keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Siementä vakoon...

Sain yllättäen muutaman pussin siemeniä ja isoksi yllätykseksi myös rosmariinin siemeniä. Rosmariini, tuo keittiön perusyrtti, tukiruoto ja mausteista mainioin on kuulemma vaan ihan tolkuttoman vaikea saada kasvamaan. Tulee haastetta senkin kanssa. Mutta nyt ens alkuun se pitää jääkaapissa idättää kunnes alkaa puskemaan vihreää. Ans kattoo kui käy. Laitoin myös reilusti ruohosipulia, basilikaa ja timjamia itämään siemenistä, ne kun olivat tässä mitä tällä kertaa ilmestyi. Toki laitan lisää tulemaan, tänä vuonna toki korianteria, oreganoa, salviaa vielä. Sitten pitää kokeilla josko jonkin sorttista papua (neula) saisi aikaiseksi. Ja tomaattia, en kyllä enää siemenestä ala, pitää hakea taimia niin saa satoakin. Taidan myös jokakesäiset ämpäriperunat jättää väliin. Jos niihin jotain muuta sitten laittaisi? Ehdotuksia?

lauantai 19. helmikuuta 2011

Voisi miltei kismittää

Kun bunkkerin varsinaisessa yrttigardenissa on tällä haavaa -25°C - on perin oudoksuttavaa tämän sorttinen kylmyys. Syynä lienee ilmalämpöpumput joilla ahneet sitten imee ne viimeisetkin lämpimät itselleen ulkoilmasta. Kuitenkin olin eilen perin tyytyväinen kun kilvan tänne bunkkerille ihmiset kantoivat erimoisia nektareja, ilmeisestikin siksi että sain sitten, etänä kuitenkin, juhlistaa ystäväni Suurtilallinen syntymäpäiviä. Hän on siellä jossain maailman laidalla mutta pakko toivottaa Hyvää Syntymäpäivää Colomboon! Niin se matka kohti viittäkymppiä alkaa. Kuitenkin, tunnettu Floridan kävijä iski pöytään mitä mainiointa Bushmill's Single Malt viskiä jota sitten maltillisesti siemailin illan mittaan fingerporillisen jos toisenkin. Perso kun en ole niin jäi sitä sitten toiseenkin kertaan ruhtinaallisesti. Myös poikani, tuleva dipl. insinööri, eversti sekä mitä luultavimmin suurlähettiläs, toi minulle vaivojaan säästämättä käytyään abi-risteilyllä ruukun helmeilevää valkoviiniä. Kyllä sitä kelpasi myös maistella hieman. Kaiken tuon hyvän keskelle sitten taas eräs tyyppi maailman toiselta laidalta sitten tohtii lähettää kuvia vain elvistelläkseen. Tuli kaksikin kuvaa, toisessa norsun päähän oli kasvanut ikävä patti. Sitä en julkaise. Mutta, katsokaapa. Mautonta. Yhtään en ole kade. Järsin Pirkka-lenkkiä.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Voisin olla kateellinen...


Eräs tuttu lähetti Itävallasta seuraavat kuvat... olen kyllä kade että kaikki vaan globetrottaavat ja itse ei edes siihen vähimmäistoiveeseen eli Cancuniin pääse. On oudoksuttavaa ja perin ikävää. Kuvista sen verran etten ole tuosta lumesta kade, täällä sitä on enemmänkin mutta tuo aurinko oli niin kutsuva. Ja Itävalta nyt ylipäätään :)


Hocharn

Formulakausi alkaa kohta

Kaikkihan tuota ainoaa oikeaa urheilua odottaa, siellä ei dopingeilla hurjastella kuten hiihdossa (totally gay sport) tai pyöräilyssä jossa ne suurimmat dopinghemmot majailee. Ranskan ympäriajossakin on melkoinen suhina kun pyöräilijät ajavat katsojien ohi kuuluu samanmoinen ääni kuin miljoona kiljukannua sihisisi, niin on jykevät tropit pojilla. Ja sääret ajeltu. Kuitenkin, tämän hetken ehkä paras F1 kuski Robert Kubica on parempaan suuntaan menossa rallionnettomuutensa jälkeen. Tsemppiä Robertin palautumiselle! Sanoin juuri ehkä, hetkeksi empatian tunnelmassa unohdin ratojen eittämättömän kuninkaan, toki tarkoitan Fernando Alonso Diazia... Forza Fernando, Forza Ferrari! Toki hän nyt sitten helpostikin nappaa tulevalla kaudella kolmannen Formula 1 maailmanmestaruuden, siitä ei kenelläkään liene epäilystäkään. Ja kuinka kummaa, kasasin eräälle tuoreelle Floridan kävijälle tässä viime viikolla uutta rautaa tietskan sisään, helkkari miten hienoa rautaa sitä nykyään ATI tarjoaakin. Tässä pari kuvaa aika kivasta näytönohjaimesta...


lauantai 5. helmikuuta 2011

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua!

Ei, en nyt puhu siitä asiasta kun Jukka Koivu on astunut ruoriin ja nostanut TPS:n puosta. En. Vaikka kertakaikkiaan vaikuttava jääkiekon saralla tuo onkin. Enemmänkin innoissani olen ensi viikolla julkaistavasta uudesta Paavon kirjasta Huonomminkin olisi voinut käydä. Tuon juhlatilaisuuden innoittamana en voinut olla kastamatta sormiani taasen taikinaan ja leipasin ohimennen lettaria kehiin. Reilusti voita ja kardemummaa. Se se pullan paras kaveri on. Ja kahvi tietenkin.


Kuitenkin tässä asian tynkääkin oli, olin perin järkyttynyt kun postilaatikkooni tuli arvostamani lehti, sitten siinä etusivulla on tiput paljain rinnoin keskellä, onko tässä tarkoitushakuista tietyn yleisön kosiskelua vaiko mitä? Onko tämä nyt laitaa?