Itsenäisyyspäivä tuli ja meni. Kehno keli aamusta alkaen. Piti mennä tutkailemaan sankarihaudalle seppeleen laskua, toisin kävi. Silmäluomet aukesivat liian myöhään, edellisenä iltana tuli katsottua maratonina nämä uudemmat versiot Täällä pohjantähden alla elokuvista. Mutta koko päivä satoi ikävällä tavalla, en sitten loppujen lopuksi nokkaa ulos laittanut ensinkään, liian epämääräinen keli minun makuuni. Sateista ja synkkää. Keskityin vaatimattomien pikku ruokien valmistamiseen, koitinkivenä vorschmack josta sain reseptin Maskun Kartanonherralta. Tuo olikin pitkäjänteinen urakka. Kuitenkin päädyin puolittamaan annoksen kun ei aiemmista odotuksista huolimatta tätä sitten tullutkaan tehtyä isommalle joukolle. Noudatin ohjeita orjallisesti, maistelinkin välillä tuotetta, sitä kun tavaa tuli kurkattua ja maisteltuakin. Tilanne kuitenkin muuttui noin klo 16 kohdalla kun televiisorista alkoi Puolustusvoimien paraati Mikkelistä ja kohta sen perään Itsenäisyyspäivän vastaanotto Tampere-talolta, tässä vaiheessa luotin reseptiikan mystiikkaan. Toisin sitten kävi, klo 18 oli 5 tuntia kulunut ja uunista nostin vuoan karrelle palanutta vorschmackia. Ai bergl!
Hätä ei sitten ollut kuitenkaan kädessä, olin jo seuraavaksi päiväksi jauhanut naudan sisäpaistista burger pötköä josta sitten pikaisesti laadin Itsenäisyyspäivän burgerin.
Alkupalaksi kuohuviinin kaveriksi saatoin värkätä saaristolaisleivästä, smetanasta, sipulista ja hauen mädistä pikku suupaloja. Mainioita vaikka tilli unohtuikin. Jälkkärinä sitten viime postauksesta tutun Pekka Terävän kirjan mukainen espressosemifreddo, se onnistui nappiin vaikka sitten suklaakastike unohtui. Raastoin suklaata päälle ja olipahan hyvää.
Linnan juhlat... tai Tampere-talon juhlat oli sitten pakko kyylätä, kyllä oli hienot puitteet ja erilainen tunnelma kuin aiempina vuosina. Odotetusti Satu Taiveaho, Eija-Riitta Korhola ja Jaana Pelkonen oli kyllä kuumia. Duudsonit erottuivat edukseen.
Jos ei aina sitten tarttis Tamperetta haukkuakaan niin pakko kehaista välillä, tämä vuosituhannen kahvitratti Eila Roine sitten paljasti syntyneensä Turussa. Se antakoon hänelle anteeksi tuon lähtemättömän tamperelaisuuden kertaheitolla. Ja sen kaiken ikävän mäkätyksen ja käkätyksen Heikissä ja Kaijassa. Vai oliko se Pers...Rintamäkeläisissä?
Jos ei aina sitten tarttis Tamperetta haukkuakaan niin pakko kehaista välillä, tämä vuosituhannen kahvitratti Eila Roine sitten paljasti syntyneensä Turussa. Se antakoon hänelle anteeksi tuon lähtemättömän tamperelaisuuden kertaheitolla. Ja sen kaiken ikävän mäkätyksen ja käkätyksen Heikissä ja Kaijassa. Vai oliko se Pers...Rintamäkeläisissä?
Takkutukka kommunisti Arhinmäki olisi voinut mennä sinne huligaanikavereittensa joukkoon Kiakkovieras tapahtumaan joka lopulta osoittautui farssiksi. Kuuntelin päivällä Ylex:n haastattelua, jotain järjestävää hippiä siellä haastateltiin. Ohitin tyystin kaiken sen haihattelun, merkille panin hipin intonaation, se oli jotain samantyylistä kuin tuolla vihreiden MA Nummisella, Anni Sinnemäellä. Pitääköhän sitä harjoitella vai onko se juuri leimallista hipeille ja muille horisijoille? Yleensä tuo jengi tuolla tavalla puhuu. Vrt 90-luvulla nuorten naisten suhuässä, ihan järkyttävän kamalaa kuulla.
Vorschmack ennen uunia
Sibbeä pitää olla sekä Natikassa että kupissa
Pikku naposteltavaa. Keitettyä munaa sinappisella smetanalla ja hauenmädillä etualalla, taaempana saaristolaisleivällä pelkkää smetanaa, sipulia ja hauenmätiä.
Kun kerran vorschmack paloi karrelle, plan b oli burger ja omat ranut
Espresso...ei ollutkaan espresso vaan Tumma Juhlamokka semifreddo ilman suklaakastiketta. Hyvää. Taaempana oleva viinipullo on kynttilänjalka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti