonta. Lomallahan tässä ollaan.

Leffaksi valikoitui virolainen 1944, joka oli todellakin vaikuttava kaiken kaikkiaan. Itse historian tuntijana voi olla tyytyväinen miten detaljitarkkaa kaikki elokuvassa oli. Tuotanto on varmasti ollut kallis.  Elokuva oli sen verran hyvä  että tämäkin on hommattava sitten ajallaan omaan kotiarkistoon Blurayna jahka ilmestyy. 6 katsojaa oli teatterissa, kaippa se kannattaa? 

Kotiin pääsin elokuvan jälkeen moninaisten bussikuljetusten jälkeen, piti käydä marketissa ynnä muuta. Pyttipannua siiklistä ja parista erilaisesta körtsikästä, ei niistä sen enempää.

Sain moitteita viime viikolla etten ollut kaappeihin vieläkään laittanut Ikean näppylämuovia vaikka niitä kesällä haettiin. Piti tähän tarttua ja toimia. 

Tästäkin selvittiin,

Arkiruokaa kuitenkin tuo tuollainen pyttäri, piti kuitenkin vielä jälkkäri laatia. Aamutuimaan näin Teemu Laurellin telsussa heiluvan vatkain kädessä, saman sitten yritin laatia ulkomuistista kehiin tässä illemmalla. Ei kyllä tarvinnut hävetä ainakaan maun puolesta. Hyvää oli.

Sokeriliemessä marinoituja luumuja, vaniljakastike, pistaasiot ja häivähdys tilliä

Sieniä metsästämässä taas

Aamutuimaan sumua, hirviä ja peuroja uhmaten piti jo auringon ensi säteiden ilmaantuessa siirtyä autuaammille sienimaille, sielläkin näitä samoja plus susia, hirvikärpäsiä ynnä muita luonnon ikävyyksiä kuitenkin oli kaikki notkot täynnä. Puussa istui varis ja nauroi päin naamaa, orava pudotteli käpyjä päälle. En antanut niiden häiritä agendaa. Sieniä sitten ristiin rastiin tuli etsiskeltyä perin kehnolla menestyksellä ja kun tuntui sade alkavan, ei siellä sitten viitsinyt enempää möyriä. Parisen litraa taisi suppilovahveroita tulla. Tuli litrahintaa...

Yllättäen ja pyytämättä myös Suuri Valkoinen Metsästäjä Askaisten suunnalta otti kontaktia, peuran maksaa tulla tupsahti sitten faxiin reilun kilon klöntti. Tästäpä pidot pannaan pystyyn.

Siinäpä sienisaalis 6h kuivahtaneena, menivät juuri kuivuriin ässehtimään

Fantastinen maksa, eilen ammuttu peura.

Kohti syyslomaa

Tätä on odoteltu, syyslomaa. Hyvin ansaittua. Raskaahko syksy tähän mennessä takana, pitäisi vielä jaksaa jatkaa joulun yli kohti kesälomaa. Koska seuraava kesä onkaan. Elokuussa varmaan lämpenee niin että pieni ihminen taas tarkenee. Tosin tällä haavaa kelit ovat mitä mainioimmat vuodenaikaan verrattuna. Pelto tarttis kääntää, missä on Mestari, kysyn vaan. Taitaa mennä lapiohommiksi.

Peltolan Juustolalta tuli kiitokset viimeisestä blogipäivityksestä. Mitäpä sitä kiittelemään, tuote puhuu puolestaan. On aivan fantastinen.

Viime viikko meni Nurmijärjen kansallismaisemissa, Aleksis Kiven hengessä viikko vierähti opiskellessa kaikenlaista. Tällä välin täällä Bunkkerilla ei tapahtunut mitään. Tai no, Viinilehti ja Viinistä viiniin 2016 vuosikirja kolahti faxiin.  Menee hankalaksi tuo viinin osto kun pitää kirjaa lukea uskaltaakseen hyllystä pullon ottaa. Kännykkäsovellus Viiniopas saa kyllä vielä olla se ensisijainen jota konsultoidaan.

16.10. perjantai, aamunkoitto Siikajärven rannalla

Eilen sitten oli nuorisoa visiteeraamassa pitkän matkan takaa, tilauksia otin vastaan ajoissa. Listalle sitten pääsi ribsit, valkosipulimajoneesi, lohkareet, coleslaw ja chilisoosi. Jälkkäriksi rykäisin Bistroruokaa kirjasta marskimaan pannacotan, sattumalta siitä sitten jäi pois mantelikrokantti. Ei haitannut menoa. Hyvää oli. Ribsejä uunissa soijalla ja chilillä maustetussa lihaliemessä kolmisen tuntia, sillä aikaa tein pari satsia majoneesia. Toinen meni perussettinä colwslawiin, toisesta tuli paahdetun valkosipulimajoneesin runko. Yhden valkosipulin paahdoin uunissa ribsien kanssa samaan aikaan foliossa, puristelin sitten myöhemmin majoneesin joukkoon, pikku blitz ja oli valmis. Tämän setin siis säilytin jääkaapissa Braunin pikkukutterin purkissa odottamassa kunnes sipuli oli valmis ja jäähtynyt, tarjolle toki panin eri purnukasta. 

Coleslaw oli perinteinen jenkkiversio, toki taaskin ilman sellerinsiemeniä. Niitä ei tunnu mistään löytyvän. Olenkin jo niiden osalta menettänyt toivorikkauteni.

Chilisoosin tein perinteisin menetelmin, sipulia, chiliä, tomaattia, sokeria, hunajaa, Coca-colaa ja mausteita. Keitto kasaan. Porasin. Ribsit tuolla voitelin ja uunivastuksella grillasin. Loppu soosi jäi dippikastikkeeksi. Himpun verran jännä soosi tuli, makeus suuhun ja kotvasen kuluttua silmäluomet hikeen. Hyvää se oli.

Lohkareet ihan rosamundasta roiskaisin, perunat pestyinä lohkoiksi, öljytylle uunipellille nahka alaspäin, päälle suola&pippuri, tuoretta Bunkkerin timjamia ja oliiviöljy triiskotus päälle. Uunissa kolme varttia. Toiseen astiaan ja taas samaista timjamia tuoreeltaan päälle.

Pannacotat toki tein kirjan ohjeen mukaan jo heti kun sain lihat uuniin, hurja määrä liivatetta meni tällä reseptillä, 22 grammaa kun normaalisti on käytössä nelisen levyä. 22g liivatetta tuolla tarkoitti 11 liivatelehteä. Aikamoinen määrä. Mutta tuli siitä hyvääkin sitten. Ei ollut belgialaiset mansikatkaan huonoja, itseasiassa vallan maukkaita. Kotimaisten puutteessa...

Viitisen kiloa viljaporsaan spare ribsiä odottaa työstöä

Ribsit ja soossit

Cole ja potut

Marskimaan pannacotta

  Tietenkin sain myös lahjuksia, hieno laser etsaus metallipohjaan lapsista, myös Savonia sarjan salaattiottimet tuli yllättäen ja pyytämättä. Ihan jännittää mitä tulee parin viikon päästä kun on virallien vuosipäivä?!? Lahjapöytä on katettu, ei mielellään sitten alle 150€ lahjoja ettei juhlan idea ihan vesity.

Nyt keua kohti uusia seikkailuja. Loma. Se alkoi myös.

Faxi kolahti jälleen

Tällä kertaa ei niin yllättäen mutta osin pyytämättä, nimittäin oli eilen töistä kotiin tullessa oven takana muovikassillinen omenaa odottelemassa. Hilloa piti jo eilen tekemän, vaan hillosokeri olikin tyystin loppu enkä siitä sitten enää viitsinyt kipeine jalkoineni lähteä lähikauppaan köpöttelemään. Paikallinen R-Kioski on kyllä niin huono ettei sieltä hillosokeria löydy. Muutenhan sinne keskittäisin kaikki ruokaostokset. Tai sitten en. No onhan tuo nyt Siwaa halvempi...

Tänään sitten aamutuimaan läksin Turun kauppatorille töihin menon sijaan, tein toivíoretken kalan ja sienten osalta. Eipä sitten torikauppiaat olleet vielä puoli kahdeksalta hereillä kun sinne laskeuduin, kauppahalliin suuntasin Herkkunuottaan. Sieltä aina saa hyvää palvelua ja niitä pääsääntöisesti mitä sitten hakeekin. Tällä kertaa oli kiikarissa turska ja kampasimpukat. Sain kumpaakin ja vielä läpyskällinen lime-inkiväärigraavattua lohta, joka on heidän spesialiteetti. Pakanan hyvää!

Näistäpä aineksista vielä viikonloppuna pitää jotain kivaa laatia, kampasimpukat ja joku kiva pyre, turskan kanssa mennään MPW:n reseptiikalla joka on hyväksi havaittu jo aikoja sitten, jälkkäriksi varmaan juustolautanen. Peltola Blue ainakin siihen päätyy, se on sale se. Kuten sanottu jo useamman kerran, tuo on aivan tautisen hyvää juustoa. Himpun verran hintavampaa mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla, ei siitä konkurssiin mene. Tämä ei ollut maksettu mainos vaan oma mielipide. 

Tänään vapaapäivän kunniaksi sitten pikainen pyrähdys vielä Sotsin GP:n vapaisiin harjoituksiin, sen jälkeen pikapyrähdys takaisin kotiin ja kunnon rasvahunnulla olevat porsaan kyljykset pääsevät pannulle hikoilemaan timjamin, salvian ja valkosipulin kanssa. Toki vaahtovoissa.

Ensimmäinen hillosetti tekeentyy parhaillaan. Iso käsi Leenalle! 

Sadonkorjuuta

Pelto tuli toissapäivänä miltei tyystin kuoputettua tyhjäksi, perin vaatimattomaksi sato sitten jäi silläkin saralla vaikka odotukset oli korkealla niin perunan kuin sipulinkin suhteen. Tänä vuonna perunaksi valikoitui Annabelle koska sitä kehuskeltiin niin satoisaksi että. Itse olen tuota ostanut kaupasta ja onhan se maukas, mutta enpä tuosta satoisuudesta sitten ole samaa mieltä. Oliskohan tänä vuonna tullut viittätoista kiloakaan perunaa, en usko. Sama juttu sipuleilla, oli kelta ja punasipulia, aika pieniksi jäi ja sato perin niukka, ei niillä talven yli sätkytellä missään tapauksessa. 

Härkäpavut tuli jo aiemmin kerättyä kaikki, neulapavut eivät ennättäneet ensinkään, samoin pinaattisato ja surkeaksi. Loppukesästä laitettu retiisi ja salaatti sen sijaan antoi hieman satoa. Salaattia saa vieläkin hakea, samoin on vielä tuloillaan muutama varsiselleri ja pienehkö fenkoli. Kyllä niistä jotain kivaa saa lautasellekin sitten ajallaan. Toivottavasti.

Myös isku metsän siimekseen tuli tehtyä, kovin oli niukka saalis sieltä kuitenkin. Pari litraa kantarellia ja pari kolme litraa suppilovahveroa. Turhaan raahasin mukanani kaksi ämpäriä. No parempi kuin ei mitään. Huomenna kenties kantarellipiirakkaa ja keittoa. 

Loput perunat pellosta, muutama kilo.

Sipulisatokin jäi niukaksi

Salaatti sentään rehottaa yllättäen kasvaneen rikkaruohon seassa

Tämä varsiselleri oli iloinen yllätys, olin sen vallan unohtanut

Kantarellit odottavat pääsyä pannulle...

..ja suppikset kuivahtamista. Lopulta näistäkin on viilipurkillinen kuivaa silppua jäljellä.

Olipa siellä TV2 kanavalla tänään Kioski ohjelmassa Paavo Väyrynen, kyllä Paavo taasen viisaita puhui. Kuten aina. Saisivat vaan herkällä korvalla Paavoa kuunnella, siis nuo hallituksen poijjaat. Ja miksei flikatkin, kovin oikeistolaista politiikkaa siellä vääntävät että välillä oikein umpisuolesta ottaa.

Jälleen kerran Paavo oli oikeassa niin hallituskokoonpanosta kuin euroalueesta nykyisen leikkaustarpeen kautta pakolaistilanteeseenkin. Kovalla vauhdilla ollaan menossa kohti liittovaltiota jossa kotimainen päätäntävalta on luovutettu jotain lillukanvarsia lukuunottamatta Brysseliin. Itsenäisyyttä ei Neuvostoliitolle luovutettu, eurokommunismille se sitten luovutettiin noin vain.

Joutuin allekirjoittamaan 

Kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa