Sadonkorjuuta sateessa

Pitipä sitä viettää rehvakasta sadonkorjuujuhlaa toissapäivänä, ja toki pidinkin. Alueelta tuli koukittua ylös porkkanaa, sipulia ja lähes viimeiset perunat. Neulapapuakin oli reilusti, ne pitää vielä hieman kiehauttaa ja panna annospusseihin pakkaseen odottamaan käyttöä. Karviaismarjapuskan kimppuun oli joku hyväkäs käynyt, kaikki lehdet oli syöty ja marjat pudotettu maahan. Se oli paha takaisku kertakaikkiaan. En sen antanut lannistaa itseäni koska sato muuten on ollut pitkin kesää aivan fantastisen hyvä. Salaattiakin tulee vielä reilusti, kuten perunaa ja sipuliakin, porkkanasta puhumattakaan. Kaikkea vaan ei voi kerralla ottaa, eikä kannatakaan. Siinä istuskellessani muina miehinä alkoi kummaa rapinaa käymään taas naapurin puolella pöheikössä, sieltä se myyrä pahalainen meinasi lähteä rosvoretkelle. Tein tiettäväksi jottei se sovi. Grillihän on aina tämänsorttisissa kinkereissä kuumana, niin oli tälläkin kertaa. Habanero-Kabanossia meni tällä kertaa grilliin, ei ennättänyt kiireessä omia makkaroita laatimaan. Sinappina oli aivan fantastista makkarasinappia, tällä kertaa erään turkulaisen grillin takuusinappia, resepti vuodelta -64 ellen ihan väärin muista. Perin erinomaista makkarasinappia. Niin, maistui myös pyttipannun kanssa aiemmin. Tietenkin, sen kerran kun grillin saa hohkaamaan ja körtsikät ritilälle, tietenkin siitä lähes ainokaisesta pilvestä sitten alkoi vettä satamaan, ensin pisara sinne toinen tänne, mutta kohta ihan oli tulvaportit auki ja allekirjoittanut riensi läheisen rakennuksen katon lipan alle sadetta pitämään. Ne makkarat jäi sinne grilliin sitten oikein kunnolla grennaantumaan, puolet sai leikata veitsellä pois. Eikä toista puolta niin muodoin tarvinnut edes 

grillata, kuumaa oli kuin mikä. Mutta hyvää makkaraa silti. No kohtuullista siihen hintaan. 

Tänään aamulla olin jo kohta yhdeksän jälkeen metsässä sienten perässä. Paljon osui kiikariin mustikkaa, isoakin, ja puolukkaa oli reilusti. Harmi vaan että puolukka olikin vasta puolivalmista, alapuolelta suurin osa marjoista vielä raakaa. En kymmentäkään litraa kerännyt. Sienten osalta mielessä oli tutuilla saloilla käydä mustavahakkaan kimppuun ja kenties tutkailla suppilovahverotarjontaa. Mustavahakkaita ei sitten löytynyt, ei pihaustakaan niistä kuulunut ja suppiksien kanssa oli myös vähän niin ja näin. Menneiltä vuosilta vakiopaikoilta löytyi - merkki tulevasta runsaasta sadosta on selkeä. Kantarellia sitten sain poimittua jokusen litran, olisko kolme noin varovasti sanottuna. Isoja mölliköitä suurin osa ja sitten muutama lähes oppikirjan omainen täydellisen kaunis yksilö. 

Kamalaa, kohta televiisorista alkaa se lapsia itkettävä sarja jälleen. Huhhuh...

Tuokiokuvia...

Näin se sadonkorjuujuhla alkoi

Ja tietenkin piti sataa... observera; kaksi sateenkaarta. Toisen päässä aarre?

Onko sateenkaareen liitetty aarre tuossa keltaisessa omk-talossa?!?

Tältä aamulta metsässä nähtyä.. sieltä se pienikin ponnistaa

Näitä erilaisia haperoita on paljon, muttakun ei tunne niin ei tohdi poimia. Eihän ne myrkyllisiä mutta tulisia jotkin. Varmuudella kangashaperoa ja keltahaperoa olisi myös ollut. 

Aina pitää mennä ison kiven juureen... eikun miten se oli?

Niin siellä äitee keittää sulle puuroo...

Vaiko suppilovahverokermakastiketta?

Tämäpä nyt oli näky, vaiko jättiläisen persvaossa kantarelleja kasvaa. On tämäkin sitten nähty.

Kyllä täällä pääkallopaikallakin tapahtuu. Tai ei niinkään tapahdu, ne vaan rehottaa. Maissi aika cool, salvia voisi olla tuuheampi, minttua reilusti, persiljaa, korianteria, rakuunaa ja ja ja... aikaa siten siirsin basilikat jo sisään, en tahdo niiden suotta lakastuvan. Oregano ei näytä piittaavan kylmistä öistä, eikä rakuuna.

Salvia

Näitä muita kavereita

Kohta saa maissia kunhan tuhero päässä rusehtuu

Original aika hyvässä mallissa

Meinasi unohtua.. se päivän komein kantarelli, oli sillä kokoa, oli terhakka ja hyvän tuntuinen!