Näemmä kevät toi tullessaan ikävät sateet, ja tuon pahuksen tuulen. Sitä taas piisaa. Ei riitä että ilmalämpöpumppuihmiset ovat ulkoa kaiken lämmön imaisseet koteihinsa, tuo samainen imu varmaan vaikuttaa tuuliolosuhteisiinkin negatiivisesti. Vallan ja loppumatta tuulee. Siinä saa sitten paita märkänä polkea jos mihinkään meinaa päästä. Kyllä en pidä moisesta ensinkään.
Viime sunnuntaina laitoin Lidlin siemenpussista persiljaa tulemaan kun vanhat kuolo korjasi pois. Hyvänen aika, ovat jo miltei vaaksan mittaisia vaikka yleensä ne itää vasta parin kolmen viikon kohdalla. Pelto tuli perjantaina käännettyä, maa oli vallan mainion tuntuista, matosia oli paljon, rikkaruohoja vähän. Tulevalla viikolla sitten kylvötöitä tiedossa. En vaan tiedä mitä.
Kevään merkeistä toinen oli eilinen tupailta, Makkarafestarien® suunnittelutoimikunta kokoontui pohtimaan tulevan kesän festarien tarjoilua. Siinä sivussa sitten sipaistiin muutama eri ruoka alas, harmin paikka ettei kotimaista uutta perunaa löytynyt. Mutta viime viikolla poimituista korvasienistä tein pienen shotin alkuun, samoin vihreää parsaa hollandaisen kanssa. Pääruokana sitten kotimaisesta naudan sisäfileestä beef wellington jonka kylkeen tarjosin neulapapuja ja pinaattia pikku voissa pyöritettynä. Jälkiruokana mustaherukkaparfait ja valkosuklaafudge. Kyllä siinä kelpasi. Suunnittelutoimikunnan jäsen M toi mukanaan myös pikku konjakit, joutui siinä sitten kahviakin keittämään iltasella. Mikäpä siinä, mikäpä siinä, hyvää oli kahvi, kuten ruoatkin. Vaikka itse sanon. Wellington ei ehtinyt tarttumaan kinofilmille, sen verran äkkiä se tuli syötyä.
Korvasienishotti
Old Amsterdam juustokohokas
Minne se Wellington katosi???
Mustaherukkaparfait
Jälkkärikahvi oli vallan makoisaa
Kolmas kevään merkki ilmaantui tänään iltapäivällä taas yllättäen ja pyytämättä. Tästä sitten taas joutuu lasagnen laatimisen jälkeen keittelemään sieniä Marttojen ohjeiden mukaan. Aivan tavattoman hyviä sieniä! Iso käsi Sireenille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti