tiistai 30. huhtikuuta 2013

Hyvää Vappua!

Ei tässä mitään ihmeempää, joten lyhyestä virsi kaunis ja erinomaisen selkeää Vappua itsekullekin!
Myös videotoivotuksen kera.


maanantai 22. huhtikuuta 2013

Vappu on myös maamiehen juhlaa

Oletin jo eilen että taudin selkä on taitettu, hyppäsin vanhan uskollisen selkään (polkupyörä) ja karautin alueelle tutkailemaan jo aamutuimaan tilannetta voiko pistää vehkeen syvälle. Ei voinut. Oli kertakaikkiaan liian jäässä maa vaikka aurinko siinä oli paistanutkin koko aamun. Pohdiskelin jotta ottaa viikon kaksi vielä ennen kuin pääsee aluetta taltuttamaan oikein kunnolla, kalkita pitäisi tässä jonain päivänä kuitenkin. Ja paskaakin pitäisi varmaan levittää. Kuin ajatusten lukijana Mestari sitten ehtoolla soitti ja kyseli josko on jo aika möyriä pelto ympäri. Ei ihan vielä kuitenkaan. Hän oli rouvalleen asennellut ansaria ja tänään kuulemma oli sitten harjakaisten aika. 

Itse tämän hyvin vaikean taudin tiimoilta kävin tänään lääkärissä, veto on pois mutta oli pakko jaksaa. Vapun taikajuoma sima (kilju), sima (kilju) kertakaikkiaan alkaa valmistua. Siellä se köökissä pulputtaa kuin eräskin taho, saisipa nuo kaksi saman pöydän ääreen... 

Köyhyys ei taloon kulje yksin, tänään sitten silakkaa oli lautasella, kermaviilikastiketta ja pottua. 
Ai bergl... silakat vaan on niin hyviä. Ihan parasta hyvää. Mielestäni parempaa mitä tämä normilohi. Jota tulevalla viikolla on myös pannulla. 

Ajattelin muuttaa päivän ateriointijärjestystä sillä tynnyrivaaalla käydessä lukemat näyttää himpun verran liian isoilta. Vanha vennamolaisuus tuntuu vuosien takaa puskevan pintaan. Tässä tapauksessa pekkavennamolaisuus. Toukokuussa lautaselta puuttuu tyystin possu, nauta ja kotkot kaikissa muodoissa. Ainakin se on tavoite. Päiväsaikaan töissä reilu salaatti, työpäivän jälkeen kotona tuore lämmin kotiruoka. Se on suunnitelma tulevaisuuteen ja toukokuussa sitten pääasiassa meren eläviä. Hummeria 30 vrk putkeen...

Kilj... Sima se siellä alkaa tekeytymään. Muuten pulputtaa jo.


Arkeen pikku silakkapihvisetti


Yrtitkin jo siellä huojuu kuin hattivatit ikään


Alla tagine päätynyt kaatopaikan sijaan hyötykäyttöön


torstai 18. huhtikuuta 2013

Taidan luopua S-asiakkuudesta

Ei hyvältä näytä S-ryhmän toiminta, ensin viime syksynä, vai oliko se nyt keväänä, uhkasivat vaihtaa tuottajien vihannesastiat mustiin merkittömiin jottei asiakas näe mistä tuote on peräisin, nyt kaavailevat ottaa vihannekset kauppojen hyllyille tehotuotantotiloilta, yhdestä tai kahdesta paikasta. Ei ensinkään hyvä asia. Missä on lähiruoka ajattelu, missä muutenkin globaali näkemys? Ei ainakaan S-ryhmän hankintaportaassa mikäli MTK:ta on uskominen. Ja miksemme uskoisi. 

Olen närkästynyt.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Tahnat testattu

Viikolla joutessani lueskelin Kädenvääntöä blogia. Sen viimeisin bloggaus sitten kirvoitti itsenikin kaiken kiireen keskellä tekemään samaisia tahnoja. Kyllä, maukasta tuli, tosin hernepeston herneet voissa pannulla pyörittelin ja kutterilla sitten ajoin sileähköksi. Samoin siemenet jätin pois kun ei niitä kaapista löytynyt. Ihan makoisa tuosta tuli, ehkä olisi saanut olla enemmän suolaa ja sitruunanmehua. Chilitahnan tein myös miltei ohjeen mukaan, etikkana balsamiviinietikkaa. Tahna tai pikemminkin paksu kastike koska tuo mulla jäi juoksevampaan muotoon tarkoituksella, oli maultaan jännä. Ei mitenkään syödessä tuntunut järkyttävän tuliselta, mutta jälkipotku olikin sitten toista luokkaa. Hiki nousi vaivihkaa otsalle ja huhhuh. Ehkäpä tätä voisi myöhemmin testata habaneroilla. Hyvää joka tapauksessa. 

Tortillojen sisään näitä laitoin paistetun kananfilepalasten, friseesalaatin ja tomaatin kera.

Testasin myös rucolan, punasipulin ja pikku parmesan lastujen kera. Toimii.




sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Kevät tuli eilen, talvi tänään

Eilinen aurinkoinen päivä sitten muuttui talviseksi ikävyydeksi kun herätessä ensimmäinen havainto oli räiskäleen kokoiset lumihiutaleet joita taivaalta tippui runsain mitoin. Lauantaina tsekkailin Forecan sääennusteita "lievää sadetta alkaen klo 1500". Eipä pitänyt taaskaan kutiaan, tolkuton myräkkä ja jo aamutuimaan. Onneksi tuo valkoinen kuolema taitaa kadota ihan käden käänteessä, räystäät jo tippuu ja pihalla käydessäni saatoin havaita sen olevan raskasta ja vetistä. Saisi jo kadota maisemasta. 

Eilen kuitenkin kevään kunniaksi oli pakko parsaa saada ja tietenkin hollandaisen kanssa. En tehnyt hollandaisea perinteisen keltuainen+voi+jne reseptillä vaan Murun reseptillä. Siinä ei keltuaisia oltu käytetty ensinkään vaan redua ja kermaa, mausteita ja tietty voita. Hyvä kastike siitä tuli, ehkäpä himpun verran kevyempikin mitä tuo alkuperäinen hollandaise. Eipä ollut Niki T väärässä kehuskellessaan.
Pääruoaksi tein perienglantilaista ruokaa, fish&chips. Ja tartar kastike kylkeen. Kala oli kuningaskampelaa jota Herkkunuotasta löytyi. Friteerausmassan kanssa kävi käypäläinen, tein sen stouttiin, näytti hyvältä mutta eipä se sitten kunnolla kalaan tarttunut kiinni ja uppokeittimestä kun kalat pois noukin, oli kuorrute suurimmalta osalta tiessään. Tähän asiaan pitää tarkemmin paneutua myöhemmin. Kuorrute siltä kohtaa mihin sitä oli jäänyt, oli hyvää. Chipsit oli rosamundaa kahteen kertaan friteerattuna. Kalan päälle sitten mallasviinietikkaa ja suolaa, lautaselle vielä tartarkastiketta ja setti oli hyvä. Jopa varsin reilu. Ähky oli sitä luokkaa etten jälkkäriksi saanut muuta aikaiseksi kuin Vodka Martinin. Shaken, not stirred.

Parsaa!


Fish & Chips


Tartar sauce - ei HP.


Vodka Martini


perjantai 5. huhtikuuta 2013

Turha toivo odotella kyntöä millään rintamalla

Niin on maa jäässä ettei täällä Bunkkerilla kuin ei myös pellollekaan ole vielä mitään asiaa. Rautakangen peltoon kun kolauttaa niin kolmatta metriä on jäätä alaspäin puskettaessa. Ainakin tuntuu siltä. Tätäpä käytin sitten verukkeena sipulikeitolle jonka alkuviikosta laadin. Kilo keltasipulia ja neljäsataaseitsemänkymmentäkolme grammaa banaanisalottia - alkoi siinä määrin silmät vuotamaan että olisi ulkopuolisen voinut kuvitella herkistyneeni. Ei. En edes itkenyt. Se oli tuo luonnollinen reaktio mikä sipulien kanssa tulee aika ajoin. Joskus jopa kortteli ennen kaupan laaria, jos on sipulissa aromit kohdallaan. Minähän haistelen jopa säilykesardiinit kaupan ikkunan läpi. Vaan eipä kukaan ole kimbori syntyessään, toisille kehittyy makuaisti, toisille suunsoiton taito ja kolmansille ei mitään. 
Sipulikeitto kehkeytyi vallan mainiosti, muutama katai...urpi...perkele siinä sitten pääsi kun koitin valjastaa taginea tähän urakkaan loppumetreille. Meni ja helvetillisellä paukauksella otti ja halkesi. Paljastui Emile Henryn kalpean kopion hinnan perimmäinen syy. Jos olisi kuitti tallessa, lähtisin oitis Veijo Anttilan pakeille, sen verran raakasti nyt ottaa päähän. Ei auta kaskut, ei demari-lehden tolkuttomuus eikä varsinkaan kansan uutisten hegemonia. Odotan vaan missä viipyy molempien tahojen uskollisuudenvala tms kotkotus samaan tapaan kuin aikoinaan tuolla Turun suunnalla kun erään kaupunginosan vasurit kulkivat kyltit kädessä "jenkit pois vietnamista - raunistulan sosialidemokraatit". Saman joukkio kohta varmaan ajatusten tonava Erkki Tuomioja kärjessä huutavat "jenkit pois koreasta - helsingin sosialidemokraatit". Hänethän jo kertaalleen näin Tamminiemen nurkilla viime syksynä, raahusti muka lenkillä kieli paidalla. Lopettaisi vanhus moiset, arvokkuus kansan silmissä hävisi sen saman tien.

Pizzaa tänään tein sillä silmällä että kastiketta riittää pakkaseen tulevia lättyjä varten, ja näin toiminkin. Kuuteen pizzaan sitten kastike valmistui, viisi kastikepussia jouti pakkaseen. Pizzataikinan kanssa kävi tänään kuin Coca-Colan joulumainoksen kanssa, tunnelma samanmoinen, yhtäkkiä ilmassa oli taikaa ja taikinasta tuli aivan fantastisen hyvä. Olisin voinut sitä etusormessa pyörittää ja veivata mieleni mukaan! Maku myös oli fantastinen!
Täytteeksi vain tuo mun erinomainen soosi, serranonkinkkua, kapriksia sekä sitten lasipurkista sardelleja öljyssä.
Mozzarella raastetta päälle. 
That's it.


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Ei tullut pashalla vehkottua

Jäi sitten pasha, kulitsa sekä sen semmoiset perinteiset pääsiäisruoat syömättä, hieman saatiin sentään rahkapiirakkaa eräältä Keskustan kaupunginvaltuutetulta joka tuota asiaa paikkasi. 
Pääsiäissunnuntain ateria oli suuremmalla joukolla, pöytään istahti 7 enemmän tai vähemmän nälkäistä ruokailijaa. Menun pidin suppeana jottei sitten tarvinnut itse olla vallan hellan ääressä. 

Valkosipuli-vuohenjuustokermaperunoita rykäisin ison vuoallisen, reilu kerma kylkeen, konemandoliinilla toista kiloa rosamundaa päätyi viipaleiksi. Viimekesäisistä punikkitateista sitten muutaman banaanisalotin kera tekeytyi konjakkikastike, josta tuli erinomaisen hyvää ja sopi niin karitsalle kuin possullekin jonka päätin ottaa menuun mukaan sitten erään ruokailijan kieltäydyttyä mitään lampaanlihaa syömästä. 
Lampaan sitten verhosin yrtti-parmesan hunnulla, possun ulkofileen leikkasin auki, maustin ja öljysin, täytin sitruunankuorella, mehulla, tuoreella salvialla ja persiljalla jonka jälkeen rullasin sen, pikku oliiviöljy pintaan, mausteita hieman vielä pintaan sekä pekonin soiroja antamaan makua. 
Tämä oli ehdottomasti hyvä ajatus tämä salviapossun lisääminen tarjolle, olisi varmaan muuten jäänyt nälkäisiä syöjiä. Miten tuohon nuorisoon mahtuukin tuota ruokaa noin paljon?
Kaikki meni kuten jälkkärikin, karamellisoitua banaania rommiliekityksellä ja toki vaniljajäätelöä sitten oli myös. 

Salviapossu odottaa uunivuoroa


Karitsan kareet odottelee myös


Possu siivutettuna


Kareet 


Ote lautaseltani


Ja lihareseptit oli sitten taas Gordon Ramsayn käsialaa, konjakkikastike Sonja Leen kastikekirjasta ja perunat ihan peruskokkausta. 

Ensi lauantaina ankkaa.