Pikku napostelua

Ribsejä oli pakko saada pitkän tauon jälkeen, niille löysinkin jostain blogista hyvän reseptin joka olikin Jamie Oliverin käsialaan. Hieman ennalta epäilin sen toimivuutta kun ei kerran missään nesteessä niitä hauduteltu vaan sinappi & rub harsossa viitisen tuntia ensin 130 asteessa, sitten vahva sokeriliemi pintaan ja vielä puolitoista tuntia. Väärässä olin, hyvinkin maukkaita ja ennen kaikkea mureita olivat. Makumaailma oli sellainen amerikkalainen makeahko, ei järin voimakas. Jahka noita seuraavan kerran tekee, tietää että voi chiliä käyttää notkeammalla ranteella, tai sitten cayennea tms. Ribsien päälle sitten ne pilkottuani roiskin hieman korianteria. 

Sormiruokaa kun oli koko menu, tein ribsien kaveriksi vielä chipsejä ihan perunasta. Vaikka teinkin ne paksummalla terällä, niistä tuli about 2mm paksuja. Oikeinkin hyviä, friteerasin ne samaan tapaan kuin ranskalaisetkin. Se oli nappisuoritus, osa chipseistä pullistui tyynymäisiksi. Tuolle on jokin hieno nimikin, enpä sitä nyt muista. Perunat sai dipata paahdetun valkosipulimajoneesin kanssa, tuo perinteinen jossa valkosipuli oli uunissa foliossa kunnes oli lähes juoksevaa.

Myös salaatin virkaa ajoi Bo Ssäm, salaatinlehteen kääräisty korealainen tuote, itse täytin katkaravuilla, chilisilpulla sekä karamellisoituneella sipulilla, Pisara srirachaa kylkeen.  Hyviä. Niitä pitää myös muistaa useammin tehdä.

Bo Ssäm

Ribsit

Okra viihtyy ikkunalla

Vaikka aikaisemman pimeän ajan kuluessa lähes kaikki yrtit ynnä muut ennätti kuolemaan, okra on jaksanut kasvaa ja kohta tarvinnee jo tukivarrenkin. Ellei vanhat kansakoulunopettajan silmäni väärin nähneet, alkaa se kukkaa tai sitten ihan sitä ihteänsä alkaa puskemaan kohdakkoin. Pitää se siirtää ajallaan sitten vielä isompaan astiaankin, muutama säkki multaa pitää käydä lähiaikoina hakemassa.

Sama koskee myös kesäkurpitsaa joka on myös ikkunalla viihtynyt, tekee kukkaa ihan niin että tekisi mieli friteerata niitä, ovat kuulemma hyviä. Ehkä joku toinen kerta. Hevosenpaskapellettiä sitten laitoin parvekkeen laatikoihin, näille potilaille sitä vielä piisaa jahka isompaan astiaan joutavat. Eivät vaan ole parvekkeella antaneet vielä mitään kasvun merkkiä, täällä sisällä basilikaa laitoin uudemman kerran, sitä se jo versoo. Samoin timjami. Salvian siemeniä pitää mennä hakemaan lisää, se pakana kuoli.

Okra - onko tämä totta vaiko viinien huumaa?

Kesäkurpitsa on melkoinen

Kevään merkkejä, osa 3

Mustikka se metsässä jo hienosti tekeentyy, toivottavasti ei tule yöpakkasia tai muitakaan ikävyyksiä ja vie tulevankin kesän satoa. Viime vuonna taisi jotain vastaavaa tapahtua kun ei pakkaseen kertynyt mustikkaa ensinkään. Vai kävinkö edes keräämässä?

Korvasientä jälleen maanantaina ilmaantui, ja lupaus jotta vielä tulee lisääkin on voimissaan. Tänä vuonna on tätä sorttia kuulemma ollut vähän siellä sun täällä, vielä kun itse joskus sitä löytäisin.

Parvekkeelle laitoin jo rohkeasti yrttejä tulemaan, tosin vain persiljaa ja timjamia. Eivät ole mitään elonmerkkiä vielä antaneet. Mokomatkin. Kesäkurpitsa sitten taas on jo siinä mallilla että taidan piankin ne pellolle ja parvekkeelle viedä. Perunat, sipulit, pavut, ynnä muut tuli viime viikolla rykäistyä maan poveen. Tarttis varmaan käydä katsomassa mitä siellä pellollakin tapahtuu. 

Nyt ei jouda.

Kevään merkit, osa 2

Näemmä kevät toi tullessaan ikävät sateet, ja tuon pahuksen tuulen. Sitä taas piisaa. Ei riitä että ilmalämpöpumppuihmiset ovat ulkoa kaiken lämmön imaisseet koteihinsa, tuo samainen imu varmaan vaikuttaa tuuliolosuhteisiinkin negatiivisesti. Vallan ja loppumatta tuulee. Siinä saa sitten paita märkänä polkea jos mihinkään meinaa päästä. Kyllä en pidä moisesta ensinkään.

Viime sunnuntaina laitoin Lidlin siemenpussista persiljaa tulemaan kun vanhat kuolo korjasi pois. Hyvänen aika, ovat jo miltei vaaksan mittaisia vaikka yleensä ne itää vasta parin kolmen viikon kohdalla. Pelto tuli perjantaina käännettyä, maa oli vallan mainion tuntuista, matosia oli paljon, rikkaruohoja vähän. Tulevalla viikolla sitten kylvötöitä tiedossa. En vaan tiedä mitä.

Kevään merkeistä toinen oli eilinen tupailta, Makkarafestarien® suunnittelutoimikunta kokoontui pohtimaan tulevan kesän festarien tarjoilua. Siinä sivussa sitten sipaistiin muutama eri ruoka alas, harmin paikka ettei kotimaista uutta perunaa löytynyt. Mutta viime viikolla poimituista korvasienistä tein pienen shotin alkuun, samoin vihreää parsaa hollandaisen kanssa. Pääruokana sitten kotimaisesta naudan sisäfileestä beef wellington jonka kylkeen tarjosin neulapapuja ja pinaattia pikku voissa pyöritettynä. Jälkiruokana mustaherukkaparfait ja valkosuklaafudge. Kyllä siinä kelpasi. Suunnittelutoimikunnan jäsen M toi mukanaan myös pikku konjakit, joutui siinä sitten kahviakin keittämään iltasella. Mikäpä siinä, mikäpä siinä, hyvää oli kahvi, kuten ruoatkin. Vaikka itse sanon. Wellington ei ehtinyt tarttumaan kinofilmille, sen verran äkkiä se tuli syötyä.

Korvasienishotti

Old Amsterdam juustokohokas

Minne se Wellington katosi???

Mustaherukkaparfait 

Jälkkärikahvi oli vallan makoisaa

Kolmas kevään merkki ilmaantui tänään iltapäivällä taas yllättäen ja pyytämättä. Tästä sitten taas joutuu lasagnen laatimisen jälkeen keittelemään sieniä Marttojen ohjeiden mukaan. Aivan tavattoman hyviä sieniä! Iso käsi Sireenille.

Kevään merkit, osa 1

No niin, kesä... kevät on kuitenkin avaisana, ja niin, virallisesti tullut. Ensimmäinen ja kenties se herkullisin merkki on plopsahtanut omaankin faxiin. 

 Jos vielä lisää saisi, edes muutaman ämpärillisen.