Tunnelmia pääsiäisestä

Pääsiäinen siinä sitten tuli ja meni, 50% jälkikasvusta oli paikalla, 50%:a maailmalla. Itseasiassa ihan maailman toisella reunalla jossa ei pääsiäistä edes juhlita. Siellä on toiset touhut ja meiningit. Taisi olla Maailmanmatkaajallakin siellä Ameriikan raitilla. Täällä kotosalla päätin pääsiäisen ottaa rauhallisemmin, eikä sitten niin mitään perinteisiä mämmejä, lampaanviuluja eikä valkosipuliperunoita eikä sen sellaisia. Muodostuikin ateriat erilaisiksi tyystin. Pitkänä perjantaina panin pari kiloa karitsan paistia lihamyllyn läpi ja tein niistä lihapullia itämaiseen tapaan, kylkeen sitten turkkilaiseen jugurttiin tehty tsatsiki ja näiden kaveriksi pannulla ja uunissa paahdettuja vihanneksia. Lihapullataikinaa säädin pariin kolmeen kertaan sopivaksi kunnes se oli mieleinen. Tämän jälkeen loihdin siitä 50 lihapullaa. 

Koko setti vietiin käsistä. 4 lihapullaa taisi jäädä. Jäädä ja jäädä, nekin toki syötiin, ei niitä vitriiniin pantu. Haukea tuli sitten lauantaina tehtyä sitruunaperunoiden kylkeen, seki yli kilon kasa katosi noin vain. Puhumattakaan sunnuntaisesta Beef Wellingtonista. Tuota oli vaatimattomat 2x800g. 

Oli mukava kun ei ollut niin yhtään mitään ns perinteistä pääsiäisruokaa. Eikä varsinkaan mämmiä.

Kappas, unohtui tietenkin kertoa että pitkän perjantain alkuruokana tarjosin tietty rapukeittoa, sen liemen keitin laatikollisesta pakasterapuja. Tuoreita kun ei mistään saanut. Ravun pyrstölihan käytin sunnuntain rapu-avocado bruscettaan. Nekin oli vallan mainioita. 

Rapu-sinisimpukkakeitto. Tarjoiluastia oli liian iso. Minkäs teet. Maku oli kohdallaan.

Pitkän perjantain kasvisvuoka

Mariannejuustokakku - tämä oli hyvää vaikka itse sanonkin.

Lauantain settiä, perunaa, lisuketta, kalaa

Beef Wellington sunnuntaina

Sama potilas lautasella

Maanantaina siinä vielä rykäisin kokonaiset kanat uuniin tulemaan, nekin tietenkin onnistui mainiosti. Harvemmin niin mehukasta kanaa edes saa. 

Ulkoilessa lauantaina kävi ihmiselle tepposet, jäistä mäkeä kuljin alaspäin vaan liukkaus otti kengänpohjasta yliotteen ja siitä sitten ihmisen taimi toista volttia akselinsa ympäri ilmassa ja mätkähtäen maahan. Pään vieressä iso kivi, se vältettiin. Ei siten vältetty pahempia tapahtumia.

Huhuilta on leikattava siivet

Ilmeisesti jostain on vuotanut julkisuuteen että olisin täyttänyt vuosia, jopa miltei tasavuosia 25 kappaletta, on tämä huhu oitis kyllä ammuttava alas. Asiaa on täsmennettävä siltä osin että syntymäpäiväni sattuu lokakuun puoleen, Eilan päivään. Ei suinkaan kevääseen jossa on runsain mitoin mitä erilaisempia ja hassuimpia horoskooppimerkkejä. 

No, señores y señoras, cumpleaños es octubre de muchas gracias.

Google on puhunut.

Makkarata ihmisen taimen piti saaman viime viikolla, ja tottahan toki sitä tuli sitten pikaisesti väännettyä. Possun lavasta lähti körtsikkä kehkeytymään, jokunen valkosipulin kynsi, korianteria koko puska, timjamia puoli puskaa, chilirouhetta ja ne normaalit suolat ja pippurit. Myös muutama salotti oli taikinassa. Ja jääkylmää vettä. Makkarat hetken kattilassa ensin keittelin ennen paistoa pannulla. Harmi vaan ettei tuollaisesta reilusta kilosta possua tule kuin se tusinan verran makkaraa. Nämä kelpasivat myös tutuille ja kylänmiehille. Tuli eräältä taholta jopa arvio harjoittelusta yhdeksänsille virallisille Makkarafestareille®. Ei ollut kuitenkaan, ahneuttani tein. Kaupasta kun ei kunnollista makkaraa saa, Jetin jämäkkä on sinnepäin, mutta on tyyristä.

Pitipä sitä sitten jokunen kyljyskin paistella, tosin vasta lauantaina. Pari kiloa noita jötkäleitä sitten hallista mukaan raahautui, 11 kpl. Kaikki ne tuli sitten paistettua. Ovat toki kaikki jo kadonneet.

Porsaan kyljys, tuo aliarvostettu, korjaan, Suomessa aliarvostettu herkku. Kaupastahan saa niitä terveysvaikutteisia joista on kaikki läskihuntu riistetty pois. Ei niillä mitään tee, korkeintaan kampaa tukkansa ennen kuin lähtee lauantaitansseihin. Tuotahan aikoinaan suositeltiin ennen EU-hullutukseen liittymistä "Suomalainen mies, ala eurooppalaiseksi. Kampaa tukkasi porsaankyljyksellä" oli slogan. En siihen tukeutunut tuolloinkaan. Kunnon silavaselkää saa lihakauppiaalta kun vaan pyytää, ei tule kengänpohjia kyljyksistä. Suomessahan niitä on perinteisesti keitetty uunissa tuntitolkulla, nykyään tuota tehdään possun ulkofileelle. Samapa tuo, kuivakkaa kengänpohjaa. Silavalla varustetusta pannulla paistetusta ja vaahtovoilla hellittynä porsaankyljys on herkullista ja suussa sulavaa.

Viinin pisaraa etsiessäni törmäsin Pascaiseen yllätykseen, en siihen tarttunut.

Mutta onpa nuo siemenestä asti kasvatetut yrtitkin lähteneet villiin kasvuun. Eikä tässä talossa ole luettu sivuakaan Kansan Uutisia tai Demokraattia. On se sitten uskottava että tuo 1600 lumenia on riittävä valon määrä sydäntalvella kun vielä on automaattikastelukin. 

Pieni ihminen ihmetteli viime viikolla sitä intoa millä tietyt änkyrätahot kilvan irtautuivat SAK:n rintamasta yhteiskuntasopimuksen tiimoilta. Tuli esiin se paljon puhuttu vasemmiston "solidaarisuus". Sitä piisaa kun rahaa valtion kassasta pitää jakaa ympäriinsä, lähinnä ulkomaille sekä kaiken maailman takuutuksiin. Ans olla kun on toinen palkansaaja kyseessä niin ei tule kuuloonkaan. 

Toinen toistaan pönäkämpi toistasataatuhatta euroa vuodessa tienaava AY-satraappi vuorostansa ilmoitti liittonsa irroittautuneen sopimuksesta. Typertyneenä muu palkansaajajoukko seurasi tilannetta, lehdistö revitteli rubriikkia fistbumpista, niin kuin se olisi muuta ollut kuin poikamaista kujeilua. Totuus on se että kaikkein änkyöimmät vasemmistoliittojohtoiset liitot olivat jo etukäteen päättäneet olla osallistumatta mihinkään. Joku tietty muistuttaa että AKT:n kippari on demari. Ehkä voi olla jäsenkirja, Siperian kommunisti hän on siitä huolimatta.

Tänään saatiin hienoja uutisia SAK:n hyväksyttä sopimuksen ja kenties liittokohtaiset kierrokset olisivat saattaneet alkaa. Mutta ei, Häkämies tuli taas esiin jostain kolostaan ja esitti omia vaatimuksiaan asioiden suhteen. Ja joku kehtaa puhua että hallitus on EK:n talutusnuorassa - ei tiedä mistä puhuu.

Tämä EK:n herra on kuin entisinä aikoina puhuttiin lellivauvasta, saa aina kaikki mitä tahtoo ja polkee jalkaa jos ei saa. Posket pulleina on puhkunut lehdistölle. Kun kaikilla alkaa olla, jos nyt ei kivaa mutta kohtuullista, pitää tämän koulukiusaajan tulla ja kusta muroihin.

En sitten tiedä kumpi on pahempi änkyrä, tämä herra Toimitusjohtaja vaiko Änkyräliittojen puheenjohtajat. Sietäisivät nurkkaan seisomaan aasinhattu päässä koko seurue.