Keskustelua maailman laidalle

Telefoonipa pirahti kesken kaiken  ja kukapa muu kuin Gourmet Clubin jäsen K sieltä soitteli maailman laidalta. Hän oli tehnyt uuden aluevaltauksen, enkä sanoisi että ihan yllättäen. Hän kun asiaan, itseasiassa asiaan kuin asiaan, tarttuu, jälki on hyvää tai sitten erinomaista. Tällä kertaa hän oli tarttunut siveltimeen. Eikä mihin tahansa siveltimeen, kyseessä ei ole paikallinen verstaan seinä vaan kangas jonka hän öljyvärein ja jämäkin mutta perin taiteellisin ottein täytti. Nyt näkisin että tilanne on sellainen mitä ilmeisimmin että tämän vuosisadan Van Gogh on tullut esiin. Saattaa käydä niinkin että tätä menoa hän, taiteilija K, pitää maailman laidalla näyttelyn jos sivellin pysyy kädessä ja tajunnan virta ei katkea. Olipa kuulemma, tarina suoraan taiteilijalta itseltään, käynyt ruotsalainen mesenaatti tutkailemassa taiteilija K:n teoksia ja jättänyt, en nyt muista tarkkaan oliko kyse käsirahasta vai sijoituksesta, mutta maksun kuitenkin. Pöydälle oli ilmestynyt 85miljoonaa rupiaa (=10€) ja kahdeksan taatelia. Ei tuota ihan olan kohautuksella voi ohittaa. Täältä Bunkkerilta nostatetaan taiteilija K:lle jäähalleista tuttu aaltoliike, onnentoivotukset ja sen sellaiset. Ei voi kuin ihmetellä että nyt maailmassa on kaksi tämmöistä yleispätevää ja tyystin ylivertaista kaveria. Pitäisi jossain vaiheessa oikein vertailla näitä keskenään, mutta kun Kim Jong Un:in maineteoista on vielä niin vähän faktuaalista tietoa. Mutta eiköhän sitäkin pian ala tulla, hänhän on vasta kolmekymppinen, jäsen ja taiteilija K käy jo viidettä vuosikymmentään ellen ihan väärin muista.

Herra Van Goghin omakuva. Tämä taulu ei ole seinälläni. Harmi.