perjantai 31. elokuuta 2012

Sienestysvälineistöä

Näemmä joulu tuli hyvään aikaan näin sienten keskelle kun yllättäen ja pyytämättä sain tänään hienon sienikassin ja sieniveitsen taitettavalla terällä sekä vyökotelolla. Kelpaa nyt isommatkin sienisaaliit metsästää. Tähän mennessä olen ihan vaan ämpäreihin sienet tavannut kerätä, suunnitelmissa toki on ollut korin hankinta mutta tämä fantastisen hieno kassi toivottavasti poistaa tuon hankinnan välttämättömyyden. Se jää nähtäväksi, ensi viikonloppuna Monzan tiimellyksen keskellä kenties otan itselleni tovin aikaa ja tutustun paikalliseen sieni ja kenties myös marja tarjontaan. Sellaista punapäistä lähinnä. Poimurin sain lainaan, laitan sen tehokäyttöön ja varovaisesti arvioiden viitisenkymmentä litraa puolukkaa on saaliina. 
Tai sitten ei.

Ja kuten jokin aika sitten totesin, demarit teki sen jälleen kerran. Tällä kertaa oli MusicTV ministeri vauhdissa, siinä kolttu vaihtui hitaammin mitä mielipide ja vakaumus. Ihmeellistä. Ei ole seteliselkärankaisuudella mitään rajaa, kerta toisensa jälkeen demarien vaalilupaukset meni lapsiveden mukana viemäriin. Hassua vaan tuo Hesarin uutisointi. Demarien sekä Kokoomuksen kannatus laskenut viime vaaleista, kuten edellisistäkin. Silti vaan jaksavat hehkuttaa miten demarit ovat saavuttaneet kokkarit, vaikka todellisuus on se että molemmat kykypuolueet ovat menettäneet kannatusta. Hyvä että ovat.

Iso käsi rouva E:lle :-)



keskiviikko 29. elokuuta 2012

Sienistä pikkupurtavaa

Löysin alkuviikosta kun töiltä tauolla oli kolmisen minuuttia joutoaikaa, uuden, siis minulle uuden, kivan Herkkusuun lautasella blogin luetavaksi. Tarkkaa tekstiä ja hyviä reseptejä, joista yhtä, toki perin helppoa jo ennätin sitten koeponnistamaan ja hyväähän siitä tuli. Vaan voiko sipulilla ja kantarelleilla epäonnistua? 


Ranskalaisen sipulikeiton ja focaccian myös laadin tässä arkena, kuvia ei vaan sitten älynnyt ottaa. Focacciaa tein ensimmäistä kertaa ja siitä tuli hyvä, vaikka kuinka öljysin vuokaa niin silti se tahtoi kuitenkin tarttua kiinni. Pitää vaan näitä ennalta opittuja vinkkejä käyttää hyväksi jatkossakin "aina vuoraa leivinpaperilla vuoka oli se pyöreä tai suunnikas". Tuo vaiva maksaa itsensä takaisin niin irtopohjavuoan, leipävuoan kuin minkä tahansa vuoan suhteen. 

Ranskalainen sipulikeitto vei minut jälleen muistoissa Sacre Coeurin portaille, kuinka siellä aikonaan patonki murrettiin, viiniä hörpättiin punavalkoisilta liinoilla katetuilta porrasaskelmilta olevilta laseilta...

Kuitenkin pitää palata tähän päivään, syksyn matkat Floridaan on esitilattu ja varattu jo, plan b on olemassa jos joutuu ottamaan askeleen taaksepäin. Toivottavasti ei, sillä Florida odottaa minua. Taatusti.
Viikonloppuna sitten Belgian Spa:an viettämään bensiininkatkuista moottoriurheiluviikonloppua. En voi olla hullaantumatta nykyajan gladiaattorien voimannäytteistä - ilman dopingia, eihän tämä mikään Ranskan ympäriajo ole - varsinkin Oviedon korskea orhi, Fernando Alonso Diaz joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä taistelee voitosta Kimi Räikkösen kanssa lajissa jossa hyvin harva pärjää.

Forza Fernandooooo!!!!

Hyvä Kimi.



sunnuntai 26. elokuuta 2012

Sadonkorjuuta sateessa

Pitipä sitä viettää rehvakasta sadonkorjuujuhlaa toissapäivänä, ja toki pidinkin. Alueelta tuli koukittua ylös porkkanaa, sipulia ja lähes viimeiset perunat. Neulapapuakin oli reilusti, ne pitää vielä hieman kiehauttaa ja panna annospusseihin pakkaseen odottamaan käyttöä. Karviaismarjapuskan kimppuun oli joku hyväkäs käynyt, kaikki lehdet oli syöty ja marjat pudotettu maahan. Se oli paha takaisku kertakaikkiaan. En sen antanut lannistaa itseäni koska sato muuten on ollut pitkin kesää aivan fantastisen hyvä. Salaattiakin tulee vielä reilusti, kuten perunaa ja sipuliakin, porkkanasta puhumattakaan. Kaikkea vaan ei voi kerralla ottaa, eikä kannatakaan. Siinä istuskellessani muina miehinä alkoi kummaa rapinaa käymään taas naapurin puolella pöheikössä, sieltä se myyrä pahalainen meinasi lähteä rosvoretkelle. Tein tiettäväksi jottei se sovi. Grillihän on aina tämänsorttisissa kinkereissä kuumana, niin oli tälläkin kertaa. Habanero-Kabanossia meni tällä kertaa grilliin, ei ennättänyt kiireessä omia makkaroita laatimaan. Sinappina oli aivan fantastista makkarasinappia, tällä kertaa erään turkulaisen grillin takuusinappia, resepti vuodelta -64 ellen ihan väärin muista. Perin erinomaista makkarasinappia. Niin, maistui myös pyttipannun kanssa aiemmin. Tietenkin, sen kerran kun grillin saa hohkaamaan ja körtsikät ritilälle, tietenkin siitä lähes ainokaisesta pilvestä sitten alkoi vettä satamaan, ensin pisara sinne toinen tänne, mutta kohta ihan oli tulvaportit auki ja allekirjoittanut riensi läheisen rakennuksen katon lipan alle sadetta pitämään. Ne makkarat jäi sinne grilliin sitten oikein kunnolla grennaantumaan, puolet sai leikata veitsellä pois. Eikä toista puolta niin muodoin tarvinnut edes 
grillata, kuumaa oli kuin mikä. Mutta hyvää makkaraa silti. No kohtuullista siihen hintaan. 

Tänään aamulla olin jo kohta yhdeksän jälkeen metsässä sienten perässä. Paljon osui kiikariin mustikkaa, isoakin, ja puolukkaa oli reilusti. Harmi vaan että puolukka olikin vasta puolivalmista, alapuolelta suurin osa marjoista vielä raakaa. En kymmentäkään litraa kerännyt. Sienten osalta mielessä oli tutuilla saloilla käydä mustavahakkaan kimppuun ja kenties tutkailla suppilovahverotarjontaa. Mustavahakkaita ei sitten löytynyt, ei pihaustakaan niistä kuulunut ja suppiksien kanssa oli myös vähän niin ja näin. Menneiltä vuosilta vakiopaikoilta löytyi - merkki tulevasta runsaasta sadosta on selkeä. Kantarellia sitten sain poimittua jokusen litran, olisko kolme noin varovasti sanottuna. Isoja mölliköitä suurin osa ja sitten muutama lähes oppikirjan omainen täydellisen kaunis yksilö. 

Kamalaa, kohta televiisorista alkaa se lapsia itkettävä sarja jälleen. Huhhuh...

Tuokiokuvia...

Näin se sadonkorjuujuhla alkoi



Ja tietenkin piti sataa... observera; kaksi sateenkaarta. Toisen päässä aarre?


Onko sateenkaareen liitetty aarre tuossa keltaisessa omk-talossa?!?


Tältä aamulta metsässä nähtyä.. sieltä se pienikin ponnistaa


Näitä erilaisia haperoita on paljon, muttakun ei tunne niin ei tohdi poimia. Eihän ne myrkyllisiä mutta tulisia jotkin. Varmuudella kangashaperoa ja keltahaperoa olisi myös ollut. 


Aina pitää mennä ison kiven juureen... eikun miten se oli?


Niin siellä äitee keittää sulle puuroo...


Vaiko suppilovahverokermakastiketta?


Tämäpä nyt oli näky, vaiko jättiläisen persvaossa kantarelleja kasvaa. On tämäkin sitten nähty.


Kyllä täällä pääkallopaikallakin tapahtuu. Tai ei niinkään tapahdu, ne vaan rehottaa. Maissi aika cool, salvia voisi olla tuuheampi, minttua reilusti, persiljaa, korianteria, rakuunaa ja ja ja... aikaa siten siirsin basilikat jo sisään, en tahdo niiden suotta lakastuvan. Oregano ei näytä piittaavan kylmistä öistä, eikä rakuuna.

Salvia


Näitä muita kavereita



Kohta saa maissia kunhan tuhero päässä rusehtuu


Original aika hyvässä mallissa


Meinasi unohtua.. se päivän komein kantarelli, oli sillä kokoa, oli terhakka ja hyvän tuntuinen!



maanantai 20. elokuuta 2012

Ei mitään uutta länsirintamalta

Eipä ole sen kummempia tapahtunut, kiireitä on pitänyt enkä siltikään ole oikeastaan mitään valmista saanut aikaiseksi. Etäpesäkkeellä on tullut käytyä, satoa kerätty ja hassuja porkkanoita bongattu. Auringonkukatkin kukkii siellä komeasti, ja täällä pääkallopaikalla maissit ovat varmaan jo ensi viikonloppuna valmiita poimittaviksi. Toissa perjantaina tein ensimmäisen isomman noudon, hyviä nuo äsmarketin kestokassit, 15 kiloa ei ole kuin näyttää ja fillarin tarakalla tulivat mukavasti, 12kg pottuja ja päälle sipulit ja porkkanat. Toki myös neulapapua, herneitä ja pinaattia oli hitusen verran. Jotain pientä arkista ruokaakin tässä on tullut tehtyä,  toissaviikolla tuli rykäistyä pitkästä aikaa lasagne kehiin, en voi jälleen kuin kehua sitäkin. Muutenkin tuli tuossa sitten keskityin tuon oma kasvattaman perunan syöntiin pikku lisukkeineen. Muuttokiireet viime weekendinä sitten esti sen ihmeemmän ruokailun, kreikkalaiseen salaattiin, lohkareisiin, entrecoteeseen sekä mustapekkakermasoosilla lauantai kruunattiin. Ihan pahuksen hyvää sekin. Entrecoteessa vaan on niin paljon enemmän makua kuin sisä tai ulkofileissä ja on silti huomattavasti edullisempaa. Possun tai naudan poskea tarttee koittaa lähitulevaisuudessa jossain välissä. 

Tuli eilen tsiigattua Masterchef Junior ohimennen, kovasti osasivat tehdä ruokaa. Järkytyin kyllä siitä perin kaksinaismoralistisesta ja naurettavasta kohusta joka tuonkin tiimoilta nousi, oli sitten ihan Mannerheimin lastensuojeluliitosta asti kukkahattutädit nousseet barrikaadeille tätä raadollista pelkkää mainostamista vastaan jossa lapsia itketetään. Voi hyvänen aika. Tokko kukaan niistäkään mukuloista oletti sen muuta olevan, ja kun on yli tuhannesta karsittu. Huoh. Missäs nämä samat kukkikset on kun mukuloita väkisin ajetaan eri urheiluihin, kansantansseihin yms muihin naurettavuuksiin vaan sillä että pönkitetään vanhempien omia kunnianhimoja? Kilpailuhan on tässä yhteiskunnassa tärkeää, ellei tärkeintä, raha ei haise.Siitä pitää huolen Kataisen hallitus eikä demarit Urpilaisen juoksuflikan ominaisuudessa ollenkaan jää toiseksi. Henkiset arvot on heitetty romukoppaan aikoja sitten, eritoten demarit ovat Urpilaisen johdolla ilmeisesti tulevat vaalit mielessä vähän väliä tiukkaakin tiukempaa lausuntoa suuntaan jos toiseen heittäneet, niin ne taas valuu hiekkaan kuin vesi hanhen selästä kun se paikka tulee. Niin demarit ovat aina tehneet.
Ai perkele että pistää vihaksi nuo herrojen metkut.

Niin kyllä sitä jotain pientä on tullut tehtyä, toissapäivänä eteen putkahti kaapista alkuvuoden Glorian Ruoka & Viini lehti, siinä oli se jo kerran koeponnistamani resepti kanakorista tähän päivään sovellettuna. Sitruunaisia koipia ilman reisipalaa, sitruunamajoneesia. Reseptissä oli sinapinsiemen perunoita, en niitä tehnyt kun ei ollut rosamundaa. Timbestä tein sitten sitruunaperunat. Hyvää tuli. Liian vähän vaan. 
Tänään oli aika pitkästä aikaa vääntää pastaa marinaralla. Vei kielen mennessään, pakko oli pari lautasellista sipaista kyselyaukkoon samalla kun loin katseita Martinan keittiöön. 

Kassillinen hyvyyttä matkalla Bunkkerille valmiina


Sen verran paljon on näemmä satanut että on neiti porkkanallekin tullut pisuhätä kun noin pitää jalat panna ristiin


Auringonkuukkeli kukkii 


Tuli tuossa eräänä päivänä taas pyöräytettyä tuollainen vaivaton ja vaivaamaton limppu. Se vaan on niin hyvää eikä siinä voi epäonnistua


Sunnuntaisen kanakorin koivet pannulla glasyyrit niskassa ennen uuniin menoa


Päivän pasta



keskiviikko 8. elokuuta 2012

Sienistä pari sanaa jälleen kerran

Viime viikonloppuna tuli rymyttyä metsissä sen verran että voi mainita niin tehneensä. Tälläkin kertaa sitten jokin perin ikävä otus meni ja otti osansa vasemmasta kämmenestäni, joka sitten kuluneen alkuviikon on ollut perin kipeä. Selkeästi olisi sairausloman paikka ollut, jos olisi hiukankaan enemmän luikertelevaisuuteen taipuvainen, mutta eihän sitä ihan joka kraapusta parane... saldo sienien osalta oli kymmenkunta suppilovahveroa sekä kummankin päivän yhteissaldona nelisen litraa kantarelleja. Tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus taas mennä metsään, saas nähdä pääseekö sinne ja vielä jännempää on pääseekö sieltä ikinä pois. Luotan kuitenkin HTC:n navigointiominaisuuksiin ja JogTrackerin softaan. En saata eksyä.

Viime lauantaina sitten oli pakko itsensä palkita alkaneen syyskauden ensimmäisen työviikon ohittamisen kunniaksi. Osaltaan menu muuttui siksi ettei juuri kantarellia erilaisempaa sientä löytynyt, joten jätin kateenkorvan suosiolla syksympään. Alkupalaksi sitten jälleen kerran laadin Mamin Marko Rauhalan reseptiikalla haukimureketta, se vaan on ihan julmetun hyvää. Alkupala kun oli, jätin perunat pois. Pääruoaksi sitten oli pakko tehdä, kun ennalta hehkuttelin, Emeril Lagassen reseptiikalla Tournedos Rossini, joka mielestäni onnistui ihan nappiin. Lähes. Käytin ankanmaksaa, olisi saanut olla paksumpi pala. Nyt oli vain tuollainen 13mm paksu kiekko naudan sisäfileen päällä. Jälkkäriksi sitten Sillä Sipulia blogista aikoinaan nappaamani timjami-suklaakakku puolukkakastikkeella. Ihan hävyttömän hyvää, ja kylkeen kahvi sekä Hennessy VSOP kupponen. Sai oikein kurottaa etusormilla että ylsi pötsiä naputtelemaan tyytyväisenä.

Sunnuntaina oli sitten aika sulattaa ruokaa, oman pellon pottuja keittelin jälleen kerran tyytyväisenä, possun sisäfiileen sisään jemmasin nipun yrttejä, valkosipulia ja juustoa. Pannun kautta uuniin ja sieltä lautaselle. Turha on sen enempää sanoa, olipa possu hyvää. 

Haukimureke


Tournedos Rossini


Aika hyvää haukattunakin


Pikku syntikasa


Possu odottelee pääsyä pannun kautta uuniin ja lautaselle


Ja kyllä siellä pellollakin tapahtuu, kuten täällä Bunkkerilla ihan yrttien yms ronttien tahoilla. Kuvat puhukoot puolestaan, olen vain ylpeä kuten pienviljelijä vaan voi olla. Siinä tehtaan tytöt yms taksikuskit kavahtakoot ja syökööt lihapiirakkaa yms eineitä. Pthui!!!

Tässä muuten pari kuvaa suppiloista, eivät siis olleet mitään seitikkejä...



Bunkkerilla maissi kasvaa räjähdysmäisesti


Triffidi


Yrtitkin rehottaa




Ja pellolla, siis alueella, on kaikki hyvin. Sadonkorjuuaika.

Auringonkukkaa ei syödä.


Triffidi


Komea sipulinkukka


Näitä on paljon. Ja isoja.


Salaattiakin tulee. On aika jännä salaatti, en muista mikä se oli. Lehdet ovat kuitenkin aika paksut, ruoti kuitenkin ohut ja maultaan aika mieto. Sopii leivällekin.