lauantai 28. huhtikuuta 2012

Burgers

Jo nyt on sitten kumma, ensin pitää ehdoin tahdoin pottua syödä, kas kun ei pastaakin riisistä puhumattakaan. Nyt sitten oli väen vängällä tehtävä burgereita - tietenkin vehnäsämpylä näissä on sitten kuorena. Voi voi. Ei tässä ihmisen taimi menetä milloinkaan grammaakaan kun alvariinsa on pullaa syömässä tavalla tai toisella. Aamupalalla jätin tekemättä tuota fantastista Kädenvääntöä blogin maalaisleipää, siitähän pitikin tulla sunnuntai aamujen traditio. Tein sitten vaan ihan Sorrin flikkojen frisee salaatista, retiiseistä, pekonista ja uppomunasta aamiaisen jonka sitten kruunasin ihan perinteisellä hollandaisella, käytin tällä kertaa limeä happona, ei huono. Hollandaisesta tuli tavattoman kuohkea ja maultaan erinomainen, tätä turhaan pelätään. Burgerin tein itselleni valmiiksi vaikka tarkoitus oli pojalleni, tulevalle everstille burger lounas tehdä. Tulee kun tulee, syö kun syö. Minä jo söin.

Pikku aamupalaa


Burger, sämpylää lukuunottamatta aina majoneeseista kaikki toki on täällä tehtyä. Sämpylät unohtui tehdä jauhojen puutteessa, paikko löytyi Lidlistä tennareiden oikealta ja jakoavainten vasemmalta puolelta.


Olen tehnyt syntiä


Tässä parisen viikkoa olen jo ollut tyystin ilman perunaa, pastaa ja riisiä.
Nämä on sitten korvattu reilulla määrällä kasviksia, jotka eivät todellakaan ole
huonoja olleet. Mutta rakkaus perunaan on niin vahva, ja pastaakin kaipaan. Sekä
sushirullia. Ei helkkari, olenko ottanut askeleen typerän kotkotuksen suuntaan.
Suuntaan, jota olen aina kavahtanut. Tämä kysymys kalvaa mielessäni. Kuitenkin,
eilen, perjantai illalla sorruin. Huorasin. Huorasin kaikin mahdollisin tavoin.
Käteni lipsahti pakastimeen ja sieltä tyttärelleni varatut Mummon ranskalaiset
kopsahtivat uunipellille kabanossin kera ja söin ne sitten ihan helvetillisessä
kiihkossa huomatakseni miten helvetin huonoa tuollainen valmiiksi pureskeltu
paska voi olla. Tässä vaiheessa sitten romahdin kun havaitsin paidan rintamus
rasvaisena olevani pettänyt itseni, lukijakunnan ja kenties isänmaan. Mikään ei
auta. Söin perunaa. Hyi.

Saatana miten riettaan rasvaisia ovatkin :-(


Keskustelua maailman laidalle

Telefoonipa pirahti kesken kaiken  ja kukapa muu kuin Gourmet Clubin jäsen K sieltä soitteli maailman laidalta. Hän oli tehnyt uuden aluevaltauksen, enkä sanoisi että ihan yllättäen. Hän kun asiaan, itseasiassa asiaan kuin asiaan, tarttuu, jälki on hyvää tai sitten erinomaista. Tällä kertaa hän oli tarttunut siveltimeen. Eikä mihin tahansa siveltimeen, kyseessä ei ole paikallinen verstaan seinä vaan kangas jonka hän öljyvärein ja jämäkin mutta perin taiteellisin ottein täytti. Nyt näkisin että tilanne on sellainen mitä ilmeisimmin että tämän vuosisadan Van Gogh on tullut esiin. Saattaa käydä niinkin että tätä menoa hän, taiteilija K, pitää maailman laidalla näyttelyn jos sivellin pysyy kädessä ja tajunnan virta ei katkea. Olipa kuulemma, tarina suoraan taiteilijalta itseltään, käynyt ruotsalainen mesenaatti tutkailemassa taiteilija K:n teoksia ja jättänyt, en nyt muista tarkkaan oliko kyse käsirahasta vai sijoituksesta, mutta maksun kuitenkin. Pöydälle oli ilmestynyt 85miljoonaa rupiaa (=10€) ja kahdeksan taatelia. Ei tuota ihan olan kohautuksella voi ohittaa. Täältä Bunkkerilta nostatetaan taiteilija K:lle jäähalleista tuttu aaltoliike, onnentoivotukset ja sen sellaiset. Ei voi kuin ihmetellä että nyt maailmassa on kaksi tämmöistä yleispätevää ja tyystin ylivertaista kaveria. Pitäisi jossain vaiheessa oikein vertailla näitä keskenään, mutta kun Kim Jong Un:in maineteoista on vielä niin vähän faktuaalista tietoa. Mutta eiköhän sitäkin pian ala tulla, hänhän on vasta kolmekymppinen, jäsen ja taiteilija K käy jo viidettä vuosikymmentään ellen ihan väärin muista.

Herra Van Goghin omakuva. Tämä taulu ei ole seinälläni. Harmi.


tiistai 24. huhtikuuta 2012

Fegato alla Veneziana

Törmäsin tähän reseptiin viime viikolla ja jo oli aikakin käydä sen kimppuun, sen verran herkulliselta se vaikutti. Ja nyt kun sen on tehnyt ja pikku samplet maistellut, voin kertoa että hyvää on. Tämä on siis polentaa ja venetsialaiset maksapihvit. Maksa on karitsanmaksaa, sitä kun löytyi pakastimesta sattumoisin. On muuten huomattavasti parempaa kuin naudanmaksa. Reseptiikassa oli polentan joukkoon pantu parmesania, mulla ei ollut tuota niin tavanomaista juustoa tällä kertaa kaapissa niin korvasin sen pecorinolla joka mielestäni on kertaluokkaa parempaa kuin parmesan. Pecorinostahan taitavat Sardiniassa (vai olikos se Korsikalla) tehdä sitä  Cazu Marzu juustoa joka on alunalkaen juuri perus pecorinoa johon istutetaan kärpäsentoukkia. EU kaikessa viisaudessaan on kieltänyt tuon tuotteen kaupallisen myynnin ellen väärin muista. Mun pecorinossa ei matosia ollut. 

Polenta menossa jäähylle kaappiin


Salotit ja persiljat tekeentyy


Karitsan maksa valmiina. Tuoksu on aivan fantastinen! Ja maku osui täysin nappiin. Kyllä ne venetsiaanot vaan tietää nämäkin jutut. On ne aika veijareita!


Täydellistä annosta nyt ei saa kuvaan loihdittua koska en vielä ole polentaa friteerannut, se jääköön illempaan. Sen pitää tekeytyä kotvanen vielä jääkaapissa. Tämähän on huominen lounas kuitenkin, mutta pikku annos pitää vielä tänään koota.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Vappua odotellessa

Olikin hyvä aika tänään vihdoin pullottaa sima. Sitä tuli taas tehtyä ja fantastinen tuoksu siitä tuli kun tänään intouduin pullottamaan. En maistanut, sokeria laitoin reilusti, samoin hiivaa. Toivon runsaita poreita. Niin, eilen tein sen Kädenvääntöä blogista noukkimani leipäreseptin mukaisen leivän, mainitsinkin siitä mutta kuva limpusta jäi uupumaan viime bloggauksestani. Tilanne korjaantuu nyt. Ripottelin savumaldonia pintaan, se antoi mukavan rapsakan maun leivälle. 

Televiisorista tulee Liv-kanavalta Heikin lähiruokaa tjms ohjelma, ikävä kuulla että tämä rakas EU on jälleen kaikessa viisaudessaan yrittämässä kitkeä jotain varsin ikävää pois eli savustamista luonnollisin menetelmin esim lepällä. Suurteolliseen esansseilla tehtyjä "savustuksia" sitten suositaan. Pistää taas niin vihaksi nämä herrojen metkut. Kyllä minä niin mieleni taas pahoitin.

Fantastinen leipä


Simat pöhisee, kuva tuoreeltaan pullotuksen jälkeen, siksi sameus. Seliseli.


sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Bunkkerilla tapahtuu

Niin keittiössä kuin ihan viljelmilläkin. Sain perjantaina haettua pari isoa säkkiä multaa ja pitäisi ihan näillä näppäimillä alkaa kylvämään Bunkkerin parvekkeelle ne joka kesäiset yrtit. Luulen että jätän tänä vuonna tomaatit laittamatta, sen sijaan hernettä tai jonkin sortin papua olisi tarkoitus laittaa tekeentymään. Muutamaan purkkiin laitoin yrttiä tulemaan, timjami otti ja ryytyi sitten heti kättelyssä. Mitähän sen kanssa mahtoi tapahtua. Samapa tuo, pitää laittaa uudelleen, siemeniä kyllä vielä löytyy. Heikkoa on kasvu noilla jotka ovat säästyneetkin, ihmettelen että miksi. Kananpaskaakaan en säästänyt, valoa on piisannut kun kasvilampulla olen valaissut näitä kun ulkona on ollut suhmuraista. Kenties nämä vielä alkavat rehottamaan jahka lämpöä alkaa riittämään.

Korianteri kaikkein terhakkain


Basilisko yrittää nousta


Yrttiselleri. Aika kivuliasta.


Rakuuna on terhakka


Minttu vieno kuin kedon kukkanen


Tätä ei uskoisi rosmariiniksi. On se.


Pientä ateriaakin eilen äidyin tekemään Bahrainin GP:n kunniaksi, menu koostui seuraavista osasista;

Hietasimpukoita merimiehen tapaan
Karitsan kieltä omena-sellerisalaatilla sekä munuaisia sherryssä palsternakka pyreellä
Hummeria sitruskastikkeella ja vihreää parsaa
Jäätelöä, kermavaahtoa, tuoreita mansikoita ja kuohuviiniä


Hietasimpukat oli ihan tolkuttoman hyviä ja kauniita, tämä oli ns heräteostos Herkkunuotasta, mun piti ottaa vain sitä lime-inkiväärilohta. En kyllä kadu. Hintaahan näillä on moninkertaisesti normi sinisimpukkaan mutta makukin oli hyvä, herkkä. Uitin potilaat Wolfberger rieslingillä, elsassilainen valkkari. Oli aika hapokas, pidin siitä ihan sellaisenaankin. 



Alkuruoaksi lautaselle ilmestyi karitsan kieltä sekä karitsan munuaisia. Kielen reseptiikan löysin jostain netin syövereistä, kieli oli tekstuuriltaan aika jännä ja maultaan perin mieto. Nyljin sen lämpimänä ja leikkarin röpöläiset osuudet pois ja sitten lopulta pitkittäissuunnassa. Ei ollut huono. Omena-sellerisalaattia sen kanssa tuli syötyä, hieman liian reilulla kädellä laitoin limen mehua siihen, mielestäni liiankin hapanta tuli. 
Munuaiset haudutin sherryssä, vanhan ajan dijonissa sekä kermassa, tämä reseptiikka tuli taasen Gourmet Clubin jäseneltä M, orjallisesti noudatin ohjetta ja tästä tuli hyvä. Pitää tehdä toistekin. Munuaisien kaveriksi tein pienen palsternakkapyreen. 

Ylempänä kieltä, alempana munuaista


Kieli kattilassa


Hetken jo kuohunutkin, on kuin kenkä :-D


Hummeri, tuo meren köriläs sai sitten talttua ja antautua lautaselle sitruskastikkeen kanssa. Parsaa pannulla voissa pyörittelin sen kylkeen, reseptiikassa oli mainittu pieni pasta. En tehnyt sitä, koitan nyt hetken vielä olla ilman perunaa, pastaa ja riisiä. Vielä ei huomattavaa painonpudotusta ollut havaittavissa. Vaan hummerista tuli ihan perkuleen hyvää, suorastaan sanoin kuvaamattoman hyvää. Eikä kastikekaan huono ollut. Kuoret ja krämmäleet otin talteen, tänään tempaisen keiton niistä.



Jälkkäriksi oli sitten jätskiä, kermavaahtoa ja mansikoita. Tietty minttua, Sorrin flikat sitä mulle perin iloisesti hymyillen kassiin laittoi. Kesä on tullut, Sorrilla kesäflikat paikalla eikä tietoakaan talvimiehityksestä :-)


Aamulla oli pakko rykäistä tuoretta leipää kehiin, kas kun jostain blogista nappasin helpon maalaisleivän reseptin. Taisi olla kädenvääntöä-blogista. Kerrassaan erinomaista tuli. Pitää tuosta tehdä sunnuntain perinne oikein. Leipää en kehdannut palaa enempää sellaisenaan syödä, eggs benedictit oli pakko tehdä kylkeen. Uppomunaa, hollandaise, pekonit ja extrana sitten Sorrin villirucolaa ja ohuelti leikattuja retiisin siivuja. Hyvää. Parempaa. Ja skumpan kera tietenkin. Normisunnuntai.


lauantai 14. huhtikuuta 2012

Lauantaita Shanghain tunnelmissa

Fantastisen hienosti alkoi perin sateinen lauantai täällä bunkkerilla. Eilen tein periaatepäätöksen koko bunkkerin siirtämisestä toisiin koordinaatteihin ja ryhdyin alustaviin toimiin sen edistämiseksi. Aamun kruunasi meidän Nicon ensimmäinen, vaan ei viimeinen, paalupaikka Kiinan F1 bensankatkuisessa moottoriviidakossa. Eikä huonosti sipaissut jo lähes eläköitynyt Wolleraun poika Kimi Räikkönen. Hänellä jos kenellä voisi olla nyt sauma vetäistä jackpot ja voittaa koko kisa. Se jos mikä olisi kyllä hienoa. Harmittavasta Jenson Button oli vasta jälkijoukoissa, saati Fernando Alonso Diaz, tuo Asturian korskea orhi joka Renaultille ne viimeiset mestaruudet on tuonut. Toki Ferrarillekin jokusen voiton, viimeisimmän kolmisen viikkoa sitten. Täysin altavastaajana mutta silti varmasti kuten hänen taidoilleen sopiikin. Siinä oli muilla ihmettelemistä, ja ennen kaikkea selittämistä. 

Prinssieverstin piti tulla aterioimaan tässä alkuehtoosta, on ilmeisen ylirasittunut kun ei normaalisti hänen lempiateriansakaan jaksanut innostaa, jäi makoilemaan. Noh, ne on varusmiehillä raskaita nämä ajat, varsinkin kun tämän alle on viikko metsässä ryynätty. Saatoin siis itselleni pelkästään sitten paistaa karitsan ulkofilettä, tomaatteja ja pikku salaatti vinegretin kanssa. Hunnutin karitsan pikku mustapekkakermakastikkeeseen. Itseasiassa mulle olisi riittänyt tuo salaatti, tomaatit, parsa ja tuo soosi. Ei huono vaikka ulospano korkeintaan välttävä.


Tästä olen kohissut koko alkuvuoden - aivan tolkuttoman hyvää olutta tämä Nikolai Vuosiolut 2012 !
Ihmettelen vaan ettei sitä ole mainostettu mielestäni lainkaan ja omaa uteliaisuuttani otin sen testiin. Ja aina silloin tällöin on pakko pari butelia sitä panna ostoskärryyn, se vaan on pitkään aikaan ihan sitä parhainta olutta! Ihmettelen Veijo Sinebrychoffin toimintaa perin juurin.

Suosittelen tätä kaikille, sopii pihvin kylkeen, saunan päälle ja ihan sellaisenaan, ryhdikäs maku. Kerrassaan hyvää :-)


torstai 12. huhtikuuta 2012

Toiset ne vaan lomailee ja matkailee

On perin oudoksuttavaa että joka puolelta tulee tänne, sairasvuoteelle, signaalia miten matkaillaan ja tehdään jos jonkinlaisia temppuja että saadaan huomiota. Toiset kapuavat Nepalissa vuorilla lähes taivaan katolle asti reippaaseen 3300 metriin, toinen taas maailman reunalta ilmoittaa kiivenneensä jonkun rakennuksen katolle kuin Kekkonen aikoinaan Hawaijilla vaikkakin tässä tapauksessa olisi voinut konttorissaan istua, siemailla gin toniceja ja pelata chikeniä jotain pikku tsunamia vastaan.  Ja nyt sitten prinssieversti laittaa kuvakavalkaadia makkaran grillauksesta keväisestä kotimaisesta metsämaisemasta. Ei tollaiseen hauskuuteen pääse vaikka maksaisi. Ja mä maksaisin kyllä. Kyllä tässä alkaa pikku hiljaa sapettamaan ja taidankin pahimmat puhinat päästää weekendinä jahka pellolle pääsen. Perkele.


keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

En voi olla mainitsematta

Ennen kuin laukaistaan Paavo 2018 kierros niin on aika ottaa puolue takaisin jykeviin käsiin.





Hyvä Keskustan jäsen, muistathan äänestää Paavoa 

Eilisen Masterchefin (10.4.12) tunnelmissa

Eilinen Masterchef oli mielenkiintoinen jälleen kerran, siinä oli turkulaisen ravintola Mamin chef Marko Rauhalan  aivan fantastiselta näyttänyt haukimureke tehtävänä. Itse innostuin siitä niin jotta päätin jo eilen että pitääpä tuokin koeponnistaa jossain välissä. Se väli aukeni sitten jo tänään kun kaupan kalatiskillä olin ensin silakkaa ostamassa mutta näinkin sitten haukea ja tietenkin sitten valitsin hauen tämän innoittamana! Tässä oli toisaalta nyt sitten taas se mutta että menin tekemään periaatepäätöksen jättääkseni arkiruoasta perunan, riisin kuin pastankin pois nyt alkuun epämääräiseksi ajaksi reunahuomautuksella että weekendin kinkereillä toki voi maltillisesti näitäkin nauttia. Kyse ei ole karppaamisesta vaan ihan kokeesta värähtääkö tynnyrivaaka pienemmälle kuukaudessa jos ei arkena ahda näitä kolmea ainesta. Tähän kuuluu myös vaalea leipä. Jota tosin rakastan. Tämä leipäasia on sellainen että siinä pärjää maltilla. Siinäkin. Kait. Varmaan. Mutta takaisin haukimurekkeeseen, televiisorista kun eilen katsoin tuota, ei tuo ruislisuke ollut mielestäni lainkaan niin vihreä kuin tuossa linkissä mutta samapa tuo toisaalta, tämä olikin arkiruokaa eikä ravintola-annos. Sellainenkin fiba kävi ettei mulla sitten ollutkaan tilliä saati smetanaa kaapissa, öljykin oli oliivisellaista josta majoneesin kuorrutteeseen tein. Ehkäpä jopa ripaus liikaa suolaakin meni kuorrutteeseen, sen kanssa kannattaa olla kitsas kun tuo hapankorppu sitten kuitenkin on suolaista. Mielestäni itse tuo haukiosuus onnistui mainiosti ellei paremminkin, annos oli ehkä siltikin liian iso. Olisi pitänyt pienempää rinkulaa käyttää. Tämän tiedän sitten seuraavalla kerralla. Tätä pitää tehdä uusiksi, hauki vaan on niin tavattoman hyvää! Siis en sitten niitä perunoita tehnyt vaan vaihdoin sen kevyempään eli parsaan jonka pikku voissa ja savumaldonissa pannulla pyörittelin ja lautaselle asettelin. Piti vielä pikku vuonankaalit sijoittaa lautaselle mutta nälissäni unohdin. Muuten annos ei ole mitenkään hankala, maukas ja kerrassaan hyvä. Suosittelen :-)


maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pääsiäinen tuli ja meni

Se on sitten tämäkin lyhyt hengähdystauko ohi, meni nopeasti nämä viisi vapaapäivää ja taas tarttis huomenna jaksaa vääntäytyä sorvin ääreen. Jälkikasvun ja heidän ystävien kanssa tuli pitkäperjantai vietettyä Silja Europalla, tuli hyvin syötyä ja juotua. Menomatkalla tuli piipahdettua Europan Maxim ravintolassa, ruoka oli ihan ok vaikkei ihan mitään terävintä kärkeä ollutkaan. Pääruoaksi tilaamani vasikanleike oli mennyt oikein kunnolla ylikypsäksi eikä alkupalan ankan rintafileen pinta ollut mukavasti rapsakka. Jälkkäriksi otin tiramisu raparperisorbet raparperitikulla oli sen sijaan aivan hurjan hyvää. Uusiutunut buffet seuraavana päivänä osoittautui kyllä hieman pettymykseksi, odotin siltä enemmän. Mainostivat kovasti sushipöytääkin, se ei ollut mitenkään erikoinen, voisi sanoa jopa että tylsä. Pelkkää makia kurkulla ja lohella.Noh, eipä tarvinnut nälissään olla ja olihan tuo sushijuttukin mukava lisä tuohon tarjontaan. 

Marinoitua ankanrintaa joka oli kyllä hyvää vaikkei ollutkaan nahka rapsakka.


Raparperijälkkäri. Aivan riettaan hyvää!


Tuli sitten karitsanviulu tehtyä pääsiäissunnuntaiksi kun oli sukulaistyttö siippoineen tulossa syömään. Viulusta tuli vallan mainiota, aloitin marinointiprosessin jo keskiviikkona, silloin se sai yrtteistä, mausteista ja sitruunasta hunnun ja lauantaina vielä jugurttihunnun päällensä. Viulun tarjoilin sitten valkosipulikermaperunoiden ja punaviinikastikkeen kera. Se meni kaupaksi, ei oikeastaan enää ole kuin tuo luu jäljellä. Harmi ettei tuttavapiirissä kenelläkään ole koiraa kenelle tuon voisi antaa jyrsittäväksi, on se sen verran mainion kokoinen.


Sunnuntain alkupalaksi sitten tein vieraille tuntemattomia meren eläviä, toki itselle tuttuja ja maistuvia eli scampin pyrstöjä valkosipulivoissa, kampasimpukoita ja viiriäisenmunia vuonankaalipedillä sekä voissa käytettyä parsaa Norjan merilohen kera. Tämä lautanen osoittautui myös menestykseksi. Piti laittaa lohelle vielä gremolata ja kampasimpukoille herneenversoja kun kerran mison aikana niin päätin ja kaiken valmiiksi tein. Mutta vieraiden tultua oli sen verran hässäkkää että esillepanossa sitten nämä kaksi komponenttia unohdin - vaikka ne oli esillä! Ja ei, tässä vaiheessa ei oltu maisteltu kuin lasillinen kuohuvaa.


Sen verran vilkasta oli keskustelu maailmanpolitiikan arkipäivästä tässä vaiheessa että jäi sitten harmikseni ottamatta kuvat ravintola Mamin reseptiikan perunasalaatista, joka muuten oli ihan julmetun hyvää. Espanjalaisiin uusiin perunoihin tein kunnei Rymättylän pottuja ihan vielä saa. Samoin jäi pääruoasta kuten myös pashasta ja kulitsasta, jotka itse omin käsin väkersin, kuvat ottamatta. Tein myös suklaajälkkärin kun sitä oli toivottu, tein sen Sillä Sipuli blogin reseptillä pikku suklaakakkuset mutta ohjeesta poiketen jaoin taikinan neljään pikkuvuokaan. Ja kuinka sitten kävikään kun ne päivällä tein. Reseptihän on lähes kohokkaan oloinen, joten nuo kakkuset sitten lässähtää just kohta uunista tultuaan. Laitoin ne toki jääkaappiin odottamaan iltaa - virhe, myönnän. Poistaessani niitä vuoista ne sitten tietenkin hajosivat käsiin eivätkä enää olleet mitään kakkusia. Samapa tuo, maku oli kohdallaan kuitenkin. Jatkossa nämä pitää tehdä juuri ennen niiden nauttimista. Suosittelen tätä reseptiä kaikille suklaan ystäville.


Aamupalaksi sitten tänään oli ylijääneistä tarpeista laadittava mukavat leipäset. Paahdoin ruispuikulaa jonka päälle kasasin vuonankaalia ja priiskottelin oliiviöljyä päälle. Toiselle leivälle paistoin pari siivua pekonia, toiselle taas laitoin maan mainiota Herkkunuotan inkivääri-lime graavilohta, molemmille leiville sitten viiriäisen munia uppomunina. Päälle kumpaankin sitten herneenversoja ja tietenkin savumaldonia ripaus suuntaan jos toiseenkin. Kerrassaan mainioita olivat. 


Seuraavana päästäisenä sitten jotain vallan muuta.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Paastojuhlan aluspuuhastelua

Oikein piristyin tässä ehtoolla ja aloin tulevaa päästäistä silmällä pitäen hieman siivoamaan ja kaappeja koluamaan vanhasta roinasta. Meneekin kaatopaikalle, tai johonkin kierrätykseen itseasiassa, tuollainen Ikean iso kassillinen kaikkea atk roinaa, vanhaa ja vielä vanhempaa, piuhaa ja tapsia jos jonkinlaista ja ties mitä. Olen noita säilyttänyt kuin suurtakin aarretta "eihän sitä koskaan tiedä mitä sitä tarvitsee" vaan nyt joku roti tuollaisellekin. Kaikki vaan johtokassia myöden kaatikselle. Ei enää tätä sorttia. Pitää varmaan vanhoja vaatteitakin jonnekin kuskata, mitäpä tuollaisilla jotka ovat kaapissa kutistuneet omia aikojaan. Kasvivalon yrteille sain tänään myös asennettua, nyt on jo kolmisen tuntia puskenut kasvivaloa vaan ei silmällä erota kasvua. Muistin viulunkin kaivaa pakkasesta sulamaan jotta pääsee valmistelemaan. Noh, pääsiäisasetelman tein, se tulee tässä.

Pääsiäisrakuuna


sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Pashaa ja pääsiäissoitinta odotellessa

Eilen siinä sitten joutessani rykäisin karitsan lihaa pakkasesta lautaselle, hyvää settiä tuli vaikka aterioinnin keskeyttikin telefoonisoitto maailman laidalta. Kirjaimellisesti. Eräs tuttuni siis asuu ja paiskii töitä vaivojaan säästämättä maailman laidalla. Ja toinen on menossa parhaillaankin maailman katolle. Uskomatonta. Kaippa pian joku kertoo menevänsä lappiin tai Tampereelle! Toivottavasti ei kumpikaan joudu ikävyyksiin, ei norsun, jakin tahi vesipuhvelin suuhun lounaaksi. Mutta takaisin kotoiseen karitsaan, sen kaveriksi sitten laadin salotilla, pekonilla ja pecorinolla maustettua polentaa, palsternakkapyrettä konjakilla maustettuna sekä uunissa valkoviinietikassa ja suolassa haudutettuja punajuurikuutioita. Mielestäni tuli ihan kiva setti, karitsa kun sai päälleen reilun timjamin ja hieman valkosipuliakin. Toki voilla vielä reilusti valelin. Pyreeseen jäi kenties liiankin tuhti konjakin maku, sitä seuraavaksi pitää laittaa vähemmän tai jättää vallan pois ja juoda konjakki vaan kupposesta tai sitten käyttää sekin tippa vaikkapa liekittämiseen. 

Ja hittolainen, mistä tuota lunta piisaakin??? Tässä saa kohta kaivaa taas esiin karvaräysän ja lapikkaat, ei tuonne ulos muuten mene pirukaan. 

Karitsa kavereineen