Ei tullut sitten ihan turhaan lahjapöytiäkään vuokrattua, nehän jo notkuivat eilen lahjaa ja lupausta, aietta ja evästä. Varsinkin jälkimmäisistä olin erityisen imponeerattu. Tuohon virtuaaliseen mutta toisaalta fyysiseen pöytään oli kannettu niin Lakrisal-pötkön kautta Sandels oluen virran kupeesta eilistä merituoretta kuhafilettä, ranskalaista viiniä ja villasukkaa, ja sen semmoisia. Tässä ihmisen taimi sai jälleen kerran ihmetellä ihmisten suopeutta ja anteliaisuutta. En olisi mitään ansainnut saati tarvinnut, mietipä että jopa tuoretta fileoitua kalaa tuodaan suoraan merestä pöytään. Olin enemmän kuin otettu.
Lakrisalit toki popsin, vedin villasukat jalkaan ja Sandelsit kitusiin, kävin kuhan kimppuun. Kevyesti paistoin molemmin puolin, oman pellon uudehkoa perunaa kylkeen ja pieni voikastike. Tämä oli sitten persiljan kanssa valla mainiota. Söisin uudemmankin kerran.
Jäkkäriksi hieman ruisnappia, tuorejuustoa ja omin pikku kätösin tekemiäni suolakurkkuja. Hyvää.
Kaasuvaroitus!
Vai Herra 47...
Hyvän näköinen kuhasetti! Ei kai se sitten niin kamalaa ole täyttää 47...
VastaaPoistaJuu, oli vielä paremman makuista, eikä 47 tunnu missään, tuntuu kuin olisi nuorentunut.
VastaaPoista