Ohi on... seuraavaa odotellessa

Joulu siis, tämä kulutusjuhlien kuningas ja krääsän kuningatar. Tyytyväinen saa olla kaiken kaikkiaan. Vuosikausiin ensimmäinen joulu etten hösännyt mitään, en perinneruokia aatoksi enkä juuri muutakaan. Kuitenkin tuli sitten kinkkua syötyä sukulaisplikalla, oli siellä hyvin tuo laadittu, ensikertalaisilta jopa erinomaisesti! Oman jälkikasvun kanssa sitten nautimme tonkatsua kotiin saavuttuamme vieraskierrokselta. Sekin osui enemmän kuin nappiin, kyllä niissä panko-korppujauhoissa on taikaa. Olen tuon aiemminkin huomannut eräänkin kerran kun on MPW:n reseptillä kalaa tehnyt. Samoin kastike oli vallan fantastisen hyvä, löysin sen Ankerias Vipusen blogista ja kylläpä tuo tiesi mistä kirjoitti.

Joulupäiväksi keittelin sitten kasaan hummeri-simpukka keiton, hummerisalaatin vuonankaalilla ja tillimajoneesilla sekä taasen tuon tonkatsun. Keitosta jätin anisviinan pois, ei se sitä välttämättä kaipaa. Keiton reseptiä muuttelin myös siten että laitoin sitruunaruohon pari vartta ja muutaman limenlehden jengiin. Ja kynnen valkosipulia. Annoin hymyillä reilun tunnin. Sitä possua kun jäi aatolta niin olihan tuota tonkatsua uudemman kerran tehtävä, samoin kuin maustettua liisiäkin. En kyllä paistanut liisiä.

Jälkkäriksi tein sitten glögiä vain, juustot jäivät vielä tekeentymään, samoin graavaamani lohi. Glögistä tuli kyllä hieman übermakeaa kun epähuomiossa kaasin sitä kattilaan kuumenemaan laittamatta vettä sitten ensinkään...

Tietenkin kaiken kruunasi sitten lopulta noidannuoli joka eilen paukahti kuin miljoona volttia. Tässä on nyt sitten olo kuin olisi kulmasohvassa nukkunut. Kyllä jaksaa ilmoitella itsestään ikävällä tavalla.

Hummerikeittoa, krutonkeja sekä korianteria

Hummerisalaatti

tonkatsu

Olin näemmä kilttikin ollut kuluvana vuonna kun vallan mainio opuskin päätyi hyllyyni!

Perinneruokia Suomesta ja Britanniasta

Piti sunnuntaina polkaista vauhdilla joululahjojen ja tulevan joulun ruokien valmistus, osin onnistuinkin, osin meni homma reisille. Tänä vuonna tein kaalikääryleitä lahjaksi tutuille, kylänmiehille ja sukulaisille, tuo kotimainen perinneruoka kun on kuulemma kaikkien suosikki, kovin harva niitä enää tekee. Viime kerrasta olikin jo kotvanen, taisin tuolloin tehdä lampaan jauhelihasta ja varhaiskaalista niitä. Tällä kertaa ei kumpaakaan ollut helposti saatavilla, joten perinteisin menoin keräkaalia ja sikanautaa. Siirapin taas korvasin vaahterasiirapilla. Ei haissutkaan kuin kesäinen roskis, kuten kaaliruoilla on usein tapana vaan ihan miellyttävä tuoksu valtasi bunkkerin. Lahjakuormasta kun en sitten tohtinut itse syödä, piti toista perinneruokaa eli kalapiirasta tehdä. Perinteinen ruoka Brittein saarilla, tästä mallia miten Marco Pierre White sen tekee. Tässä kohtaa olin sitten kotimaisen kalatiskin vankina, mietin kuumeisesti käyttäisinkö lohta, lohta vaiko lohta. Pangasiusta en edes ajatellut. Enkä simpukoita, rapuja enkä muitakaan. Mutta kylläpä siitä sitten lohestakin tehtynä aivan pakanan hyvää tuli! Tilliöljyä tuli väkerrettyä tillimajoneesia varten. Öljy tietty onnistui mainiosti, vaikkakin vieläkin tinnittää kun kutteri vartin huusi korvan juuressa. Jostain syystä majoneesi sitten meni läskiksi, siitä ei tullut yhtään mitään. Liekkö ilmanpaineella jotain tekemistä asian kanssa? Eipä ole ennen majoneesin teko epäonnistunut! Tänään, juurikin kohta, se pitää uudemman kerran tehdä ja eritoten taltuttaa. Onneksi kaubamaja on vielä kotvasen auki, ehdin aarnikotkan lailla liihottaa hakemaan tarvikkeita lisää jos taas epäonnistuu. 

Ei epäonnistu.

Kualikiäryleet

Fish pie

Fish pie uunin jälkeen

Uurastus sopi päättää ajankohtaan sopivasti kupillisella kahvia. Ja miten hieno kuppikin!

EU-vaalit tulossa sitten toukokuussa, kaikki vaan sankoin joukoin Paavoa äänestämään. Väyrystä, ei sitä vasurien takkutukkaa.

Ja päivitys 23.12.13, Väyrysen blogi päivittyi juuri. Kas tässä:

Suomen Eurooppa-linja ratkeaa Keskustassa

Vuosi lähestyy taas loppuaan ja uusi on alkamassa.

Kuluneen runsaan vuoden ajan olen ollut vuorotteluvapaalla politiikasta. Olen keskittynyt kotiasioihin ja yritystoimintaan.

Tuusulan talossamme olemme siirtyneet maalämpöön ja tehneet keittiöremontin. Keminmaalla meillä on rakenteilla kokonaan uusi koti. Sen pitäisi valmistua helmikuulla. Pohjanrannan lämmityksessä korvaamme öljyä maalämmöllä.

Vuosi sitten laajensimme lastensuojelutyötämme Keski-Uudellemaalle.Järvenpäässä sijaitsevassa lastenkodissa on tehty rakennustöitä ja siihen on perustettu toinen yksikkö. Tuusulan perhekotiin on suunniteltu pieni laajennusinvestointi, joka toteutuu ensi vuoden puolella.

Keminmaalla lasten ja nuorten määrä on kasvanut siinä määrin, että varaudumme avaamaan tarvittaessa nuorisokotiin kolmannen yksikön. Nyt meillä on hoidettavana ja kasvatettavana Keminmaalla ja Tuusulassa yhteensä runsaat 40 lasta ja nuorta.

Viime kesänä palasin rakkaan näytelmäharrastukseni pariin. Olin mukana Pohjanrannassa esitetyssä Talkootanssit näytelmässä. Ensi kesänä on uutta luvassa.

Politiikassa edessä on työntäyteinen ajanjakso. Olen ehdokkaana ensi kevään eurovaaleissa ja seuraavan vuoden eduskuntavaaleissa.

Vaalikampanjan eurovaaleihin aloitan vasta kevättalvella.

Nyt kirjoitan kirjaa, jonka nimeksi tulee ”Suomen linja”. Tarkastelen siinä sekä historiaa että tulevaisuutta.

Kirjoitustyössäni olen käynyt jälleen tarkkaan läpi Suomen Eurooppa-politiikan tärkeimmät ratkaisut. Suomen linja on ollut ja on Keskustan käsissä.

Jos olisin saanut vuonna 1994 Jyväskylän puoluekokouksen enemmistön tuen linjalleni, Suomi ei olisi liittynyt Euroopan unioniin, vaan olisimme jääneet yhdessä Ruotsin, Norjan ja Islannin kanssa osaksi laajaa Euroopan talousaluetta ja Pohjolan yhteisöä. Euroopan yhdentyminen olisi saanut toisen suunnan.

Jos olisin saanut vuonna 1997 puolueen ajoissa ja päättäväisesti vastustamaan Suomen jäsenyyttä euroalueessa, olisimme nyt Ruotsin ja Tanskan rinnalla sen ulkopuolella. Emme olisi mukana liittovaltioksi tiivistyvässä EU:n ytimessä, emmekä joutuisi tukemaan kriisimaita.

Jos olisin saanut tahtoni läpi, Keskusta ei olisi syksyllä 2001 siirtynyt Eurooppa-politiikassaan Lipposen linjalle, vaan jatkanut työtään unionin kehittämiseksi itsenäisten valtioiden liittona. Olisimme olleet samalla linjalla kuin Ruotsin hallitus sosialidemokraattisen pääministerinsä Göran Perssonin johdolla.

Suomen Eurooppa-linja on ratkennut ja ratkeaa tulevaisuudessakin Keskustan sisäisissä linjavalinnoissa.

Eurovaalit ovat seuraava tärkeä vaihe Suomen Eurooppa-politiikan tulevaisuutta ajatellen. Suomen linjaa niissä ei ratkaise Perussuomalaisten vaalimenestys, vaan Keskustan sisäinen kilpailu.

Populismi edistää usein sitä, mitä se ilmoittaa vastustavansa. Jos Perussuomalaiset pystyy imuroimaan eurokriittisten äänestäjien kannatusta muista puolueista, se tulee käytännössä edistäneeksi federalististen voimien asemaa.

Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja on kysellyt blogissaan, mitä saa, kun äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa Keskustaa. Saattaa saada Olli Rehnin linjan tai saattaa saada Paavo Väyrysen linjan, hän kirjoittaa.

Tästä juuri on kysymys. Vaalin tuloksella on ratkaiseva vaikutus Keskustan ja koko Suomen linjaan.

Euroopassa eletään murrosvaihetta, jossa on valittava, jatketaanko etenemistä kohti ylikansallista liittovaltiota vai käännetäänkö suuntaa kohti itsenäisten valtioiden liittoa. Pyrin Euroopan parlamenttiin voidakseni puolustaa siellä Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta ja ajaa muutoinkin maamme kansallisia etuja.

Keskustalla on mahdollisuudet yltää loistavaan vaalitulokseen, kun tarjoamme äänestäjille erilaisia vaihtoehtoja. Keskinäinen kilpailu saa äänestäjät liikkeelle. Ja äänestäjät ratkaisevat, mikä linja voittaa.

Toivotan kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Paavo Väyrynen

Joulu jolkottaen tulevi

Minä en sen anna häiritä, jätän tänä vuonna tyystin moiset kotkotukset väliin. Joululahjat jää myös väliin, kuitenkin itse tehtyinä annan lähes satavuotiaalle äitimuorilleni kaalikääryleitä kuten sukulaisflikallekin. Jälkikasvu saa tyytyä minimalistisiin lahjoihin myös. Kuusi, kinkku, koristelut ynnä muu kaupallinen hömpötys jääköön väliin.

Ateriapuolella myös jätän väliin kaikki perinteiset jouluruoat riisipuuroa lukuun ottamatta. Se on aattoaamuna tehtävä. Loppupuurosta voi sitten rypytellä piirakkaa myöhemmin ehtoolla. Aaton menu aika lailla japanilainen, tonkatsu tulee olemaan pääruokana, alle sitten kenties sushia. Katsoo nyt mitä kalaa löytyy.

Joulupäivän menussa sitten lienee alkupalana hummerikeittoa, välisalaattina hummerisalaatti tillimajoneesilla ja pääruokana jälleen kerran tonkatsu. Jälkkäri on arvoitus. Kenties kuppi kahvia ja yskänkohtaus.

Tästä Riikan jouluterveiset kaikille blogin lukijoille, hyvää joulun odotusta täältä Bunkkeriltakin!

Jouluböördit jo puissa piipittää...

Viikko ennen joulua

Viimeinen joulunalusviikko alkoi sitten melkoisessa pakkasessa, aamulla mittaristot oli miinus kympissä kun ensimmäistä kahvipannua meinasin alkaa keittelemään. En sitten keittänyt, vetäydyin takaisin peiton alle kuin kilpikonna. Liian kylmä keli ihmisen taimelle. Sisätiloissakin. Pitää oikein kehua miten nämä Fenestran asentajat ovatkin osanneet asentaa ikkunat ja ovet niin että niistä vetää oikein urakalla. Onneksi eivät aikoinaan puuttuneet ensinkään valituksiin asennuksista. 

Kertakaikkiaan kelvotonta laatua, Fenestra, laadutonta "laatua" käsittämättömään hintaan. 

Eipä paska pöyhimällä parane, villasukat jalkaan vaan enkä kenellekään suosittele tuota firmaa. Laadutonto toimintaa alusta loppuun.

Eräs toinen maailman matkaaja viikkotolkun reissun jälkeen kotiutu Thaimaan suunnalta, kelit eivät olleet suosineet, onneksi ei sentään tsunami ollut pyyhkäissyt sieltä tuota eurooppalaista siveettömyyttä jälleen kertaheitolla. Sekin aika vielä tulee. 

Kuitenkin rapu+katkaraputahnaa repussa oli tännekin sitten kulkeutunut, voi taas Masterchef Australian reseptiikkaan tukeutua alkuvuonna!

Tänään keskityin sitten vaan päiväretken jälkeen erään jäsenrekisterin tutkailuun, huonolla menestyksellä. Eilen jo eräs rouva kyseli mitä tänään on ruokapöydässä, pakko oli todeta etteipä mitään ihmeellistä. 

Ei sen kummempaa kuin tuo Gordon Ramsayn kirjasta tuttu brittiläinen metsäsienimunakas. Tämän laadin suppilovahveroista, jätin kerman vallan pois. Luostarijuustoa raastin hieman pinnalle, hyvää tuosta tuli. Jopa niin että parin tunnin tirsat sen päälle teki vaan hyvää.

Turussa tuli aamupäivällä käytyä viemässä tietokonetta, törmäsin tuohon minareettiinkin. Tuolla eräs vanha ystäväni toimii talonmiehenä vaikka vaatimattomuuttaan aina sen kieltää kuin Arhinm... Pietari.

Itsenäisyyspäivän tunnelmissa

Itsenäisyyspäivä tuli ja meni. Kehno keli aamusta alkaen. Piti mennä tutkailemaan sankarihaudalle seppeleen laskua, toisin kävi. Silmäluomet aukesivat liian myöhään, edellisenä iltana tuli katsottua maratonina nämä uudemmat versiot Täällä pohjantähden alla elokuvista. Mutta koko päivä satoi ikävällä tavalla, en sitten loppujen lopuksi nokkaa ulos laittanut ensinkään, liian epämääräinen keli minun makuuni. Sateista ja synkkää. Keskityin vaatimattomien pikku ruokien valmistamiseen, koitinkivenä vorschmack josta sain reseptin Maskun Kartanonherralta. Tuo olikin pitkäjänteinen urakka. Kuitenkin päädyin puolittamaan annoksen kun ei aiemmista odotuksista huolimatta tätä sitten tullutkaan tehtyä isommalle joukolle. Noudatin ohjeita orjallisesti, maistelinkin välillä tuotetta, sitä kun tavaa tuli kurkattua ja maisteltuakin. Tilanne kuitenkin muuttui noin klo 16 kohdalla kun televiisorista alkoi Puolustusvoimien paraati Mikkelistä ja kohta sen perään Itsenäisyyspäivän vastaanotto Tampere-talolta, tässä vaiheessa luotin reseptiikan mystiikkaan. Toisin sitten kävi, klo 18 oli 5 tuntia kulunut ja uunista nostin vuoan karrelle palanutta vorschmackia. Ai bergl! 

Hätä ei sitten ollut kuitenkaan kädessä, olin jo seuraavaksi päiväksi jauhanut naudan sisäpaistista burger pötköä josta sitten pikaisesti laadin Itsenäisyyspäivän burgerin.

Alkupalaksi kuohuviinin kaveriksi saatoin värkätä saaristolaisleivästä, smetanasta, sipulista ja hauen mädistä pikku suupaloja. Mainioita vaikka tilli unohtuikin. Jälkkärinä sitten viime postauksesta tutun Pekka Terävän kirjan mukainen espressosemifreddo, se onnistui nappiin vaikka sitten suklaakastike unohtui. Raastoin suklaata päälle ja olipahan hyvää.

Linnan juhlat... tai Tampere-talon juhlat oli sitten pakko kyylätä, kyllä oli hienot puitteet ja erilainen tunnelma kuin aiempina vuosina. Odotetusti Satu Taiveaho, Eija-Riitta Korhola ja Jaana Pelkonen oli kyllä kuumia. Duudsonit erottuivat edukseen.
Jos ei aina sitten tarttis Tamperetta haukkuakaan niin pakko kehaista välillä, tämä vuosituhannen kahvitratti Eila Roine sitten paljasti syntyneensä Turussa. Se antakoon hänelle anteeksi tuon lähtemättömän tamperelaisuuden kertaheitolla. Ja sen kaiken ikävän mäkätyksen ja käkätyksen Heikissä ja Kaijassa. Vai oliko se Pers...Rintamäkeläisissä?

Takkutukka kommunisti Arhinmäki olisi voinut mennä sinne huligaanikavereittensa joukkoon Kiakkovieras tapahtumaan joka lopulta osoittautui farssiksi. Kuuntelin päivällä Ylex:n haastattelua, jotain järjestävää hippiä siellä haastateltiin. Ohitin tyystin kaiken sen haihattelun, merkille panin hipin intonaation, se oli jotain samantyylistä kuin tuolla vihreiden MA Nummisella, Anni Sinnemäellä. Pitääköhän sitä harjoitella vai onko se juuri leimallista hipeille ja muille horisijoille? Yleensä tuo jengi tuolla tavalla puhuu. Vrt 90-luvulla nuorten naisten suhuässä, ihan järkyttävän kamalaa kuulla. 

Vorschmack ennen uunia

Sibbeä pitää olla sekä Natikassa että kupissa

Pikku naposteltavaa. Keitettyä munaa sinappisella smetanalla ja hauenmädillä etualalla, taaempana saaristolaisleivällä pelkkää smetanaa, sipulia ja hauenmätiä.

Kun kerran vorschmack paloi karrelle, plan b oli burger ja omat ranut

Espresso...ei ollutkaan espresso vaan Tumma Juhlamokka semifreddo ilman suklaakastiketta. Hyvää. Taaempana oleva viinipullo on kynttilänjalka.

Muutama kirjabongaus

Männä viikolla tuli kirjastossa rampattua muutamaankin otteeseen, ensin Veijo Vaskikirjasto muistutti eräpäivän lähestyvän, sitten eräs herttainen keskustarouva vinkkasi kirjasta jonka olin pannut vuosia sitten jo lukulistalle vaan unohtanut asian, kyseessä tietenkin Kukka-Maaria Karjalaisen kirja Isä. Kirjan sain kirjaston varastosta, olivat ryökäleet sen hyllystä poistaneet. Saman huomasin myös kun koitin tapailla josko Paavo Väyrysen hyvinkin laajaa tuotantoa olisi saatavilla. Eipä ollut hyllyssä. Iso miinus, menee palautelaatikkoon. Toki Väyrysen tuotantoa itsellä hyllyssä on omasta takaa, ei sentään hyllymetreittäin mutta kuitenkin. Aikanaan lähetin maailmanmatkaajalle Sri Lankaan EU-vaalien alla Paavo Väyrysen hyvinkin ennustavan kirjan Etiäisiä vaiko kaukoviisautta. Uskon ja toivon maailmanmatkaajan pitävän tätä opusta biblian vieressä missä ikinä nyt onkin. Liekkö Guernseyllä. Tai Nyyjorkissa, en ole varma. 

Kuitenkin pelkkää elämänkertaa ei ollut tarkoitus kertoa, ei edes ensinkään vaan hyppysiin sattui pari uutta köökkikirjaa, toinen Pekka Terävän ja Teemu Auran Puhtaiden makujen keittiö ja Jonas Crambyn Texmex alusta alkaen. Kummassakin kirjassa iso nippu hyviä reseptejä, kuvat annoksista mainioita eikä mitään ihmeellisen vaikealta kuulostavaa ensinkään. Tuon jälkimmäisen soisi olevan jokaisen texmexin ja tuon tyyppisen ruoan perässä juoksevan pakkoluettava. Ne pahvilaatikkosetit joita kaupoissa on, ei edusta kuin markkinamiehen kalpeaa käsitystä aiheesta. Sekin huonosti. Meksikossa käyneenä havaintona voin kertoa ettei siellä ollut missään näitä mitä kotimarketissakin myydään. 

Tulihan sitä jälleen kerran leipastua aivan pakanan hyvää leipääkin, liekkö kuinka monta kertaa olen tätäkin tehnyt, aina vaan paremmaksi muuttuu. Samoin sain vielä pikkujoululahjaksi yllättäen ja pyytämättä itse tehtyä saaristolaisleipää joka oli vallan mainiota. Erinomaista jopa.

Matti&Maija padan sisuksista pullahti tämmöinen leiviskä

Ja tämmöinen lahjapaketista. Ei tartte sanoa että se on väärinpäin. Niin onkin, huomasin vasta myöhemmin että se tumma päällipuoli oli tuolla alla, olin leivän sitten jo leikannut...

Itsenäisyyspäiväksi piti sitten vorschmackia tehdä isommalle joukolle, ja ensimmäistä kertaa. Tätähän pääsi viime(?) itsenäisyyspäivänä Maskun kartanolla herkuttelemaan, myös ensimmäistä kertaa. Kuitenkin nyt lähipiirissä sattuneen ikävän kuolemantapauksen johdosta tämä juhlinta on nyt peruutettu enkä vorschmackia taida yksinänikään tehdä. Sitä kuulemma ei voi lämmittää, on aivan hirveän makuista uudelleen lämmitettynä.

Luultavasti sitten keskityn itsekseni blineihin, smetanaan ja mätiin. Tietty tilkka viiniä ja pala juustoa myös.

Nyt on enää jännitettävänä saanko Vapaudenristiä tänäkään vuonna. 

Talvimyrskyn silmässä

Kaikkea sitä joutuukin kokemaan, että vielä näillä leveysasteilla joutuu myrskyn silmään keskellä kirkasta päivää marraskuussa 24. päivänä. Ymmärtäisin tämän jos oltaisiin Rovaniemellä tai Päntäneellä, mutta että täällä. Siinä sitä sitten vain joutui ihminen polkemaan vastatuuleen ja tuiskuun niin että oli silmät ja korvat lunta väärällään. Onneksi tuuli vei myräkän ilmeisesti Turkuun, hyvä niin, sinnehän he hamuavat kaiken nyt ympäristökunniltakin. En joutunut onnettomuuteen ja selvisin lähes suuremmitta kommelluksitta tuosta nelisen minuuttia kestäneestä pyrystä.

Tuon päälle oli hyvä herkutella eilen tehdyllä lohikeitolla. Lohi kun tarttui onkeen kaupassa kokonaisena, roippeista keittelin liemen, hyvää tuli. Keiton kylkeen sitten tietty Jurmoa, se vaan on erinomaista saaristolaisleipää. Siitäpä sitten tuli mieleeni tehdä alkupala, pannulla paahdin pari palaa tuota, tein hernepyreen leipien päälle ja pannun kautta vielä Mestaripalvin savukylkipala asettui kokonaisuuteen. 

Jälkkärinä oli sitten cannolleja, joita tein ensimmäistä kertaa vaikka on tuossa 80-luvulta alkaen käynyt mielessä, Kummisetä II leffassa oli tuo kuuluisa lausahdus, Clemenza niminen himpun verran pyylevä veijari sanoo "Leave the gun. Take the cannoli."

Tuohon idean nappasin Herkkusuun lautasella blogista, tosin omat jäivät kuitenkin liian paksuiksi. Olisi pitänyt jollain lääppiä niitä vielä ohkaisemmaksi. Seuraavalla kerralla sitten. Samoin sokeria voisi laittaa vähemmän, kenties jotain situunaa tms loraus. 

Pikku alkupala

Lohikeitto, kermaan tehty. 

Cannollit. Ricottaa, sokeria, pistaasioita täytteessä.

Flunssan kourissa

Ottikin tänä syksynä kauan ennen kuin tuo pakanan syysflunssa iski pintaan. Tällä kertaa himpun verran miedompana, mutta sitäkin sitkeämpänä. On tuo tuossa tehnyt tuloaan jo pari viikkoa, keskiviikkona sitten siinä määrin että vetäydyin kotiin kuin karhu talviunosille. Uskon kyllä vahvasti siihen että valkosipuli on pitänyt basiliskot loitolla, ehkäpä olen viime aikoina sitä liian vähän käyttänyt. Nyt lentsun ollessa vahvimmillaan oli sitten aika valkosipulia nauttia reilusti, hyvää oli. Kuinka olikin sitten aikaa makoilla ja lukea kirjaa, tällä kertaa lahjaksi saamaani maan mainiota Purkissa! opusta jossa toki oli myös valkosipulireseptiikkaa. Kaikki tarvikkeet kun oli jo valmiina eikä tarvinnut ponnistella sitä kautta, vietin kotvasen jalkeillani myös tämän askareen parissa. Aurinkokuivatuista tomaateista laadin kirjan ohjeiden mukaan pyreen, kuorin 4 valkosipulia (videovinkki, vinkki2: laita vain 1 sipuli kerrallaan, 10 sekuntia ei riitä kuitenkaan ja rauhalliset liikkeet, valkosipulin kuoret ovat kuin höyheniä...) jonka jälkeen liemessä niitä pari minuuttia keittelin. Keitinliemestä, pyreestä ja öljystä marinadi, valkosipulit purkkiin ja soosi päälle. A vot. 3-4 vrk ottaa vähimmän jälkeen maustuakseen, josko lauantaina ennättäisin Brasilian Interlagosissa ollessani niitä maistelemaan. Ehdottomasti. 

Lauantaina myös lohikeittoa - noinkohan maailmanmatkaajan nenä sen erottaa bittivirrasta?

Valkosipulit keittyvät

Purkissa tekeytymässä... jos onnistuvat niin tässä on tämän joulun hittituote. 

Aikahyppy 90-luvulle

Tässä on yritetty toipua viime viikonlopun rikosaallosta, enemmän tai vähemmän hyvillä elkeillä. Sateessa on tullut uudellavanhalla Tunturilla poljettua, ketjut siitä kiristettyä ja omituinen pärinävikakin korjattua. Samalla keskitytty myös Austinin tapahtumiin samalla kun on räkätautia yrittänyt torjua. Tyttäreni ilmeisesti tartutti tuon minuun Whatsapp:in kautta. On se salakavalia nuo tietokoneviirukset.

Eväsosasto viikonloppuna itseasiassa sitten keskittyi tyystin 90-luvun juttuihin, ruokaa jota lapsille tuli tehtyä heidän ollessaan sinappituubin mittaisia. Pottumuusia, espagnolea ja lihamureketta. Muusi oli sitten kyllä ns ravintolamuusi, espagnole oli espagnole ja aivan pahuksen hyvää, murekkeessa käytin dijonia, worchesteria, hyvin karammellisoitua sipulia ja muita mausteita. Käärin sen sitten pekonikuoreen. Hyvää tuli.

Tänään joutessani ja pikkusnackin puutteessa - ulkona kun tuuli ihan liiaksi että sinne olisi voinut lähteä shoppailemaan, tavallinen lenkkikin oli työn ja tuskan takana... niin pizzan kimppuun kävin. En kuitenkaan tavalliseen ratkaisuun turvautunut vaan tein 90-luvulta tutun pizzarullan. Päällisiksi pizzaan laitoin vain reilusti valkosipulia ja kapriksia. Juustonkin jätin pois. Hyvää tuli, valkosipulia tuli urakalla. Haju varmasti sen mukainen. Samapa tuo. Hyvää on.

Patonkimainen rakenne

Palanen hyvyyttä

Marokkolainen ilta

Pitkään harkittu ja puuhasteltu ruokaklubin ilta sitten toteutui lauantaina, menua olin muunnellut lukemattomia kertoja Marco Pierre Whiten reseptiikoista alkaen. Menu sitten päätyi tyystin marokkolaisen keittiön herkkuihin, kirjastosta lainaamani Ghillie Basanin kirjan resepteillä pääosin lähdin liikkeelle. Viime viikonloppuna tuli koeponnistettua kalapihvit ja kurkkusalaatti, sitä tälläkin kertaa tein. Hyvää oli ainakin omasta mielestä, vieraatkaan ei valittaneet vaikka jostain syystä tietenkin erään jäsenen pihvistä löytyi pari ruotoa. Kyllä hävetti. Kutterissa hauki kuitenkin pyöri pitkät tovit. Tällä kertaa poikkesin reseptistä siten että tuplasin harissan määrän ja laitoin muutenkin mausteita enemmän. Korianteria koko puskan vaikka reseptissä oli "jokunen oksa".

Pääruokana oli lammastagine ja kevyt salaatti, koin tämän liian kevyenä ja laadin kylkeen vielä ras el hanoutilla maustetun couscousin paprikan ja punasipulin kera. Sitä kehuttiin. Sitäkin kehuttiin. Vieraat oli marokkolaisen ruoan kanssa aiemmin touhunneet hyvinkin paljon, pitää sitä heidän lausuntoaan uskoa. 

Jälkiruoaksi tein sitten taas samaa jugurttihyvää kuin viime viikonloppuna, esillepano ja maustaminen oli kuitenkin toisenlainen. Laitoin nyt enemmän hunajaa ja sokeria jugurttiin, tarjoilin annoksen lasista. Hyvä ja kevyt jälkiruoka. Sain tästä samaisesta kirjasta muutaman vinkin, pitääpä niitä lähitulevaisuudessa koittaa. Mm. bussiaseman munat saivat erityistä kehua. Niiden kimppuun siis. Marokkolaista.

Tuntui myös kuin joulu olisi tullut, vieraat toivat mukanaan pari hyvää viiniä, erinomaisia pikkelöityjä punajuuria ja Victorionoxin tomaatinkuorintaveitsen. Ei tartte kaltata tomaatteja enää kun on vermeet. Tuota pitää pikimmiten testata, tällä haavaa vaan ei ole tomaatteja kuorittavaksi.

Rikollisuuden aalto on pyyhkäissyt lintukodon yli. Lintukodon jonka Raisiona tunnemme. Eilen tehdessäni paikkoa illan serviisiin käväisin paikallisessa marketissa. Poistuessani sieltä pitkään palvellut ja jarruton Renault merkkinen polkupyöräni oli varastettu. Toivon varkaalle lyhyttä matkaa ja paljon rengastöitä. Toivottavasti tarpeeseen veit.

Salaattia taginen kylkeen. Tagine tuli putsattua ennen kuin älysin kuvaa ottaa. 

Jälkkäriä tällä tavoin. Vrt viime weekend. Tästä kuvasta uupuu mintun lehdet - toki ne lisäsin ennen tarjoilua.

Maskun kartanon kartanoviiniä vuodelta 2012. Tämän vuoden omenasadosta (5kpl) ei kuulemma paljoa viiniä tehty. Mielestäni puolet olisi voinut uhrata tälle asialle, toinen puolisko sitten tarte tatiniin.

Rintamäkeläiset vs Persmäkeläiset

Tänään havahduin asiaan jotta otsikon tv-sarja, kotimaista huipputuotantoa 70-luvulta, on nyt sitten saatavilla DVD:nä ainakin. Tätähän ei olla odoteltu ollenkaan, toki tiedän eräänkin maisterin Tervikseltä joka suu vaahdossa näistäkin aikoinaan puhui. Ajan henkeä parhaimmillaan, kulttuurihistoriallisesti arvokasta ajankuvausta ja jaadijaadijaa. Loputon tulva ajatusta ja puhetta tästä kyseisestä sarjasta joka lopulta oli kalpea kopio Heikki&Kaija sarjasta. Ainoa yhteys näissä oli tamperelaisuus ja tietenkin unohtamatta sitä faktaa että joka jaksossa kahvia kului viitisen kiloa - sitä kun sitten keiteltiin joka käänteessä ja myös juotiin. Ilmankos suuri osa suomalaisista on pohjattomia kahvitratteja. 

Jos tätä sarjaa joutuisi katsomaan niin kyllä sitä sitten... ei, en edes anna ajatusta aiheelle. Nuo rainat olisi pitänyt hävittää ns hyvän sään aikana. Karhunpalvelus on taas Suomen kansalle tehty.

Toisaalta taas ne jotka tuota haluaa katsoa tuskin omaa DVD laitteistoa kun Betamax "juuri" tuli markkinoille, mitä sitä alvariinsa toimivia vehkeitä vaihtamaan.

Kyllä Peteliuksen Persmäkeläisiä katson mielummin.

Ei varmaan sitten enää kirjastosta saa mitään, tämä hallituksen irvikuva kun lähtee siihen Kokoomuksen ajamaan järjettömyyteen että kirjastolaitos pitäisi purkaa ja/tai ajaa maksulliseksi. Demarit ovat tässäkin riennossa perässä kuin mitkäkin seteliselkärankaiset. Eipä tuolta ämmäkööriltä voi muuta odottaakaan. SDP on tätä nykyä yltiösuvaitsevaisten keski-ikäisten ämmien puolue. Ja tietty homojen. Heitä mitenkään arvostelematta. Homoja siis. Oli viime viikolla jännä nähdä miten demarien Filatov ja Kyöpelinvuore....Vihreiden Hautala ihaillen loi katseita Ajankohtaisen kakkosen Islam-illassa erään imaamin kommenttiin "homot pitäisi tappaa". 

Missä on ne demarit jotka hoitivat Kiljavan Työväenopiston valtiontukien huijaukset, missä ne demarit jotka hoiti Gaspromin kaasuputkikoplaukset ja niiden konsultoinnit veroparatiiseihin, ja ne jotka Riihi- ja Urheilusäätiöissä hoitivat hommat?  

Tuollaista se on suvaitsevaisten toiminta. Arhinmäki nyt tuolta vielä puuttui jorisemasta omituisia. Eipä hän muuhun pystykään, alkeellinen jalkapallohuligaani kun on. Takametsien takkutukka suoraan Helsingistä.

Näin arkena pitää ihmisen taimen syödäkin, viikonlopulta oli jäänyt puolisen kiloa karitsan karetta tähteelle ja siitäpä sitten tänään rakentamaan pariksi päiväksi eväitä. En malttanut vaan paistamaan karetta ja sen sellaista, rykäisin kehiin yrtti-pecorino-panko kuorrutteen, fondant perunat sekä maukkaan sipuli-timjami-fenkolikastikkeen.  Kareen annoin tunnin lämmetä, renssasin lähes kaiken läskin pois, paistoin pinnat kiinni. Sitten penslaus dijonilla ja kuorrute pintaan - uuniin. Sopivan punaista tuli, ei ensinkään harmaata. Tosin sitten evääksi kun tein, tämä harmaantuu kuin vanha äijä mikrossa. Eipä sille sitten mitään voi. Maku oli mitä mainioin kuitenkin. Fondantit tein siiklistä, maustoin ja paistoin oliiviöljyssä ja timjamissa, pikku nokare vielä voita perään ja kanalientä - uuniin vartiksi. Aivan tajuttoman hyvää pottua.

Kastike nousi sitten parilla sipulilla, fenkolilla, timjamilla sekä viime syksyisillä suppilovahveroilla. Durumia ripotin pintaan, sienten liotusliemi ja sitten demiä puoli purkkia. Siivilöin kastikkeen ja tarkistin maun. Tuli fantastisen hyvää, rehvakas olematta silti röyhkeä. 

Harmi ettei tullut ruokavieraita. Noh, pitääpä syödä kaikki itse.

Kare odottaa uunia. Toki sen pinnat ensin paistoin kiinni, sipaisin sinapit pintaan 

Pikku maistiainen

Sopivan punainen omaan makuun. 

Kekrijuhlat kunniaan

Tuli taas pyhäinpäivä ja tietenkin sitä sitten piti juhlistaa. Ei tietenkään minään muovisena amerikkalaistyylisenä ja mauttomana Halloween juhlana vaan tietenkin kotimaisen kekrijuhlan merkeissä. Onneksi niitä kurpitsajuttuja ei sentään juurikaan tullut silmien eteen. 

Perinteistä poiketen muutin ruokalistaa sitten omien makujen mukaiseksi. Marokkolaista reseptiikkaa tyystin, eikä vallan huonoa ollenkaan. Kekrijuhlissa on perinteiset lihasta tehdyt kekripullat, ne korvasin kanelisella kurkkusalaatilla ja haukipalleroilla. Alkuperäisessä marokkolaisessa reseptissä oli käytetty meribassia ja ehdotuksena ahventa tai kuhaa. Haukea kun oli pakkasessa niin toki sitä käytin. Aivan turhaan väheksytty kala kotimaassa. Kekrissä yleensä pääruokana on tarjoiltu lammaspataa, itse tein sitten kuskusia harissalla ja fenkolilla höystettynä lampaan karekyljysten kera. Jälkiruokana sitten granaattiomenalla ja hunajalla maustettua jugurttia greippilohkojen kera. 

Onnistunut setti, itseasiassa helppoa ruoanlaittoa ja mikä myös oleellista, ruoka oli koko lailla kevyttä. Tämä toimikin kenraaliharjoituksena tulevaa ruokaklubin kokoontumista silmällä pitäen. Aion siinäkin sitten keskittyä tyystin marokkolaiseen tunnelmaan, kenties saatan ihan alkuun tarjota mezenä muna-smetana-hauenmätiä. Jää nähtäväksi. Myös granaattiomaneshotti kävi mielessä, se kun on hyvää.

Kurkkusalaatti ja kalapihvit

Kuskusta ja karetta

Jälkkäri, toiseen presentaatioon on turvauduttava. Tämä niin sanotusti levisi kuin jokisen eväät.

Hautuumaalla tuli myös käytyä alkupalan ja pääruoan välissä, oikein juhlallinen tunnelma sielläkin, kynttilämeri oli vaikuttava. Jaajaa, toiset ne vaan kesälomaansa viettävät tähän vuoden aikaan. Onneksi ei sitten kärsi liiasta auringon häikäisystä tai hyttysistä. Eikä ole suurempaa vaaraa auringonpolttamiin. Hyvää kesälomaa!

Synttärien tuntumassa

Tässä kun kohta on vuotta taas vanhempi niin pitihän sitä juhlia sitten viikonloppuna että oikein hiki tuli. Sankka nuorisojoukko valtasi ruokapöydän, oletin että olisi ruokaa ollut liian paljon vaan lähes toisin kävi. Alkupalaksi tarjolla oli valkosipulikeittoa ruiskrutongeilla, pääruokana sekä chili että timjamilohkareita, kermaista mustapekkakastiketta sekä härän sisäfilettä. Jälkkärinä karamellisoidut+liekitetyt banaanit jäätelön kyljessä. Aika kohtuullinen setti, useampi suu otti lisääkin ja valmistellessani ounastelemani pelko liiallisuudesta osoittautui vääräksi sillä kaikki ruoka meni. Meinasin itse jäädä vaille. Ei siinä vilskeessä sitten muistanut kinofilmiäkään tuhlata, vain yksi kuva lihoista tallentui siinä vaiheessa kun ne odotti pääsyä pannun kautta uuniin.

Olikin hyvä että oli pitkää soiroa tätä lihaa pari kiloa, oli paksumpaa ja ohkaisempaa, yhdellä keskipalan lämpömittauksella saatiin sitten kaikille sopivaa eli raaempaa, mediumia ja kypsempää lihaa.

Sain sitten lahjaksi kirjankin, vallan maanmainio opus onkin. Teresa Välimäen Purkissa! Tästäpä pitää joululahjoja loihtia.

Länsirintamalta ei mitään uutta

Tänään piti viettää päivä Helsingissä, sairaustapauksen johdosta retki peruuntui ja jäin oman onneni nojaan kotio koko päiväksi. Ei sillä, kyllähän minä tekemistä löydän. Tänään kiersin eteläiset kirppikset läpi siinä toivossa jotta olisi edes jotain kivaa löytynyt. Ei mitään löytynyt. Turha reissu. Paljon oli taas ryjää ja vanhaa romua tyrkyllä, ei mitään mikä edes etäisesti olisi nostanut kulmakarvoja. Kylmä oli kuitenkin. Aamuseitsemältä oli oikein pakkasta -4 astetta kun porhalsin fillarilla kohti paikallista koomarkettia aamupalatarpeita hakemaan. Eipähän ollut ruuhkaa ja tulipa tuokin asia koettua. Kyllä täytyy kehua miten koreaksi kauppiaan rouva Patanen oli liha/tuore-einestiskin laittanut. Siinä oli sitten viitlai kuutlai ja muutlai tuotetta tyrkyllä. Ei ihme että tuolla ovi käy lounas-aikaan. Tarjouksia lukuunottamatta k.o. kaupan hintataso on kyllä korkeahko. 

Mutta hienoa että pitävät ovensa auki niin ei pääse nälkä lähelle :)

Eilen sen sijaan piti pelto käydä kääntämässä, niin toimittiinkin. Aamupäivällä maa oli vielä osin pintajäässä, mitäpä siinä kuin köysi selkään ja toimin muulina samalla kun Mestari jyrsijällä puski eteenpäin. Kolme neljä kertaa pelto myllättiin ympäriinsä, en sitten tiedä miten muutama viikko sitten laittamani Roundup toimi. Päivänkakkarat näytti kuolleilta. Keväällä sitten uusi satsi jos alkaa liiaksi rehottamaan. Kolme viikkoahan tuolla on varoaika, joten odotellaan aikaista kevättä. Ja satsia hevosenpaskaa jos vaikka eräältä taholta sitä saisi ns asevelihintaan. Palanutta, ei tuoretta. Shaken, not stirred.

Huomenna sitten laivalle, ans kattoo mitä sieltä tarttuu liiveihin.  Niin ja syndet ens viikolla, annan halukkaille tilinumeron minne panna nelinumeroinen summa vähintäänkin. Pienemmät ei oikein mahdu ja rapisevat pois.

:-)

Kalaa kauppaan!

Alkaa pientä ihmisen tainta järkyttämään tämä kauppiaiden tilanne jossa arkipäivät kaupan tiskit notkuu tuotetta, viikonlopun koittaessa sitten arinat ovat tyhjillään ja korkeintaan ihan pakanan tylsää tusinatuotetta sitten on pilvin pimein tyrkyllä. Hmpf. Näin jälleen pääsi käymään kun paikallisen koomarketin kalatiskiä zoomailin toiveikkain katsein pitkin viikkoa. Siellä on turskaa. Paksua ja isoa filettä. Eilen sitten kävin toivioretkellä tuolla vaan eipä ollut edes turskan tuoksua jäljellä. Norjalaista muka tuoretta merilohta tiskimetreittäin, helvetin kallista ahven, siika ja kuhafilettä. Ja sitä pangökkärettä jota maailman toiselta puolelta tänne rahdataan. Missä turska? Taisi jo hapantua.

Villisiika pyöreänä maksoi kympin kilo, siitä sitten piti värkätä kaikenlaista. Alkuruokana oli MPW:n reseptiikalla ennenkin tekemäni Cod a la Viennoise, siika vaan on ihan liian ohut siihen. Setti oli oivallisen hyvä, kala sen ohkaisuuden vuoksi jäi liiaksikin taka-alalle. Toisen siian käytin sitten pääruoan fish(&chips) osioon. Pottuna tässä annabellaa jotka kolmasti friteerasin 150 asteessa. Rapea kuori, pehmeää hyvää sisällä. Remouladen kanssa tämä perienglantilainen setti on yksi suosikkejani kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Alkupalaksi sitten viime viikonlopun haukien sisältä löytynyttä hauenmätiä munanpuolikkaan ja majoneesin kera.  Ei huono.

Haukivaranto turvattu

Yllättäen sain eilen kotiin kannettuna pari haukea työstettäväksi. Kalat oli melkoisia jötkäleitä, ei ihan kerralla mahtunut leikkuulaudalle. Sain muutamaa hetkeä aikaisemmin tekstiviestiä jossa kehoitettiin virittämään leikkuulauta, veitset ynnä muu tilpehööri. Sain lähes ilkeämielistä naurua kuulla leikkuulaudastani. Pitäiskö sekin sitten olla jokin vanha silityslauta jossa on pehmeän osan sijaan leikkuulaudaksi sopiva pinta. Kyllä pitäisi.  Vaan ei ole. Eikä muuten kunnon fileerausveistäkään ole allekirjoittaneella. Vain tuollainen kohtuu lyhytteräinen veitsi. Pitäisi hankkia sellainen kunnollinen veitsi jossa terääkin on kummallakin puolella veitsen terää ja jossa terä olisi ihan minimissään 35-40cm pitkä. Ei noilla nysillä oikein ahventa kummempaa fileoi.

Toinen hauki oli sitten 4,5kg, olikin hurjan kokoinen! Pötsissä tällä neitokaisella oli mm. simpukka. Ja mikä mainiointa, mätiä valtava pussi täynnä. Ne toki keräsin myös talteen molemmista kaloista.

Kelpaa tuossa sitten haukimurekkeita yms tehdä. Pakko ne on kutterista ja/tai myllystä läpi hurauttaa, en tuolla veitsellä sitten lähtenyt vihneluita erottelemaan.

Tuli kesken perkauksen vielä signaalia josko olisi 5,5kg hauki vielä mahtunut. Ei kyllä liiaksi tätäkään.

Missä te ootte te pienet sienet kunnen mä löydä teitä...

Jälleen kerran saatoin tehdä täsmäiskun tuntemilleni sieniapajille sunnuntaina, viitekehyksenä lauantaina saatu vihi Kustavin tienoilta saaduista suppilovahveroämpärillisistä. Toisin vaan jälleen kävi, rouva Fortuna näytti häränpyllyä ja saalis jäi olemattomaksi. Hyvä jos kourallinen sieniä sitten tuli, kokonainen kantarelli ja pari tusinaa suppilovahveroa. Olin enemmän kuin pettynyt, olin kuivurin jo varannut puhumattakaan muusta.

Ilmeisesti pitää pari viikkoa odottaa niin alkaa metsän antimet nousta. Syytä olisi, viimevuotisiakaan suppiksia ei juuri enää ole. Muista sienistä nyt puhumattakaan. On surkea sienivuosi ainakin täällä ilmansuunnalla.

Hattu ja veitsi ei löytynyt metsästä. Huomaa että lippahattu on Fernado Alonson Renault tiimin ajoilta kun hän voitti ensimmäisen F1 maailmanmestaruuden. 

Silakkaa tuntuu kaupoissa olevan jo tuoreenakin niin oli niitä lauantaina sitten pakko paistaa. Mikäs sen parempaa, kunnon samettinen muusi ja paistetut silakat. Aijai. Paistelin niitä sitten samalla käryllä reilusti, saa syödä pari päivää. Kinofilmiä en siihen saattanut tuhlata näin tähän aikaan peilaten kun pitää olla suu säkkiä myöden. Lauantaina rykäisin kehiin myös ranskalaisen sipulikeiton, viimeiset oman pellon sipulit meni siihen. Hyvää tuli, juuri sitä krutonkien ja juuston kanssa maistelin, sopii kylmään syysehtooseen kuin mikä minnekin.

Sunnuntai aamulla oli paikallaan ennen Korean GP:iin siirtymistä tankata kunnolla kahvia ja toki munakas oli pakko saada. Gordonin reseptillä tein taas brittiläinen metsäsienimunakkaan, se oli aamuun aivan pahuksen hyvää vaikka kermankin jätin siitä pois.

On tässä saanut naureskella oiken makeasti, etenkin kun vm Jutta on niin tuohtunut. Kyllä se Juttaa harmittaa kun puolueensa hänen johdollaan menee tappiosta toiseen ja on jo kuilun partaalla. Miehiähän tuossa puolueessa ei ole aikoihin ollut, sosiaalitanttojen ja inisijöiden puolue. 

Ei uutta länsirintamalta siis.

Viking Grace, osa 2

Ensimmäinen episodi kyseisellä aluksella vietettiin alkuvuonna kun kyseinen alus otettiin käyttöön. Neitsytmatka +1 vrk, enpä ollut vakuuttunut tuolloinkaan. Laivalla tapahtumaa tähän vuodenaikaan on vain kahdella kannella, nekin järjestetty mahdottoman ahtaasti. Tunnelma laivalla muutenkin on prameasta ulkokuorestaan ja puitteistaan huolimatta, ankea. Kylmä ja ankea. Tulee mieleen ettei asiakas ole siellä etusijalla vaan juuri tuo alus. Tällä kertaa ei tullut syötyä muualla kuin Buffetissa, ei se niin ihmeellinen olluit. Viimekertaisen toistoa, jopa kehnot infot aterioista jakelupaikoilla ja tolkuttomat ruuhkat. Kylmät alkupalat kohtuullisen hyvää settiä, pääruoka kylmää ja vaatimattoman makuista. Oli valittavana lammasta tai possua kolmella eri kastikkeella. Tarjoilijaneitonen oli erinomaisen kaunis, siihen tuo sitten jäi. Ei voi ainakaan ylistää. Jälkiruokia tuli maisteltua, ne oli ihan kohtuullisella tasolla kuitenkin. Paluumatkan lounaalla oli pakko lasten ruokapisteestä viedä reilu setti ranuja, kyllästyin kylmään perunagratiiniin. Nuo olivat kyllä hyviä, sormen paksuisia jötkäleitä. 

Sunnuntai päivä meni seminaarin merkeissä, sitä ennen oli aamupala nautittu. Onneksi siitä otin selkävoiton, rykäisin kattavan annoksen pikkusuolaista kitusiin. 

Risteilyhän ei ollut pelkkää humputusta, oli kyseessä Keskustan Varsinais-Suomen piirin koulutusristeily ja itse seminaari oli perin antoisa, puhujat vallan erinomaisia ja saatiinhan siellä jotain aikaiseksikin. Aikaisemmin viikolla oli Tapani Tölli puhumassa Naantalissa avaten koko tämän kuntakohellusasian auki. Ei tässä enää mikään huoli olekaan, Tölli selvitti tuonkin asian todellisen laidan. Alkukesästähän saimme mediasta lukea miten hän kehoittaa kuntapäättäjiä laittomuuksiin, niinhän ei todellakaan ollut eikä ole. Liekkö ollut kokoomuslainen toimittaja, voisin näin olettaa. Itse miltei pääsin lehteen, tarkkasilmäinen sen erottaakin.

Lauantai yöllä sain houkuteltua ison joukkion seminaarilaisia katsomaan Julkinen Sana laulu&soitinyhtyettä jossa esiintyjinä Redrama, Paleface ja Von Hertzen Brothersista tyyppi. Nimeä en muista. Ilmeisesti itse Veijo von Hertzen. 

Lauleskelijat

Cold cuts

Saatoin tänään ottaa ohjat käsiin täällä bunkkerilla, siirsin parvekkeen kylmästä nahistuneet salviat, meiramit ja sen sellaisen kodon lämpöön ja tilkka vettä kylkeen, johan heräsivät uuteen nousuun. 

Ensi viikolla sitten pitää pelto möyriä ja rounduppia muistaa rykäistä kehiin, ei siitä muuten mitään tule.

Syksy tulee, sienet ei

Vaikka koko viime viikko oli sateista ja harmaata, ei ilmeisesti sitä vettä vaan tule tarpeeksi niin jotta sienet saisi räjähtävän lähdön kasvuun. Tänään tuli taas tehtyä toivioretkeä vakipaikoille, eipä ole jälkikasvulle kerrottavaa tuostakaan kun reilu kourallinen sientä ilmaantui. Eipä kyllä sitten ollut juuri muitakaan sieniä, ei ensimmäistäkään kärpässientä edes näkynyt. Tee tässä nyt sitten työpaikan rouville piirakkaa.

Aika reilusti oli vielä mustikkaa, isoa sellaista, ja puolukkakin alkaa kohta olla valmiina. Harmi ettei ollut marjastusämpäriä matkassa, vain sienten keräykseen sopivat välineet niin ei tullut noita koukittua. Toki kuvan otin todisteeksi.

Ruokarintamalla on pitänyt aika hiljaista, viikonloppuna rykäisin pizzaa kehiin, toki valjastin pizzakiven käyttöön. Erinomainen hankinta, yksi parhaita kotikeittiön välineitä, sanoisin jopa. Se on se tuote "miten olen voinut olla ilman". Kuvaa ei tullut otettua, mutta miksipä olisin, kyllä kaikki tietää miltä rapeareunainen pizza näyttää.

Hesarista bongasin sitten piimäpannacotta sokeroidulla lakalla reseptin, se meni sitten pöydän alle ihan kaikin puolin paitsi makunsa puolesta. Ensimmäinen kömmähdys kävi siinä tehdessä, en reseptiä sitten enää pannacotan jäähtymisen jälkeen muistanut vilkaista. En viitsinyt reseptiä orjallisesti noudattaa muutenkaan, siinähän oli tuote vesitetty liialla maidolla jonka itse korvasin tietenkin kuohukermalla. Pannacottahan on keitetty kerma. Ei maito. Tuon jäähtymisen jälkeen olisi pitänyt joukkoon vatkata piimä ja kerma. No tuo piimä sitten jäi, pahuksen hyvää pannacotasta tuli ilmankin. Makukokemus jäi kokematta. Kenties tähän palataan vielä. Samoin lakkahommeli meni siten poskelleen etten Prisman hyllystä sitten tuoreita lakkoja löytänyt, enkä Koosupermarketistakaan. Pakastettua lakkaa löytyi perin edullisesti, taisi olla pakasteena kaikki sata grammaa reilun vitosen. Hyvää siitä tuli, tein coulis tyyppisen soosin kuitenkaan siivilöimättä lakkaa ja lopulta jätin sen perin ohueksi. Eikä lautaselle asettelukaan sitten hivellyt silmää. No tulipa tehtyä. 

Vihdoin ja viimein testasin myös niitä englantilaisia muffineita joihin reseptin löysin eräästä mainiosta blogista aikoja sitten vaan en ole käynyt niiden kimppuun. Ihan kohtuullisia muffineita tuli tälläkin kertaa, kenties vielä parempia tulee seuraavalla kertaa. Näistä toki sunnuntai aamuna laadin eggs benedictin. Ihmettelen tuota hollandaiseen liittyvää hirveää pelkoa, ei siinä vesihaudetta tarvita. Nooh, joskus harjoitellessa meni jokunen munankeltuainen ja voinokare haaskeelle. Tein kertaalleen Murun reseptillä hollandaisea, tämä perinteinen on mielestäni parempi, mutta toki paljon raskaampi. 

Lintuperspektiivistä Eggs Benedict

Uppomuna täydellinen

Piti hurjaa myräkkää olla viikonloppuna, ei sitten realisoitunut sekään. Tuli polkaistua lintutornille kyyläämään. Ei edes lintuja ollut maisemissa, pari jotain telkkää tai koppeloa vesirajassa, siinä kaikki. Ei edes kunnon ruskaa. 

Kaikkea sitä saakin odottaa.

Viikonloppuna sitten uusi reissu Viking Gracella, tällä kertaa järjestötoiminnan merkeissä, Keskustan Varsinais-Suomen piiri järjestää koulutusristeilyn ja pitää toki itsekin mennä mukaan varsinkin nuuskimaan onko laivalla uusi tunnelma. Toki pitää mennä Redramaa katsomaan, Palefacea kenties myös, vaikka pahan sortin vasuri onkin.