perjantai 31. lokakuuta 2014

Notkuvat lahjapöydät

Ei tullut sitten ihan turhaan lahjapöytiäkään vuokrattua, nehän jo notkuivat eilen lahjaa ja lupausta, aietta ja evästä. Varsinkin jälkimmäisistä olin erityisen imponeerattu. Tuohon virtuaaliseen mutta toisaalta fyysiseen pöytään oli kannettu niin Lakrisal-pötkön kautta Sandels oluen virran kupeesta eilistä merituoretta kuhafilettä, ranskalaista viiniä ja villasukkaa, ja sen semmoisia. Tässä ihmisen taimi sai jälleen kerran ihmetellä ihmisten suopeutta ja anteliaisuutta. En olisi mitään ansainnut saati tarvinnut, mietipä että jopa tuoretta fileoitua kalaa tuodaan suoraan merestä pöytään. Olin enemmän kuin otettu.

Lakrisalit toki popsin, vedin villasukat jalkaan ja Sandelsit kitusiin, kävin kuhan kimppuun. Kevyesti paistoin molemmin puolin, oman pellon uudehkoa perunaa kylkeen ja pieni voikastike. Tämä oli sitten persiljan kanssa valla mainiota. Söisin uudemmankin kerran.


Jäkkäriksi hieman ruisnappia, tuorejuustoa ja omin pikku kätösin tekemiäni suolakurkkuja. Hyvää. 
Kaasuvaroitus!


Vai Herra 47... 


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Pikku päivitystä ikään ja sen semmoista

Tuo otsikon päivitys on vasta tuloillaan, kuluvaa vuotta ja kuukautta ensi torstaina. Lahjapöytä on valmiina. Voin myös antaa tilinumeron johon voi panna yli ja alle 50€ lahjoitukset kuten on tapana ollut. Kiitos jo etukäteen.

Tätä asiaa sivuutettiin viikonloppuna pintaraapaisuna rapujuhlien merkeissä. Myös Paavo Väyrysen seminaariin lauantaina ennätin osallistumaan, me raisiolaiset olimme prosentuaalisesti kohtuullisesti edustettuina. Kuten arvata saattaa, Paavo oli puhujana taas varsin erinomainen. Siinä ei sanat menneet sekaisin saati asia. Kyseessä oli siis Eurooppalainen Suomi 2020 seminaari, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä EU-politiikan kiemuroihin Väyrynen tarkoin kuulijat johdatti.

Jarmo Korhonen julkaisi toissa viikolla muistelmansa Väyrysen valtakunta. Tuskin on lukemisen arvoinen. Saati toisen Paavon, Paavi Lipposen kirjakaan. Tuomiojan kirja kiinnostaa sen osalta miten hän paljastaa omat metkunsa ja katkeruutensa. Rikkaan perheen homssuinen poika, hippi ja tuuliviiri. Takkutukka. Iiro Viinasen juttuja ei jaksa lueskella, sitä sorttia piisasi tarpeeksi 90-luvulla.

Paavo pöntössä


Perjantaina muiden kiireiden keskellä piti sitten rapujuhlia varten hieman naudan rintaa laittaa hautumaan, pulled beef oli kyseessä. Ensin ajatuksena oli erään blogistin reseptiikkaa hyödyntää ja tehdä tulisempi kastike lihalle. Tulin sitten toisiin aatoksiin kun viime viikonloppuna koeponnistin lihapullataikinaa johon laitoin ras el hanoutia ja harissaa. Niitä syödessä tuli hiki pienelle ihmiselle, ja kun olin srilankalaista possucurryä juuri aiemmin tehnyt, sain tarpeekseni tästä hiitistä ja turvauduin Chuck Hughesin omaan reseptiin. Tätä innoissani toteutin, enkä sitten muistanut että olisi gluteiinitonta pitänyt olla. Kastikkeessa wörsseä ja soijakastiketta, kumpikin ihan nou nou juttuja sellaisenaan. Harmin paikka, lihasta tuli vallan mainiota. En voi kuin kehua.

Kuivattua sipulia, muscavadosokeria kuivamausteena lihan pinnassa. Piti maustua muka yön yli. Maustui 4 tuntia.


Sitruunat, omenalohkot kylkeen ja soosi päälle, lähes kuusi tuntia liha sitten otti uunissa jotta oli haarukalla hajoitettavaa. On sen väärti kyllä.


Olipas saksiniekoilla runsaat pyrstölihat.


Eräs vieras toi mukanaan kuutioidun lähijuoman rapujen kaveriksi. Mukava yllätys, oli sopivan jäistä juomaa, pulpahteli lasiin.


Pikku tapaksia sitten rapujen jälkeen


Vielä orpo leipä jolla perjantaina tehtyä pulled beefiä. Tuon toki uunissa lämmitin vastaleivotun leivän päälle, samoin lihan haudutusliemen siivilöin ja keitin kasaan, sitä kastikkeeksi. 




sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Suppiloista sananen viikonvaihteeksi

Tulipa sitä käytyä jälleen kerran Kuhankuonossa sientä vonkaamassa, eikä ihan kehnosti käynytkään. Pari ämpärillistä suppilovahveroa ja vetomitaltaan varmaan litra mustaa torvisientä. Kyllä siinä sitten meinasin niin mieleni pahoittaa ettei sitten enempätä mustaa torvasientä sitten siunaantunut, mutta olin kyllä tyytyväinen. Laitoin sienet taluspaperin päälle esikuivumaan, helpompi ja nopeampi sitten kuivurissa niitä pöristellä. Tuli tuossa ohimennen peltokin käännettyä talvea varten, tällä kertaa ihan lapiolla ja elbow greasella. Hiki pukkasi pintaan, mutta kääntyihän se. Himpun verran helpompaa käännettävää kuin aikoinaan ekalla kerralla. Silloinhan se oli lähes betonia.

Suppiloita


Tämä oli jännän näköinen. Mikähän mahtoi olla. En koskenut. 


Suppikset esikuivumassa.


Tämä satsi meni juuri kuivuriin. Sitten sen jälkeen varmaan pieneen sillipurkkiin.



maanantai 6. lokakuuta 2014