Sipulikeittoa kevään kynnyksellä

Ennakoimani kevätsää tuli sitten Lounais-Suomeen kuten viime viikolla jo ounastelinkin, ja sen myötä tarve tuhdille ja rikkaalle pikku keitolle. Sattumoisin katselin Tony Bourdainia Pariisissa, päätös keiton laadusta oli selkeä. Sipulikeittoa sen olla pitää. Pitkään muhinutta reilua, tuhtia keittoa. Paikallisen marketin laareista sitten löytyikin muhkeita, lähes keilapallon kokoisia keltasipuleita joita neljä otin, yhteispainoltaan karvan verran alta puolitoistakiloa. Mukaan vielä omista varastoista puolen pussia banaanishalottia. Olivat nämä isot sipulit vaan sen verran aromikkaita ettei niitä siltä seisomalta pilkkonut kuin yhden kerrallaan. 

Tällä kertaa tein keiton sitten Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta kirjan pohjalta, käytin reilusti enemmän sipulia kuitenkin ja jätin viinin pois. Maalaisleivänkin korvasin sitten patongilla, en viitsinyt itsekään tehdä vaikka sellainen aivan fantastinen resepti on olisi käsilläkin ollut. En muistanut sitä.

Annoin tuon hymyillä kattilassa toki useamman tunnin, sen jälkeen annosvuoan pinnalle vielä leipäpalat ja emmental, mustaleima, raastetta päälle. 

Pala kevättaivasta jos minulta kysytään

Maailmanmatkaajan keittiöön tie vei sunnuntaina, ei tarvinnut kuin kotvanen lämmittää, lisätä leivät ja juusto. Olisi voinut olla hetken kauemmin niin olisi tullut kauniimman ruskea pinta. Hyvää se oli näinkin.

Päälle vielä patonkia ja hanhenmaksapateeta.

Tänään onkin sitten uuden vuoden odotusta. Tällä suunnalla odotettavissa hurjaa pyrotekniikkaa, askillinen tähtisadetikkuja pitäisi olla jossain.

Hyvää Uutta Vuotta itse kullekin!

Joko se hallitus kaatuu?

Kyllä nyt jännittää kestääkö tämä hallitus seuraavan välikysymyksen yli, sen verran raskaasti ovat tyrineet jälleen kerran. Pikku puroista kertyy isompi virta ja tällä kertaa taisi olla sen verran kova virtaus että vie koko konkkaronkan mukanaan. Tähän asti on miltei kaikki parin edellisen hallituksen hyvät työt nollattu, nyt viimeisenä riekuttu työelämän pidentämisen puolesta ja sitten tehdään tämän tyyppinen temppu ettei pikku rahaa saada telakalle lainattua. Tervemenoa tuhannet työpaikat, verotulot ja kaikki muu hyvä mitä tästä olisi saattanut koitua yhden tai kenties kahden valtavan risteilijän rakentamisesta. Toivottavasti demareilla ja vasureilla on selkärankaa lähteä hallituksesta. 

Tuskin on, ainakaan demareilla, se on nähty niin moneen kertaan. Tuossa leirissä näillä uusilla musiikkitvministereillä ynnä muilla luokanopettajilla on se kiima pysyä vallankahvassa ihan loppuun asti, mitä milloinkin erilaisilla verukkeilla. Tuo sama efekti on demareita hallinnut koko sen elinkaaren ajan, vallanhimossa tehdään mitä vaan, siinä on työväenaate kaukana kun bemareilla ajetaan. 

Paavo Lipposen lempihokema oli aikoinaan "kepu pettää aina", kuinkas se asia vaan todellisuudessa onkaan? 

Demarit ovat pettäneet itse aina, helppo se sitten oli Mooseksen noin todeta kun peiliin katsoi ajatuksissaan kun tuon sammakon suustaan päästi. Demarit pettivät työväen kapinan vuonna 1917, sen jälkeen ovat kaiken tehneet pysyäkseen vallassa. Äärimmäisen vallanhaluinen Kalevi Sorsa joka pani pääministerikausillaan kapuloita rattaisiin Paavo Väyrysen suhteen, samaa kabinettipolitiikkaa harjoitti ajallaan sitten Presidentti Koivisto joka lähes laittomin perustein vie Väyryseltä pääministerinpaikan kun se paikka oli tuloillaan. 

Samaa silmitöntä vallanhalua on esittänyt pääministeri Lipponen joka touhusi Persianlahden sodan tiimellyksessa herra Bushin hallinnon kanssa ties ja mitä. Jäätyään siitä kiinni käänsi sen vaaliaseeksi Jäätteenmäkeä vastaan. 

Tämän toki kansa huomasi ja Keskusta tuolloinkin sai vaalivoiton. 

Demareissa vain kiteytyy se perisuomalainen  "kateus voittaa kiiman". Miksi muuten juuri tämä puolue on se joka haluaa holhoamista kerta toisensa jälkeen lisää, byrokratiaa byrokratian päälle ja näennäistasa-arvoa jolla ei oikean tasa-arvon kanssa ole mitään tekemistä. Tätä samaa on pitkälti myös vasureissa, siellä vieläkin kärkkäämmin mutta mitäs noista, auringonlaskun marginaalipuolue jolla ei oikeasti ole mitään merkitystä. 

Martin Saarikangas puhui juuri hyvin ja asiaa televiisorissa, vaikka Kokoomuslainen onkin. Ei kuitenkaan kuulu siihen työväenluokan kokoomukseen joka nyt on valloillaan ja mitä ilmeisimmin vuorineuvokset tätä kauppakamarinulikkalaumaa karsastaa. Ainakin näin minulle on kerrottu kokoomustahoilta. 

AY-liike koko laajalla rintamalla oli tämän telakkalainan takana, valmiina jopa liittojen taholta luottoa antamaan. Sateenkaarihallitus ei ottanut kuuleviin korviinsa sitäkään. Suomalainen työ ei kelpaa. 

Katainen ja Urpilainen jaksavat vaan jauhaa tätä "yhteistyöllä sitä ja tätä". Tällä yhteistyön tasolla jolla tehdään pelkkää kurjistumista ei toivottavasti enää ole tilausta kenellekään.

Herätkää. Perkele.

Kinkuton päiväkö?

Ei, kyllä sitä kinkkua on tänäänkin syöty aamusta alkaen, alkaa pikkuhiljaa loppumaan kun syöjien määräkin vähenee. Hyvä niin, ei sitä sitten enempää jaksaisikaan. Voiskohan kinkkua jotenkin kierrättää? No juuh. Olin minä sitten ilmeisesti kiltti tänäkin vuonna ollut kun pari lahjaakin sain, Bowmore Sinle Malt skottilaista lekkerin ja sitten mainio Muru ruokakirjan! Pitääpä molempiin paneutua antaumuksella lähipäivinä. 

Aattona meni ateriapuoli perinteisesti kinkkua ja laatikoita sekä salaatteja mutustellen, joulupäivänä oli taasen kalaa tyrkyllä. Siian suolakuoressa tekaisin, pikku dijon smetana muikunmäti saaristolaisnappeja ja caesar salaatti. Oli sitten vielä maksapateeta ja sen sellaista pientä. Ihan tyytyväinen olin panokseeni. 

Ja kun ei sitten muuta tekemistä eilen illalla ollut, oli pakko käydä tuolla lumihangessa kävelemässä aimo lenkki jonka päätteeksi sitten pihalla heittäydyin lumienkelin tekoon. Tuli hieno, kuvasta ei.

Tunnelmapaloja...

Kinkkuvahdissa

Vihdoinkin on kinkku, tuo juhlapöydän pötkäle, valmis. Kyllä sitä tuli sitten uunissa pidettyäkin. Kiertoilma ja nupista sata astetta, lähes seitsemän tuntia. 73 asteessa otin pois. Toki välillä valelin reilustikin. Läski veks ja sinappihuntu kera korppujauhon. 225 puoli tuntia. A vot. 

Valokuvamateriaalia ei tähän aikaan päivästä oteta. Tämän kinkerin päätteeksi kaksi sormenleveyttä koskenkorvaa ja tirsoille.

Hyvää Joulua!

Pakkaspäivän bouillabaisse

Tuli tuo bouillabaisse sitten rykäistyä kehiin, haukisiikalohta oli kalana mulla ja äyriäissä pitäydyin vain vihersimpukoissa. Olivatkin simpukat sitten pulleita kavereita vaikka aika paljon pussissa oli rikkinäisiä ja kuolleita yksilöitä. Alkupalaksi tein sitten ihan perus merimiehen simpukat, helppoa, hyvää ja nopeaa. Ja ennen kaikkea sopi tuon bouillabaissen kylkeen hyvin. Toki tietty olisi voinut olla jotain muutakin, en sitten tässä kaiken joulutouhun kyljessä jaksa niin ihmeellisiä tehdäkään. Riitti kun ennen kukonlaulua tänään olin jo kauppatorilla kalastamassa. Rouillen toki myös tein bouillabaissen kylkeen, siihen en laittanut sahramia vaikka  Veijo Wikipedia niin kertookin. Reseptit bouillabaisseen ja rouilleen raapaisin Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta kirjasta. Mainio opus. Samoin kuin Fran Warden Bistroruokaa. Kirja jota en ole netin huutokaupoista, irl divareista tai kirppiksiltä löytänyt. Jos sinulla on ylimääräinen kappale tästä kirjasta, tarjoa toki sitä minulle vaikkapa sähköpostitse.

Sikamaisesti, jopa härskin sikamaisesti oli taas nousseet parissa päivässä mädin hinnat. Muikun mäti 129€/kg, siian 110€/kg ja lohenmäti 49,95€/kg.

Toissapäivänä vielä siianmäti 49,90 ja lohenmäti vajaa kolme kymppiä. 

Ei ole kauppiaan ahneudella rajoja. Lienee demari.

Kalatiskin sulatettua mätiä en sitten ensinkään ostanut, tuli mieleen että on koko päivän siinä tiskillä seissyt, tuohon hintaan sitä ei varmaankaan ahkiollisia myydä. Plan B astui voimaan, enkä tarkoita että olisin keskellä ostoshelvettia sipaissut viinibutelin auki vaan sitä että muistelin pakastekaapissa olleen purkki purkin vieressä erilaisia mätejä. Ja pannahinen, muikunmätiä sieltä sitten otin purkillisen. Hyllyhinta ja kassakuitin hinnassakin euro eroa omaksi hyväksi. Hyvä niin. Toista kymppiä se silti maksoi, mutta lienee hintansa väärti jahka sen kimppuun ennättää. 

Herkkusuun lautasella blogin postauksen perusteella innostuin tästä Suomi-Espanja-sampi-kaviaari asiasta. Laitoin jälkikasvun, joka vaikuttaa Tampereella, tutkimaan asiaa ja kävikin ilmi että tätä herkkua tosiaankin sai Tampereen kauppahallin eräästä puodista. Hinta oli ihan sen perinteisen venäläisen Belugan hinta, eli 50g 60€ ja 30g 50€. Sain tämän tiedon kesken työpäivän istuessani... palaverissa. Punnitsin asiaa monelta kantilta enkä sitten lopulta saanut päätettyä otanko tusinan vaiko kaksi näitä purnukoita. Tätä pähkäilyä käydessäni, varsinaista jaakobin painia, kävi niin että jälikasvu otti ohjat käteen ja poistui purkitta kyseisestä herkkupuodista. Olisi voinut kuvitella että hän, tämä tuleva insinööri, suurlähettiläs ja it-guru olisi nyt edes puolen tusinaa purkkia tuonut maistiaisiksi. Mutta ei. Ihmettelen senkin kautta että hän on kova Japanin ystävä, ja toki sen ruoankin. Vaan ei nämä lähes peruselintarvikkeet puhuttele. Tsaijai. Mutta seuraaviin bileisiin tätä sammenmätiä eli kaviaaria tulee hankkia. Sponsorointiapua otetaan vastaan. Vaikka useampi kilokin tätä tuotetta. Empirikako se oli? Juu.

Merimiehen simpukat ja pikku viini

Bouillabaisse

Pikku knööli rouillea tykö...sekoitus, paahdetulla patongilla sipaisu ja pakkaspäivä on tiessään

Talvipäivän nomikäseisokkisenytoli

Tuli ja meni, heti huomaa miten päivä on kirkkaampi... tai sitten ei. Kylmäkin on kuin Siperiassa. Saisi vaan jo loppua kun näin kevään kynnyksellä jo keikutaan. 

Yrttiasiaa ei olekaan pitkään aikaan erikseen tullut käsiteltyä, eikä paljon ole kehumista nytkään. Tulevana vuonna on sitten pakko olla aikasessa junassa niiden kanssa jottei sato niiden osalta jää kehnoksi kuten tänä vuonna. Olen kyllä sitten myös unohtanut sen faktan pariin kertaan että vieläkin mulla kasvaa salvia sekä rosmariini jotenkuten, ei vaan ihan joka viikko muista niitäkään kastella vaikka ns silmien alla ovatkin. Lohdutonta näkyä, noinkohan rosmariini jaksaisi keikkua vielä tulevaan päästäiseen?

Tässä rosmariini vielä kituuttaa

Taka-alalla oregano päässyt tyystin kuivahtamaan, ikkunasta vetää niin tolkuttomasti ettei varmaan ole pitänyt siitä. Taattua Fenestra laatua, vetää joka lävestä. Kyselyitä kyllä lähettivät remontin jälkeen, eivät vaan tehneet asialle mitään. Paskaa laatua kertakaikkiaan ihan ovista ikkunoihin sekä asennuksiin. 

Salvia pinnistelee vielä. Oliskohan pitänyt jättää parvekkeelle stryroksin alle talviunille?

Jouluvalmisteluja aloittelin eilen, hesarista löytyi lohi-riisi-piparjuuripiirakan resepti, sitähän oli sitten pakko vääntää. Ihan hyvää tuli vaikka tilli unohtuikin. Laitoin ruohosipulia sen sijaan.

Tästä sitten tuollaisia sentin parin siivuja. 

Pitää huomenna jatkaa valmisteluja, on kinkun paistoa ynnä muuta. Tarkoitus oli tehdä mustaa makkaraa jouluksi kun nuorison edustajat tulivat Tampereen suunnalta kotio jouluksi. Ei kuulemma ole suosikkimateriaalia tuo, jätän sitten tekemättä tyystin. On tässä tarpeeksi nykerrettävää.

Nythän on lama

Vai ei Espanjan tunnelmat kelpaa näinkin lähellä joulua. Olkoot sitten niin. Saatoin aloittaa joulu/talvi/kekriloman tänään. Sen verran vuoden mittaan olen ahkeroinut jotta sain tämän vuoden työt valmiiksi jo ja hyvillä mielin saatoin vetäytyä loman viettoon. Toki tämä on raaempaa mitä töissä konsaan, tänne en tohdi itäeurooppalaista huonosti suomea puhuvaa rouvashenkilöä höykyttää. 

Tämä ilta on mennyt joulumenun laatimisessa. Olen härskisti kuin sika kopioinut muista blogeista pikku juttuja omaan käyttöön, ja oman menun rungon vieläkin härskimmin viimevuotisista muistiinpanoistani.

Muistiinpanoja ja reunamerkintöjä vauhdittaa ranskalainen pikku viini, rehvakas olematta silti röyhkeä, 

Le Petit Longue Dog.

Pikku Mäyräkoira, ei suomalainen 12 pullon versio kuitenkaan. Suosittelen kun ja jos on ruutupaperille raapustettavaa. Ajatus käy. Torkahdin toki. 

Joulumenu 2012

kinkku

kalaa suolakuoressa (lahna, hauki tai jotain valkoista kalaa)

graavikalaa (lime-inkiväärigraavattu lohi/siika)

savulohi (lämmin+kylmä)

kananmunat smetanalla, punasipulilla ja mädillä

rémoulade

porkkanalaatikko

Maskun Kartanon Pikkelöity punajuuri

punajuurisalaatti

Caesar salaatti

juustolautanen (viitlai kuutlai ja muutlai)

tapaslautanen (ainaki toi ed)

lohipiirakka piparjuuren ja riisin kera

suklaakakku

riisipuuro

Vaatimattoman puolella mennään, toki saattaa tulla menuun vielä pikku muutoksia. Lähinnä ajattelin kuorrutettuja simpukoita, ja juusto/tapas lautasella on tilaa ja ajatusta saattaa lentoon.

Toivottavasti mausteasiat on maailman laidalla kunnossa, niitä tässä odotellaan.

Espanjan tunnelmilla mennään

Vaikka päivällä alkoikin taas tuollainen ihan suorastaan pirullinen lumimyräkän poikanen, miltei vaakaan tuulee, viima käy infernaalisesti ja tuota valkoista sielunvihollisen kaveria tulee taivaan täydeltä. Kahdeksisen minuuttia odottelin bussipysäkillä ja olin siinä vaiheessa jo lähes lumiukko syväjäädytettynä. 

Onneksi pelastuin.

Ja kun kerran pelastuin luonnonvoimien yrityksistä huolimatta, saatoin tänään käydä perinteisen paellan kimppuun. Toki pieniä hanlaluuksia oli matkassa, liedelle ei mahtunut tuo 4 metriä halkaisijaltaan oleva paellapannu, jouduin tyytymään Hackmannin kasariin. Samoin riisin kanssa kävi käypäläinen, eipä ollut bombaa saatavilla Prismasta. Tyydyin Myllyn Parhaan pitkäänriisiin. Tuosta jo toissapäivänä tein valkosipulikanan kaveriksi lisukeriisin, keitin kanaliemessä ja maustoin että värjäsin kivaksi kurkumalla. Itseasiassa hyvää riisiä, kevyttä ja tuntuu tähän hoikkaan adoniusmaiseen  varteen uppoavan kuin kuuma veitsi voihin. Mutta ei vastoinkäymiset näihin kahteen asiaan päättyneet. Olipa tapahtuva sitten niin jotta kesken ruoan valmistuksen kävi karvaasti ilmi ettei, hämäristä muistikuvista huolimatta, Bunkkerilla ollutkaan ensinkään sahramin luotteja. Niitä kun vuonna 2010 toin useamman purkin Ljubljanasta.  Saatan ottaa kontaktin Lukaan ja tiedustella kädenpuristusta yli Euroopan. En kuitenkaan mennyt hysteeriseen paniikkiin, korvasin sahramin väriaineena sitten taasen kurkumalla. Kyllä se minulle kelvannee näin arkena. Ja kun ei lähimaastossa ole ensimmäistäkään sahramikauppaa niin saatoin tähän tyytyä. 

Kuitenkin sitten tuon paellan runkoon täräytin lauantaina tekemääni, aivan pakanan hyvää chorizoa, mustekalarenkaita, jumbokatkarapuja sekä simpukoita. 

Pienet maistit otin jo joutessani, kyllä, kyllä tuota syö. Pieni miinus kohti herra Hackmannia, kasari on liian pieni Gordon Ramsayn resepteille. 

Forza Fernandoo!

Päätinpä sitten juhlistaa Fernando Alonson tulevaa F1 maailmanmestaruutta (2013-2017, viisi perättäistä) pikku makupaloilla Espanjasta. Pepita Ariksen espanjalaisen ruoan raamattu kun tuli kirjastosta haettua niin pitihän sitten sen kimppuun käydä varovaisesti. Ja kun paellaa on tarkoitus viikolla joku päivä pyöräyttää, niin tempaisin sitten yhden version chorizostakin suoleen aamupuhteeksi. Kasasin siinä sitten pikku tapaksia pari vadillista. Yhteen niistä tuli lasipurkista anjovisfilettä. Oikein vaan paljon reilummin suolaa ja makua, on hintakin himpun verran enemmän kuin säilykeanjoviksissa. Oikeastaan niissä ei ole mitään samaa paitsi nimi. 

Pääruoaksi rykäisin sitten taas peruspihviä vain, entrecotet hain kauppahallista, kylkeen piti mustapekasta tehdä soosi ja ranskanperunat veistelin rosamundasta. Eli perus ABC-settiä :) 

Jälkkärinä oli marjoja kuohuviinihyytelössä. Tosin muisin marjavarastoni yläkanttiin ja marjojen määrä jäi vähäiseksi. Hyvä niin sillä nuo karpalot ne vasta happamia olivatkin.

Chorizoa

Kiva pikku viini, portugalilainen, Viini-lehden valinta vuoden punaviiniksi 2012.

Tapas settiä

Banderillas

Iberico juustoa, pikku liraus hunajaa päällä

Chorizoon ja serranokinkkuun käärittyä viikunaa, liraus oliiviöljyä

Paprikakupit

Jälkkärihän se siinä

Näitä tuli maistettua vaihteeksi, oli niin tavattoman kylmä ulkona että sisäinen villatakki oli paikallaan.

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Tätä päivää joka vuosi odottaa, ei sillä että tulisi lisää rautaa kaulukseen saati peltikunniamerkkejä, vaan sillä miten Gerdin veljeskatraan jäsenet jaksavat tulla ja toimia Presidentin linnaan. Tässä katraassa kun Mannerheim ristiä taisi olla kaksin kappalein ja Vapauden ristejä enemmänkin. Siis suomalaista sankaruutta sanan varsinaisessa merkityksessä.

Tänään vietettiin iltaa Maskun Kartanolla itsenäisyyspäivän merkeissä kotimaisin tuottein ja peripohjalaisin tunnelmin. Marskin ryypyllä ilta alkoi, vorschmack oli jäntevä pääruoka joka sopi iltaan kuin nakutettu. Ensimmäistä kertaa eläessäni tätä herkkua maistoin, taidan tätä settiä alkaa itsekin tekemään. Maku sopi suuhuni täydellisesti, santsasin. Asia mitä en yleensä tee ensinkään. 

Toki oli myös puitteet ensiluokkaiset, kattaus oli kaunis, kuin myös tunnelma. Alkuruokana oli minulle uusi versio sienikeitosta, suppilovahverosta tehty hyvin maittava keitto joka oli sherryllä maustettu. Olisin syönyt sitä enemmänkin, Fazerin valkosipulisavustetut ruisnapit olivat mainio lisä tälle keitolle.

Vorschmack taas puikulan, punajuuripikkelsin, jugurtin ja pikku kurkkujen yhdistelmälle. 

Jälkkärinä sitten saatiin herkutella karpalopannacotalla. Tai karpalopirkkacotalla. Makuasia. Kirpeää ja pahuksen hyvää oli emäntä laatinut. 

Hyvän...Erinomaisen aterian ja viinien jälkeen siirryimme toki seuraamaan Linnan vastaanottoa, sielläpä niitä vasta hauskoja tilanteita tulikin eteen. Odotin koko illlan meidän Paavoa. Ja olin sitten ns palaverissa kun Paavo ja Vuokko tulivat pelipaikalle eikä kukaan hälyttänyt. Mutta Eija-Riitta Korhola oli upea. Kuten myös Sarkomaakin. Sanottakoon kuitenkin että oli meidän Sirkka-Liisa oli juureva ja vallan upea kuitenkin.

Hyvät herrat, upseerien malja. Marskin ryyppy!

Vorschmack tekeentyy

Kattaus, ei palanut päreet

Upea kattokruunu, lähes kuin Hintsan tilalta

Uskomattoman hyvä suppilovahverokeitto

Kylkeen erinomainen italialainen viini

Pääruoka tarjolla

Ja lautasella pelkkää hyvyyttä!

No toinenkin pullo hyvää viiniä avautui

Jälkkäri kruunasi aterian. 

Vorschmack janottaa. Vieläkin on jano. Enpä osannut varautua.

Lohta moussutettu

Jotain kalan tapaista oli eilen mielessä kun kaubamajaa kohti ajauduin. Kalakeittoa, tuoretta reikäleipää ja piimää oli päälimmäisenä ajatuksena. Paikallisessa koosupermarketissa olisi ollut tyrkyllä tuore (?) siika 8,95/kg. Ajattelin ettäpä vakiokaupassani Prismassa näin tietenkin olisi myös. Ei ollut. Oli kuhafilettä 33e/kg, ahventa vajaa kolmekymppiä ja ne perinteiset norjan&kirjolohet. Otin kerrankin halvinta kasvatettua kirjolohta, ei muuten edes haissut vaikka yritin nuuskia sinnikkäästi. Kenties se sitten oli tuoreehko. Kotimatkalla sitten mietin miten tämän lohen rutaleen tekisin, mielessä kävi vain leikkaus annospaloiksi, paistaminen pannulla ja gremolata päälle. Pottuja kylkeen ja arkilounas olisi valmis. En kuitenkaan sitten malttanut tyytyä tähän niin tavanomaiseen ratkaisuun vaan mieleen pulpahti ajatus josko moussen tekisi tästä, ja jostain nousi, ilmeisesti samalla, ajatus että tämän olen nähnyt jossain. Muistini ei pettänyt tälläkään kertaa, Tommi Tuominenhan teki sitä maan mainiossa Food Club ohjelmassa aikoinaan. Digiboksin kimppuun ja sieltähän se jakso löytyi kuin löytyikin tallenteena. Vilkaisin ohjelman ja kävin toimeen. Tietenkään ei sitten kermaa ollut tarpeeksi, jouduin tuolla Siperian olosuhteissa tarpomaan ärkkärille kerman perään. Edullista, taidan keskittää kaiken kermahankinnan tuonne. Kutteriin sitten kalanpalat, valkuainen, kermaa, mausteet ja liraus tabascoa. Vaan olipa tabascokin loppu, onneksi oli Cancunista tuomaani habanerosoosia vielä jokunen pisara jäljellä, käytin sitä. Olisin voinut enemmänkin laittaa, en tohtinut kuitenkaan. Kutterista mousse sitten vuokaan kelmun sisään ja uuniin vesihauteeseen. Tämän jälkeen pikku chillaus jääkaapissa ja sitten vasta voikylpyyn pannulle. Puikulasta tein muusia, en tässäkään tyytynyt tavanomaiseen vaan rykäisin sen normi voinyrkillisen kaveriksi vielä kevätsipulia ja raastin pecorinoa joukkoon. Hyvää tuli. Vaikka täytyy sanoa, liiaksi tätä puikulaa hehkutetaan, se on mielestäni jopa liiankin jauhoinen. Rosamunda on parempi. Mutta nyt mentiin niillä mitä oli. Tänään paistelen uuden annoksen huomiseksi lounaaksi, tosin tällä kertaa sitten kantarellimuhennoksen kera. Jahka sulavat ensin.

Lohi ja muut kaverit kutterissa

Käärinliinassa ja vesihauteessa kotvanen 

Tällä välin muusin kimpussa... hiukan vielä kermaa

Ja tulikin pehmoista

Ei nämä mitään ranskanleivän siivuja ole...

Vaan viipaloitua moussea

Itseasiassa olisi saanut tulla vieläkin ruskeampi ja rapsakampi vaikka näinkin hyvä.

Miten tänään sitten taas kommentoisinkin erästä toista blogia juuri tämän kalateeman merkeissä. 

Myräkkä vaan jatkuu

Ja pidot entisestään huononee. Kukaan ei tullut makkaralle vaikka kuinka houkuttelin. No jäipä sitten itselle enemmän. Kiireinen työviikonloppu kuitenkin, ennätin mustan makkaran kimppuun oitis töiden jälkeen. Tällä kertaa ihan keskioluessa keittelin ohrat, jonka jälkeen maidossa haudutin mokomia vielä kotvasen. Yhden sipulin ja possun kylkeä paistelin mukaan. Suolaa sitten laitoin liiankin vähän, ja keitin sitten kattilassa liedellä makkaran paistokuntoon. Vikatikki sekin. Uunissa haudutus oli vaivattomampi ja siistimpi versio. Sillä mennään tulevaisuudessa. Samoin mausteissa ei pidä kitsastella, voisi laittaa yrttejä reilusti lisää. Ihan kolmisen pientä pötkälettä tätä sitten maistelin voissa paistettuna ja Tapolan puolukkasössöllä. Nälkä loittoni.

Kuvakavalkadia menneisyydestä...

Ja mikä infernaalinen lumimyräkkä on koko yrttitarhan vallannut. Hyvänen päivä sentään!