Männä viikolla tuli kirjastossa rampattua muutamaankin otteeseen, ensin Veijo Vaskikirjasto muistutti eräpäivän lähestyvän, sitten eräs herttainen keskustarouva vinkkasi kirjasta jonka olin pannut vuosia sitten jo lukulistalle vaan unohtanut asian, kyseessä tietenkin Kukka-Maaria Karjalaisen kirja Isä. Kirjan sain kirjaston varastosta, olivat ryökäleet sen hyllystä poistaneet. Saman huomasin myös kun koitin tapailla josko Paavo Väyrysen hyvinkin laajaa tuotantoa olisi saatavilla. Eipä ollut hyllyssä. Iso miinus, menee palautelaatikkoon. Toki Väyrysen tuotantoa itsellä hyllyssä on omasta takaa, ei sentään hyllymetreittäin mutta kuitenkin. Aikanaan lähetin maailmanmatkaajalle Sri Lankaan EU-vaalien alla Paavo Väyrysen hyvinkin ennustavan kirjan Etiäisiä vaiko kaukoviisautta. Uskon ja toivon maailmanmatkaajan pitävän tätä opusta biblian vieressä missä ikinä nyt onkin. Liekkö Guernseyllä. Tai Nyyjorkissa, en ole varma.
Kuitenkin pelkkää elämänkertaa ei ollut tarkoitus kertoa, ei edes ensinkään vaan hyppysiin sattui pari uutta köökkikirjaa, toinen Pekka Terävän ja Teemu Auran Puhtaiden makujen keittiö ja Jonas Crambyn Texmex alusta alkaen. Kummassakin kirjassa iso nippu hyviä reseptejä, kuvat annoksista mainioita eikä mitään ihmeellisen vaikealta kuulostavaa ensinkään. Tuon jälkimmäisen soisi olevan jokaisen texmexin ja tuon tyyppisen ruoan perässä juoksevan pakkoluettava. Ne pahvilaatikkosetit joita kaupoissa on, ei edusta kuin markkinamiehen kalpeaa käsitystä aiheesta. Sekin huonosti. Meksikossa käyneenä havaintona voin kertoa ettei siellä ollut missään näitä mitä kotimarketissakin myydään.
Tulihan sitä jälleen kerran leipastua aivan pakanan hyvää leipääkin, liekkö kuinka monta kertaa olen tätäkin tehnyt, aina vaan paremmaksi muuttuu. Samoin sain vielä pikkujoululahjaksi yllättäen ja pyytämättä itse tehtyä saaristolaisleipää joka oli vallan mainiota. Erinomaista jopa.
Matti&Maija padan sisuksista pullahti tämmöinen leiviskä
Ja tämmöinen lahjapaketista. Ei tartte sanoa että se on väärinpäin. Niin onkin, huomasin vasta myöhemmin että se tumma päällipuoli oli tuolla alla, olin leivän sitten jo leikannut...
Itsenäisyyspäiväksi piti sitten vorschmackia tehdä isommalle joukolle, ja ensimmäistä kertaa. Tätähän pääsi viime(?) itsenäisyyspäivänä Maskun kartanolla herkuttelemaan, myös ensimmäistä kertaa. Kuitenkin nyt lähipiirissä sattuneen ikävän kuolemantapauksen johdosta tämä juhlinta on nyt peruutettu enkä vorschmackia taida yksinänikään tehdä. Sitä kuulemma ei voi lämmittää, on aivan hirveän makuista uudelleen lämmitettynä.
Luultavasti sitten keskityn itsekseni blineihin, smetanaan ja mätiin. Tietty tilkka viiniä ja pala juustoa myös.
Nyt on enää jännitettävänä saanko Vapaudenristiä tänäkään vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti