Eilen siinä sitten joutessani rykäisin karitsan lihaa pakkasesta lautaselle, hyvää settiä tuli vaikka aterioinnin keskeyttikin telefoonisoitto maailman laidalta. Kirjaimellisesti. Eräs tuttuni siis asuu ja paiskii töitä vaivojaan säästämättä maailman laidalla. Ja toinen on menossa parhaillaankin maailman katolle. Uskomatonta. Kaippa pian joku kertoo menevänsä lappiin tai Tampereelle! Toivottavasti ei kumpikaan joudu ikävyyksiin, ei norsun, jakin tahi vesipuhvelin suuhun lounaaksi. Mutta takaisin kotoiseen karitsaan, sen kaveriksi sitten laadin salotilla, pekonilla ja pecorinolla maustettua polentaa, palsternakkapyrettä konjakilla maustettuna sekä uunissa valkoviinietikassa ja suolassa haudutettuja punajuurikuutioita. Mielestäni tuli ihan kiva setti, karitsa kun sai päälleen reilun timjamin ja hieman valkosipuliakin. Toki voilla vielä reilusti valelin. Pyreeseen jäi kenties liiankin tuhti konjakin maku, sitä seuraavaksi pitää laittaa vähemmän tai jättää vallan pois ja juoda konjakki vaan kupposesta tai sitten käyttää sekin tippa vaikkapa liekittämiseen.
Ja hittolainen, mistä tuota lunta piisaakin??? Tässä saa kohta kaivaa taas esiin karvaräysän ja lapikkaat, ei tuonne ulos muuten mene pirukaan.
Karitsa kavereineen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti