Burgereita, onko heita. Jopa ä.

Niin kävi näillä seuduin että oli itsensä burgerilla ravitseva. Kaubamajat tuli kierrettyä ja johan jostain sitten löytyi naudan sisäpaistia josta sopiva jauheliha sitten sai tehtyä. Ihme ja kumma, tällä kertaa liha oli fantastisen näköistä jopa, ei ollut jänteitä eikä ns liitoskappaleita yhtä enempää. Yleensä kauppiaat piilottaa nuo rumat osat paketin alaosaan. Toisin kävi. Kävin potilaan kimppuun eilen Kenwoodin laitteiston ja Hestonin reseptin voimin. Jahka lihan leikkelin sopivaksi, suolasin sen ja ajoin Kenwoodin läpi 8mm reiällä, jonka jälkeen sitten klingiin pötkyläksi ja jääkaappiin. 4 tuntia olisi Hestonin mukaan piisannut, en kuitenkaan keskellä yötä sitten malttanut alkaa maistelemaan joten jätin suosiolla tälle ehtoolle. Tuleehan Dallaskin tänään, siinä sitä vasta jännää tapahtuukin! Tästä puheen ollen tarttis jostain saada vaikka dvd:llä nuo 80-luvun Dallasit. Noinkohan mistään löytyy?

Siinä kun burgerit tekeytyi vuorokauden jääkaapissa jouduin televiisorista katsomaan jos jonkin näköistä enemmän tai vähemmän provokatiivista ohjelmaa, tällä kertaa Pressiklubissa oli kiiluvasilmäinen vihervasemmistolainen noita Heidi Hautala. Häntä tässä taas pidettiin kuin mitäkin itämään viisasta tietäjää, ydinvoima nou nou ja ties mitä puffia vihervasuritouhulle, unohtaen tyystin sen faktan että Suomessa joka kerta kun on ydinvoimaa lisää rakennettu "vihreä liike" aina ollut hallituksessa. Ja nyt kun sitä pitäisi lisätä ja vähentää fossiilista sähköntuottoa hiilen muodossa, joka kaikkein saastuttavinta on, tietenkin "vihreät" siellä on. 

Ja sitten nuori plösö nainen raadissa vielä puhuu että kiva kun vihreät toi vihreän ajatuksen Suomeen.

Jäätävää peliä. Tuossa se Suomen nuoriso jyllää. Toinen puoli, ne siivoojat ja hissipalvelijat, on Kokoomuksen äänestäjiä. Samoin yh-äidit. 

Mutta joka tapauksessa burgerista tuli vallan mainio, flippasin burgeria n 30 sekunnin välein, yhteensä seitsemisen minuuttia. Jäi upean punaiseksi keskeltä. 

Kenwood im Aktion

Burgerpökäle. Lihaa ja suolaa

Siellä se burger sihisee

Buns & onion

Setti syötäväksi!

Made in Finland

Tuli tämä mateen tekemisen mörkö sitten heitettyä selästä, mielestäni vielä jopa varsin mallikkaasti. Hyviä vinkkejä tuli puolelta jos toiselta, nämä vinkit ja ohjeet niputin ja käytin. Pitää madetta ostaa useamminkin. Tällä kertaa en sitten maksaa hyödyntänyt, oli täynnä loismadon munapallukoita. Poikakala kun kerran oli niin jäi mätikin haaveeksi. Sain kalasta sitten lopulta tehtyä parikin eri ruokalajia, alkupalaksi laadin madekeiton, siihen reseptiin käytin valmistamaani lientä edellispäivältä. Olikin jännä miten oli hyytelöitynyt vuorokaudessa, yhtenä pallona plompsahti kattilaan jossa olin voissa pyörittänyt perunat, salotit ja purjon. Äkkiä se kuitenkin nestemäiseksi muuttui, voisin sanoa jopa silmänräpäyksessä. Keitosta tuli erinomaisen hyvä, pannulla vielä hieman paahdoin saaristolaisleipää mukaan. Ei huono. Saaristolaisleipä oli vehmaalaisen Saariston Leipä nimisen leipomon tuote. Aivan pahuksen hyvää leipää, kevyttä ja maukasta, kertaluokkaa parempaa ihan arkikäyttöönkin kuin esim Jurmo joka mielestäni on hyvinkin raskas ja tupuisa leipä. Eräältä juurikin kolmisen kymmentä täyttäneeltä  kartanonherralta sain vinkin laittaa pastista keiton joukkoon. Kävin tätä etsiskelemässä, vaan ei mitään lentokonepullon tyyppistä ratkaisua löytynyt joten jätin tuon mausteen vallan pois. Ehkei se sitä ihan välttämättä vaadi. Toki olisi voinut hieman anisjauhetta laittaa. En laittanut sitäkään. Tilliä laitoin sitten koko puntin, kermaa, voita himpun verran kun kerma ei ollut kuohua vaan jotain terveysvaikutteista, ropsaus suolaa ja pippuria. Siinä se. Pottu Rikeaa. Ärrällä. 

Hesarista sitten bongasin viikolla reseptin jossa oli duPuy linssejä ja vaaleaa kalaa. Tätä sitten käytin, paistoin voissa palan madefilettä tämän kaveriksi. Hyvää. Linssien joukkoon tuli sitten muutama salotti, pari kynttä valkosipulia ja hienoksi leikattua chorizoa. Kuvatessa olin jo ennättänyt sohaisemaan persiljat sivuun, en tiedä miksi. Kenties talo heilahti tai jotain.

Jälkkärinä oli pakko saada pitkästä aikaa karamellisoituja banaaneja jäätelön kylkeen. Liekitin brandyllä nuo banaanit, hyvää tuli. Kertakaikkiaan. 

Kuten mainittu, Maskun kartanonherra sitten vietti syntymäpäiväjuhliaan, pitää sanoa että kyllä olen kade, aika lailla upean ja uniikin syntymäpäivälahjan oli saanut. 

Mateen kimpussa

Enpä aiemmin ole mateen kimpussa ollutkaan, pari viime viikkoa on tuollainen madekuume kuitenkin ollut pinnassa. Odotin vahvasti että Suuri Valkoinen Kalastaja (ES) toimittaa tänne haukea ja madetta sankokaupalla, toisin kävi. Itse jouduin kipeän selkäni kanssa kalastamaan tämänkin vonkaleen paikallisen koomarketin tiskiltä. Äsmarketin, jopa Prisman kalatiskillä ei madetta näy. Siellä on kotimaista pangaisius tms Vietnamista tuotua "kotimaista" filettä kahdeksan euroa kilo. 

Perkele!!!

Hei EI OSTETA TUOTA TUOTETTA!!!

Siitä on kotimaisuus, kestävä kehitys ja kaikki mahdolliset arvot poissa.

Tietenkin kommunisteille ja muille haihattelijoille riittää kun ruoka on halpaa, niin pornokeisari Donnerikin totesi toimittajille viikolla eräänä päivänä. Helsingistä äänestetty eduskuntaan, varasijalta pääsi taloon. 

Pitäisi tuo Helsingin äänestyspiiri tyystin poistaa kaikesta äänestystoiminnasta.

Kuitenkin, asiaan, kotimainen matikka pääosaan, tässä sitä tulee.

 Leikkasin mateesta sitten lihan ja fileet talteen, poikakala oli joten mätisaalista ei tullut. Maksakin oli sen verran matopalleroiden kimpussa etten sitä sitten iljennyt käyttää hyödyksi.

Liemi keitetty tänään, ehkä keitto sitten huomenna kun on ns välipäivä. Suomihan kohtaa Kanadan sunnuntaina mitaliottelussa...

Aika limainen roikale

Nahka muuten lähti hyvinkin helposti!

Pää pivossa...

Eikun nyt kattilassa selkäruodon ja vihannessetin kanssa; sipulia, palsternakkaa ja sen sellaisia... pää ja nahka ui joukkoon myös

Välitön palaute viime merkintääni

Yllättäen ja pyytämättä oli sitten Ameriikan raitilta tullut kiitoskirjelmä edellisen blogimerkintäni tiimoilta, postilaatikkoonkin oli kolahtanut kenties hieman oudoksuttava Amish keittokirja omistuskirjoituksin. Vilkaisun jälkeen tuossa oudoksuttavaa on enemmän tuo nimi kuin sisältö, se oli perinteistä jenkkiruokaa alusta loppuun. Paljon tuolla tehdään hyvää ja maukasta perusruokaa, varsinkin kaikki piirakat ja grillausjutut tulee mieleen.

Pitänee Oregoniin lähettää vastineeksi kotosuomalainen Helluntailaisen Keittokirja. Tai Laihialaisen...

Sitä vaan ihmettelin että mihin oli oven takaa hävinnyt, mielestäni täydellisesti kirjan mukaan kuulunut parin sadan litran viskillä täytetty tammitynnyri. Kyllä kaikissa Amerikan tuliaisissa sellainen luulisi olevan mukana.

Liekkö kuriiri sen pannut liiveihinsä?

Kädenojennus Atlantin yli

Mitä ruhtinaallisemmat onnentoivotukset ja terveiset kotiseudulta sinne synkkään ja kenties ilottomaankin Ameriikan Yhdysvaltoihin jossa Maailmanmatkaaja tänään viettää lähes 50-vuotis syntymäpäiväänsä!

En kakkua sentään leipassut, synttärileivän vieraille, siis lähinnä itselleni. Tuon vaan kuvittelee sitten viipaleiksi, päälle keitettyä 5 minuutin munaa rucolapedillä, päälle ropsaus savumaldonia ja lasipurkista anjoviksia, kylkeen kuppi kahvia Paavo-mukista. 

Kyllä näillä eväillä kelpaa lähes tasavuosia juhlia. Nyt sitten suunnittelemaan seuraavia ei-niin-tasavuosi juhlia.

Valmistautuminen pääsiäisen mittelöihin

Miltei pääsi unohtumaan valmistautuminen pääsiäiseen ja sen ajan lammastagineihin, mutta en sitten ihan pärekoppa olekaan. Pussillinen sitruunoita tuli viime viikolla haettua, kun olivat hurjan euron kilo. Merisuolaa ostin myös. Säilönnän aika. Sinne meni purkkiin pestyt ja lohkotut sitruunat, paketti karkeaa merisuolaa ja loraus kiehuvaa vettä. Pariin purkkiin laitoin myös rosmariinia. Tämän reseptin noukin syksyllä lahjaksi saamastani Purkissa! kirjasta. Ovat varmasti taas sellaisenaan aivan hirvittävän makuisia, huuhtoahan niitä sitten pitää mutta tuollaisiin pohjoisafrikkalaisiin patoihin antaa vallan fantastisen maun. 

Pitääpä purkillinen viedä Maskun kartanonherralle makutestiin.

Ei vaan valo riitä talvikasvatukseen

Persilja olevinaan lähti nousemaan tuossa jokin aika sitten, nyt viikko helmikuuta mentyä, on kaikki toivo heitetty. Ei se vaan valo riitä, purkissa kaikki nuukahtaneet vaikka oikein kasvilamppu on porottanut lähietäisyydeltä. Sammutin valon, luovun järjettömästä hankkeesta ja odotan suosiolla parempia kelejä. Keleistä puheen ollen, täälläpä hienosti tänään on vettä satanut ja välillä räntääkin. Pääasia että tuo valkoinen ikävyys poistuu häiritsemästä. Lämpöä lisää semmoiset 18 astetta niin oltaisiin kohtuuden asialla.

Eiliseen räntäkeliin oli sitten pakko lääkettä etsiskellä perinteisestä ranskalaisesta keittiöstä, ja mikä sen paremmin aiheeseen sopi kuin sipulikeitto. Käytin siihen keltasipulia sekä banaanisalotteja, kotimaisia tietenkin. Valkoviinin jätin vallan pois kun ei sitä kaapissa ollut, lorautin hieman viikon alkupuolella tekemääni karitsanlientä. Kylläpä tuli hyvää leipäpalan ja juustoraasteen kanssa kuorrutettuna.

Pääruoaksi sitten piti tavoitella surf&turf meininkiä, mielestäni mauissa ainakin onnistuin täydellisesti. Kotimaista naudan ulkofilettä puolikypsäksi konjakkikastikkeen ja sormiperunoiden kera, se muuten oli aivan fantastisen hyvää. Tänään oli pakko sitä vielä syödä - tein satsin uudelleen. Ilman kampasimpukkaa. 

Kampasimpukan paistoin nopeasti pannulla, asetin sen sitten viinisuolaheinän päällä olleen samettisen kukkakaalipyreen päälle. 

Jälkkäriä en tehnyt, ei ollut juhlan aika kuitenkaan. Palan suklaata kahvin kera. 

Etiäisiä ja kaukoviisautta jälleen

Viime vuoden puolella jo eräässä kirjoituksessani loin uhkakuvaa eräästä tamperelaisesta tuotannosta, nyt tämä kauhukuva on sitten kouriintuntuvasti realisoitunut. Ei ole puhe demarien savuverhon lailla leviävästä ns Tampereen-mallista tai muustakaan yhtä mitättömästä vaan kauhuskenariosta jossa Heikki ja Kaija on läväytetty virallisille DVD julkaisulle. Juuri kotvanen sitten törmäsin uutiseen jossa tämä sitten realisoitui perin ikävällä tavalla.Ajatella, istahtaa nyt katsomaan kuvajaisia 60-luvun ankeudesta, kahvin latkimista latkimasta päästyä, juoruilua ja sen sellaista. 60-luvun Facebook siis. Sitten tuon jatkoksi Rintamäkeläiset, samaa kahvittelua SMP-läisen ja kommunistin tapellessa... huhhuh. No demari se naapurin Pentti taisi olla. Tuolloin ihan sama asia, ei demaria erottanut kommunistista saunassa kuin rautakangella.

Ja mukamas "silloin ennen" oli kaikki paremmin, ruohokin oli vihreämpää ja lumi valkoisempaa.
Ei ollut. Mustavalkoista silloin oli ja ankeaa. Perin ankeaa ja ikävää aikaa. Kaupat oli kolme tuntia päivässä auki, hevosilla sai kulkea kun vain naapurin kokoomuslaisella oli Volga, pöydässä pula-ajan ruokaa ja ihmisillä rumat vaatteet. Hyi kauhea. Lopettakaa siis se hyvin aikojen jankutus.

Tuotakaan julkistusta en olisi halunnut nähdä.  Toivottavasti sitä ei näy lähikirjastossa koskaan.

Toissapäivänä sitten zoomailin pakastimen sisuksiin ja löysin sielä karitsan luita ja roiskeita. Niistä lientä keittelemään, tavoitteena lauantai aterian pääruoan kastikkeen runko. Tuo sitten onnistuikin, kastikepohjasta jo koeponnistin kastikkeen arkeen. Perunan kyljessä aivan fantastisen hyvää!

Uuniin paahtumaan, kattilaan, vettä ja sitä rataa...

Ei mitään uutta länsirintamalta

Tammikuu oli tänäkin vuonna aika lailla mitään sanomaton, tylsä ja niukka. En juuri mitään tehnyt, kenraali talvi piti huolen siitä ettei pahemmin uloskaan tarvinnut mennä kuin pakolliset. Edellispäivänä taivaalta tippunut valkoinen kuolema piti huolen ettei sitten maltillisemmallakaan lämpötilalla ulos viitsi ängetä. Enkä mennytkään kauppaa pidemmälle. Senkin bussilla. Saisi tämä talven irvikuva jo loppua, en panisi pahitteeksi jos vaikka kymmenen astetta tulisi mittariin heti lisää. Plussaa, ei miinusta. 

Alkuvuodesta laitoin persiljaa tekeentymään, kovin on kituliasta sen kasvu. Eräskin bloggari on jo ilmeisesti kasvihuoneen täyttänyt kaikenlaisilla esikasvatuspoteilla, vetoan kasvihuoneettomuuteen.

Aika huonosti tuo persilja näyttää kohoavan. Olisiko nyt aika ottaa esiin demarien viime vaalien alla julkaistu vaaliohjelma? Saattaisi olla turhankin jytyä apulantaa herkälle persiljalle jos sitä alkaisi tuossa nyt tapailemaan suoraan kasvatuspurkin läheisyydessä. Ei, siihen en lähde.

Vielä hämärämpää on tuo kasvu, vain kehää kiertää. Siemenet kuitenkin kylvetty purkkiin tasaisesti. Onko kyseessä tästä jokin vielä uskomattomampi versio. 

Ei ole ruokarintamallakaan arkiruokaa kummempaa tullut tehtyä, eräänä viikonloppuna tosin rykäisin Chuck Hughesin ohjeella naudan rintaa sooseineen ja lisukkeineen patongin väliin. Se on aina yhtä hyvää vaan pitkään saa tuota naudan rintaa uunissa pitää ennen kuin on siinä mallissa että haarukalla saa sitä riivittyä. Ohje mainitsi kolmisen tuntia, kuuden tunnin kohdalla alkoi olla siinä mallissa että sai leivän rakennettua. Ja seuraavana päivänä tein siitä burgerinkin, pakanan hyvää. Lihan haudutusliemen sitten keitin kasaan ja siivilöin, aivan järjettömän hyvää kastiketta tuli. Itse lihaa varten tein päivää ennen uunissa kuivasin sipuleista ja inkivääristä ja lopulta sokerista sekä muista mausteista kuivamausteen jonka lihaan hieroin, sai maustua yön yli jääkaapissa. Uuniin mennessä sitten lihan vielä peitettiin omena-chilikastikkeella jossa oli toki muitakin mausteita.

Resepti tässä jos kiinnostaa koeponnistaa itse.

Kantarellikeittoakin piti tekemäni tuossa eräänä päivänä, toisin kävi kun joku pitkäkyntinen oli pakkasesta kaikki kantarellit livauttanut parempiin suihin. Suppilovahveroista sitten keiton rykäisin lautaselle. Ruiskrutongeilla ja persiljalla. Hyvää tuli. 

Tätä vaivatonta maalaisleipää on myös tullut tehtyä lähes joka viikko. Ei kaupan leipä ole lähellekään niin hyvää.