Vihdoinkin mustaa torvisientä

Vuosien pitkällisten metsässä ramppaamisten tuloksena vihdoin ja viimein sain kiikareihini lauantaina mustaa torvisientä. Kyllä tämä kaveri sitten onkin vältellyt, eipä enää. Nämäkin sienet löytyi lähimetsästä, ei aina tarvitse mennä metsää edemmäksi sieneen. Tässäkin, kuten monessa omassa sienietsinnässäni kävi niin että olin jo miltei heittänyt kirveen kaivoon, sieniveitsen metsään ja keruukassin läheiseen vesistöön kun näihin törmäsin. Samalla muuttui lauantain alkupala Mamin perunasalaatista kermaiseen mustatorvisienikeittoon. Litran verran sientä löytyi, ei sen enempää. Mutta olin tyytyväinen, ei tullut turhaan viittä kilometriä metsässä rampattua. Keitto oli hyvä alkupala, pääruoaksi laadin burgundinpataa, annoin hautua kolme tuntia, lihasta tuli todella mureaa ja kastike oli hyvin rikas.

Tulipa tänään pellolla käytyä, pitää ensi viikonloppuna käydä hakemassa loput perunat talteen, samoin neulapavut, härkäpavut ei taida tulla enää ollenkaan, piparjuurta talvea varten pakkaseen. Lipstikka oli herännyt uuteen uskoon, sitäkin tuli isot niput haettua. Samoin kruunutilliä ja persiljaa. Huomenna ajattelin kauppatorilta käydä katsomassa avomaan kurkkua, jos vielä löytyisi, voisi säilöä. Aiemmin saamanki kurkut jotka säilöin, tuli jo ahnehdittua. Samoin bongasin Purkissa-kirjasta pari sipuli ja punajuuri säilöntävinkkiä, pitää nekin koeponnistaa. Ja pakastaa pari kiloa pottua joulupöytään.

Kaikenlaista sitä pitäisi, saas nähdä mitä ehtii ja jaksaa.

Mustaa torvisientä

Syksyn toinen sieniretki

Saatoin järjestää työpaikallani TYKY reissun Kuhankuonon suositulle retkeilyreitistölle metsästysretken sienten perään. Nappiin meni kaikki, kuten yleensä kun jotain hoidan tai järjestän. Keli oli suotuisa, pilvipoutaa, metsässä ei ollut itikoita saati verenhimoisia hirvikärpäsiä, retkieväät oli kohdallaan ja kyytikin rivakka molempiin suuntiin. Olin tilannut toki metsään myös sieniä laajan repertuaarin ja sieltähän niitä sitten löytyi. Kantarellia, suppilovahveroa, muutama herkku ja useampi punikkitatti, mustavahakasta, mustaa torvisientä, lampaankääpää sekä keltavahveroita. Itse keskityin kantarellien ja suppilovahveroiden keräämiseen, oma silmä ei vieläkään havainnut tuota mustaa torveloa metsänpohjasta. Ja k.o. sienien löytäjä ei niistä huudellut vasta kun kierroksen lopulla. Olivat kuulemma hyviä olleet. Suppilovahveroita koko porukalla, kymmenkunta henkilöä, tuli arviolta 12 litraa, pientä vaan vielä oli. Pitänee viikko odotella jotta kasvavat. Ei, en odota, huomenna aamulla lähimetsään tonkimaan, josko löytäisi. Luvattu ikävää keliä ensi viikoksi. Tai niin uhkasi Pekka Pouta, tuo kaikkien meteoriittien ja ilonpilaajien äiti. Varsinainen pahan ilman Pekka.

Siinähän niitä, suppiloita.

Oma saalis

Taikametsä? Jännästi puut kaartuivat, eivät nielaisseet eikä enttejä tullut puskista.

Satoa tulossa

Näytti jo huolestuttavalta tuossa jokin aika sitten ettei ehdi tomaatit valmistumaan ensinkään, perjantaina aamutuimaan havaitsin huoleni olleen turha ja lauantaina sitten asia lähes varmistui. Siellä ne punastelevat jo lupaavasti, pitää nyt vaan toivoa ettei mitään yllätyspakkasia tule. 

Samoin timjamit ovat ryöpsähtäneet kunnolla, nekin täytyy jossain välissä varmaan siirtää sisätiloihin paleltumasta. Mitä sitä mintulle keksisi? Mojito olisi varma valinta. Sitä ei vaan litratolkulla malta.

Isoja möllyköitä nuo tomaatit

Sunnuntai aamuun jos mihin sopii aina Eggs benedict. Niinpä lauantaina väkersin ne muffinitkin itse. Hyviä niistäkin tuli vaikka tein ne ohjeen vastaisesti suoraan muottiin. Hollandaise ei vaadi bain-marieta vaan suoraan pikku kattilassa sen laadin. Pekonit uunissa. Uppomuna täydellinen.

Provokaationa eräs nuorimies lähetti luuriini kuvan muka itse poimimistaan mustista torvisienistä. Törkeetä.

Paavon terveiset Brysselistä

Erinomaisen hyvä video tässä tarjolla, kiitos EU-parlamentaarikko ja tuleva ulkoministeri Paavo Väyrysen uusin haastattelu suoraan Brysselistä.

  

Ei ole erään demarirouvan kaltainen jatkuva valitusvirsi ja tyhjän pärinä. Virsi joka on kulminoitunut vielä istuvan ulkoministeri, Ajatusten Tonavan, Erkki Tuomiojan moittimiseen kun hän ensi kertaa eläessään osuu asian ytimeen pakoteasiassa. On se demarien huussi sekaisin, ei taida pöyhiminen parantaa. Tämä samainen rouva yritti, laihoin tuloksin, toissa viikolla blogissaan Ilta-Lehdessä lietsoa syvää Keskusta vihaa jälleen kerran. Viha joka lähtee ihmisen kateudesta ja muista alhaisista syvistä sielun kerroksista. Samasta sielusta jossa palaa piilossa tulenpalava sosialisti ja proletariaatin kapina.

Syksyn ensimmäinen sieniretki

Suuntautui lauantai aamulla tutuille sienimaastoille, ja hieman tuntemattomammillekin. Tutulta paikalta jossa olen vuosia käynyt, saaliiksi ämpäriin jäi yksi kantarelli. Ihan kokonainen. Paikka jossa muina vuosina on ämpäritolkulla ollut kotiin kannettavaa, ei tänä vuonna ole juuri mitään ollut. Ei kantarelleja, ei suppiksia, ei mustavahakkaita. Tatteja ei siellä kasvakaan, paitsi kangastatteja, niitä en enää huoli kun haisevat pahalle. Uudesta sieniapajasta johon vahingossa törmäsin viime viikonloppuna, löytyi sitten ämpärillinen herkkutattia. Punikkeja en ensinkään kerännyt vaikka hyvä sieni sekin on. Jopa erinomainen kastikkeissa. Kantarelleja ei näkynyt näissäkään maisemissa, rouskuja ja pari kärpässientä ja sitten roppakaupalla pieniä ilkeän näköisiä sieniä. 

Tässä ensimmäiset, ihan innostuin. Hyvää, toukatonta tattia.

Komeat oli nämäkin stimulanssisienet. Kiersin kaukaa.  Taisi olla ruskokärpässieni.

Toki lauantain menuun sitten oli ihan pakko sieni tavalla tai toisella saada mukaan kun kerran herkkutattia tuli. Bongasin viikolla erään toisen blogin reseptin sienileipäsestä johon tuli vielä soijassa marinoitu munankeltuainen. Se muuten oli vallan mainio. Leivän olisi voinut myös pannulla käyttää, seuraavan kerran sitten. 

Salaatiksi sitten rykäisin Haasta Hans ohjelmasarjan ensimmäisen jakson salaatti, eli lohko jääsalaattia, paistettua pekonia ja majoneesia. Itse possun kylkeä paloittelin ja valkosipulimajoneesin rykäisin kehiin. Hyvää tuli.

Pääruoaksi sitten oman pellon pottua keittelin ja paistoin voissa ja timjamissa. Myös timjami oli ihan tätä omakustannetta suoraan parvekkeelta. Potun kaveriksi sitten paneerasin pankoissa kampelafilettä, myös remouladen kyytipojaksi laadin. Se vaan unohtui kuvasta, olin jo ennättänyt kalasta palan siirtämään kyselyaukkoon kunnes tämä asia paljastui. Laitoin remouladeen muuten omin pikku kätösin säilömiäni kurkkuja. Vallan mainioita ovat ihan sellaisenaankin!

Aamupala on se päivän tärkein ateria. Tänään oli levylautasella brittiläinen uunimunakas. Herkkutattia, sipulia, timjamia, kermaa, mausteet, muna, ja juustoraastetta. Hyvää.

Aamulla tuli pellollakin käytyä zoomailemassa. Perunan varret jo nyykähtäneitä, pavut kukkivat, lipstikan isoin varsi ihan kuollut mutta uutta pukkasi. Piparjuuri rehotti, sitä pitää varmaan pala ottaa talven tarpeisiin. Jostain tarttis haukea vielä saada. Suuria kalamiehiä ramppaa jatkuvasti lähitienoolla vaan ei kalan kalaa näy ei kuulu. Taitaa olla pelkkiä puheita ne kalastukset.

Papu tämä taisi olla. Kukkii vaan, missä pötkylät?

Sama juttu härkäpavun kanssa...

Syyskauden ensimmäinen sieniretki ovella

Keli on taas mitä suotuisin, ihmisen taimi on valmiina metsästykseen, veitset teroitettuna ja ämpärit tyhjillään. Enää on mietittävä ottaako sitä kahdeksan vai yhdeksän ämpäriä mukaan, joka käteen yksi. 

Pihalla vielä aavemainen tunnelma, tuleeko metsässä elokuvan Usva jutut vastaan. Se jää nähtäväksi. Nyt nokka kohti autuaampia sienestysmaita.

Viisi kulmaa kosmokseen. Eikun sinappeihin.

Tämä peli tällä sinappirintamalla on jo ihan räävitöntä. Tehdään tuttuun Turun Sinappi-tuubiin kaikenlaista. Olen näitä nyt tässä käynyt läpi niin jääkaappikylmällä kuin uunikuumalla körtsikällä. Tilastot ei parane.

Lidlin Herttua tulinen, tuubi matkittu, sisältö mieto tumma mitäänsanomaton mokko

Turun Sinappi tulinen, se uusi tuleminen, ei mitään samaa edes tuohon Puolassa tehtyyn versioon joka edes hämärästi muistutti sitä tatinaa jota Pansiossa tehtiin.

Auran Sinappi, väkevä, ...plääh.

Se sitten siitä. Ei ole _*hyvää*_ sinappia enää Suomessa. 

MOT.

Olen pyöristynyt.