Pientä napostelua

Perinteiset jokavuotiset Makkarafestarit® kun siirtyivät heinäkuulta elokuulle, oli sitä pienen ihmisen taimen kuitenkin pakko omatekoista makkaraa, lähinnä lihajalostetta, saada. Perjantaina myrskysäätä uhmaten fillaroisin tuhannen tuhatta ryydloikkaa kohti Mestaripalvia, läskiä, possua, suolta, lammasta reppu täyteen ja kotio. Peura odotti kotikulmilla, yrttejä oli repun toisessa taskussa. Osin käytin omaa satoa myös. Peuramakkaran maustin perinteisin elkein, suolaa ja pippuria, puska timjamia. Possun maustoin ronskimmin, muutama chili ja muutenkin mausteen oli rajummat olematta kuitenkaan ihan törkeän tuliset. Kummatkin makkarat onnistui nappiin. Mukava oli niitä ihan ulkosalla grillailla, tuoksu houkutteli myös ruokavieraita paikalle.

Punertavammat oli peuramakkaraa, muut possusta tehtyjä. 

Toipuakseni vielä raskaasta taakse jääneestä työvuodesta oli ihmisen pakko myös hieman herkutella. Tuohon rinkiin toki kuuluu, simpukat, hummeri sekä härkä. Sekä pisara viiniä. 

Alkutekijöiksi päätin hummerista tehdä hyväksi koetun hummerikeiton, reseptin jota on koeponnistettu sekä omalla liedellä että Maskun Kartanon liedellä useampia kertoja hyvällä ja vieläkin paremmalla menestyksellä. Tällä kertaa jätin pastiksen pois saituuttani, eipä se haitannut keittoa. Aavistuksen liikaa taisin laittaa anista jauheena, olenkohan allerginen sille mutta aina sitä käyttäessä tulee chilin syönnin kaltaisia efektejä, joskus jopa pahoinvointia. 

Pelkkä keitto olisi ollut turhan tylsä, joten hummerisalaatin sipaisin vielä keiton kaveriksi. Salaattiin tuli sitten sitruunamajoneesia, viiriäisen munia sekä avocadoa sekä pikku kastike. Ja tietenkin sekalaista pikkusalaattia, paahtoleipää sekä rucolaa. Eikä mätiäkään sovi unohtaa,

Merimiehen simpukat alkupalaksi

Hummerikeitto tekeentyy. 

Salaatti ja keitto

Pääruoaksi saatoin sitten ammentaa pöytään Turku Lautasella 2 kirjasta härkäpitan. Reseptin kuvepaistia en sitten aikonutkaan hankkia, tein kylmästi ulkofileestä. Tässä oli itselleni uutena juttuna säilötyt Peppadew paprikat. Ihan kiva uutuus. Avocadoa tässäkin, mascarponea ja salaattia sekä lehtipersiljapesto.

Metsästäpä metsästin tänään vuoden ensimmäiset mustikat. Sekä kantarellit! Jippijaajee!

Myös sain sovittua tulevan viikon loppupuolelle oikein päivän kattavan metsästysretken, tavoitteena ämpäritolkulla kantarellia. Turun kauppatorilla oli jo Salon seudun kantarelleja 10€/pieni ropponen, olisko puoli litraa ollut. Meinasin ostaa mutta olivat loppuneet jo kun olin niitä hakemassa.

Tässähän näitä

Mustikat oli vielä aika mauttomia

Kyllä ne muutkin ryökäleet sieltä jo ponnistaa

Vihdoinkin loma

Ja sateet. Ne sitten tulla tupsahti, tietenkin ulkomailta. Ilmankos siellä sitten onkin aurinkoista ja helle. Kärsikööt siitä sitten, itse en aio ulkomaille paeta. No Talsinkiin parin viikon päästä, ei sen pidemmälle.

Tämä matkattomuus takaraivossa sitten oli pakko jotenkin lomaa juhlistaa, lauantaina otin askeleen kohti E. Ekblomin bistroa, eikä huono askel ollutkaan. Chefinä kyseisessä paikassa Janne Juvonen, Top Chefistä tuttu turkulaiskokki.

Kyllä paikassa oli kaikki kohdallaan, ruoka, juoma, palvelu ja ambienssi. Eikä hintakaan ollut kohtuuton. Neljän ruokalajin ateriakokonaisuus tuli sipaistua, kyllä olin täynnä tuon jälkeen. 

Alkupalaksi makrilliescabeche oli vallan mainiota, enpä ollut aiemmin tuohon tapaan tehtyä makrillia syönytkään. Porkkanapyre oli myös fantastinen.

Pikkujutusta meni myös terveiset keittiöön ja palaute oli hyvää. Kuten annoskin.

Pääruokana sitten saatoin maistella possun poskea perunamuusin ja punakaalin kanssa. Possua ei tarvinnut pureskella, se suli suuhun. Ei ollut mitään valitettavaa, tämäkin oli erinomaista.

Alkupalan ja pääruoan kanssa oli juomana valkkaria jota sommelier suositteli. Alle 50€ tämäkin pullo, erinomaista. Harmi ettei paikallisesta myymälästä taida löytyä, Ekblom kun tuo viininsä itse.

Kolmantena ruokalajina oli paikallisen lähituottajan sinihomejuusto. Nyt harmittaa etten kirjoittanut ylös tuota tuottajaa. Hyvää se oli, vaikken itse mikään homejuuston ylin ystävä olekaan, tätä piti kehua. Kuvassa oikealla viikunapyre. Paahdettuja pinjan siemeniä juuston päällä. Voisin syödä uudemmankin kerran.

Ja jälkkäriksi sitten valkosuklaakakkua, mansikkasorbettia ja marinoituja marjoja. Tämän kylkeen otin jälkkäriviinin jota sommelier suositteli, itse marsalan perään huhuilin, sitä ei ollut. Tämä oli parempi, portviini, Caldas Ruby. Eikä saa Alkosta. Aivan tautisen hyvää. 

Tässä kun tehdään aikahyppyjä niin tehdään vielä loikka lauantai aamuupäivään, tuli postia BW-restaurantsilta ja siinähän on aina jokin kiva TB:n resepti mukana. Tällä kertaa thai-lohisalaatti salottikastikkeella. Lohen korvasin nieriällä ja puskin tätä tekemään. Toki sitten uudesta paikallisesta thaishopista piti hakea sitruunaruohoa ja galangal-juurta. Ja thaibasilikaa jäi pois kun ei vaan läheltä löytynyt.

Aika hottia, sopivan hottia tuli lounaaksi. Tässä kalaa paistettiin nahkapuoli alaspäin se viisi minuuttia, sitten loput olikin vaan kuivattamista ja keittämistä. Nahka paiston jälkeen tunniksi uuniin rapeutumaan 90 asteeseen kiertoilmaan, sitten 120 asteeseen sitruunaruoho ja galangal kolmeksi vartiksi ja tämän jälkeen puoleksi tunniksi salotit ja valkosipuli pehnemään uuniin. Mortteliin limen ja kalakastikkeen kanssa ja a vot. Ei siis nahkaa vaan nämä jälkimmäiset. Tykö vielä vesimelonia ynnä muita. Tämä oli kiva ja raikas salaatti, tätä täytyy tehdä vielä uudelleenkin.

Sunnuntaina piti sitten tehdä mummin haukea uuden GR&V lehden reseptillä, mutta kuinkas kävi. Kalastaja Romppainen ei saanut hauen haukea Citymarketin tiskiltä, piti sitten tyytyä kuhaan kun kerran oli kohtuullisen edulliseen hintaan saatavilla. Koko reseptikin sitten muuttui tyystin, tein lime-kuhaa uusien perunoiden kaveriksi, lisukkeeksi sitten voissa pyöriteltyä kevätsipulia.

Nyt on kalaa sitten syöty viikon tarpeiksi, tulevana viikonloppuna on vuorossa sitten simpukat ja hummeri. Kenties jokunen osteri. Hevosta en vielä tohdi tehdä. Pääruoka muokkaantuu vielä, ainakin merimiehen simpukat ja hummerikeitto alkuun, tiedä sitten mitä pääruoaksi. Hakusessa, mistä inspiraatio?

No tästä tietenkin. Maailmanmatkaajalle tervehdys sinne isoon maailmaan, se on nyt GT:n aika. Uuden trendin mukaan hieman limen kuorta joukkoon jahka sillä on ensin lasin reuna pyyhkäisty.

Koska se loma alkaa...

Tuntuu ettei ensinkään. Kestää ja kestää, tekee tuloaan, menee varmaan menoaan. Muut ne matkustelee, eilenkin eräs ihan Saksaan asti lähti. Itse vaan saa täällä kärsiä tuulesta, viimasta, helteestä, nestehukasta ja ties mistä vaivasta. Jälkikasvu Tampereen suunnalta ilmoitti siirtävänsä tuloa tänne 2.->10.7.. Mitäs mä nyt teen kaikelle herkulle mitä on jo tulevaa suurlähettilästä varten hankittu, heitänkö roskiin hevosen paahtopaistit, hummerit, hanhenmaksat ynnä muut? Vai joudunko ne poloinen issessein syömään? Se jää nähtäväksi. 

Kotimaisella uudella perunalla herkuttelin viikonloppuna, samaisena jona toki jouduin työmuurahaisen lailla paiskimaan töitä lapaluut limassa. Mitäpä sitä ei tekisi osakkeen omistajien etujen eteen. Muttapa perunan kylkeen sitten oman parvekkeen salaattikiehkuroita, kotimaista naudan sisäfilettä. Päälle Maskun kartanon raparperista kompotti pain perdun kylkeen, pikku karamellisoitu sokeri till.

Valemustapekkasoosi lätsähti fileen alle. Vale siksi että tämä oli Pirkka, ei sitä Valion Mustapekkaa näytä löytyvän enää. Mokomatkin lopettivat sen valmistuksen. Kiitos Valio. Jos eivät mustaleimaa tekisi, panisin boikottiin koko Valion. Ai bergl minkä tekivät, rutaleet!

Raparperia, pain perdu ja soosi. Nam nam. Ens vuonna taas, nyt on raparperit syöty.

Täällä bunkkerilla on kesä lähtenyt sitten lopulta hyvään käyntiin. Tässä mietin että pitäiskös tuo kesäkurpitsa kuitenkin kiikuttaa pellolle? Okraa ei tartte... muutenkin on yrttisato nyt vaarassa. Olen huolissani. Pitää tarttua härkää sarvista jahka loma alkaa. 

Pitsa

Alempana okra... ei hyvä

Tässä okra vaan jököttää