torstai 31. maaliskuuta 2016

Tunnelmia pääsiäisestä

Pääsiäinen siinä sitten tuli ja meni, 50% jälkikasvusta oli paikalla, 50%:a maailmalla. Itseasiassa ihan maailman toisella reunalla jossa ei pääsiäistä edes juhlita. Siellä on toiset touhut ja meiningit. Taisi olla Maailmanmatkaajallakin siellä Ameriikan raitilla. Täällä kotosalla päätin pääsiäisen ottaa rauhallisemmin, eikä sitten niin mitään perinteisiä mämmejä, lampaanviuluja eikä valkosipuliperunoita eikä sen sellaisia. Muodostuikin ateriat erilaisiksi tyystin. Pitkänä perjantaina panin pari kiloa karitsan paistia lihamyllyn läpi ja tein niistä lihapullia itämaiseen tapaan, kylkeen sitten turkkilaiseen jugurttiin tehty tsatsiki ja näiden kaveriksi pannulla ja uunissa paahdettuja vihanneksia. Lihapullataikinaa säädin pariin kolmeen kertaan sopivaksi kunnes se oli mieleinen. Tämän jälkeen loihdin siitä 50 lihapullaa. 
Koko setti vietiin käsistä. 4 lihapullaa taisi jäädä. Jäädä ja jäädä, nekin toki syötiin, ei niitä vitriiniin pantu. Haukea tuli sitten lauantaina tehtyä sitruunaperunoiden kylkeen, seki yli kilon kasa katosi noin vain. Puhumattakaan sunnuntaisesta Beef Wellingtonista. Tuota oli vaatimattomat 2x800g. 
Oli mukava kun ei ollut niin yhtään mitään ns perinteistä pääsiäisruokaa. Eikä varsinkaan mämmiä.
Kappas, unohtui tietenkin kertoa että pitkän perjantain alkuruokana tarjosin tietty rapukeittoa, sen liemen keitin laatikollisesta pakasterapuja. Tuoreita kun ei mistään saanut. Ravun pyrstölihan käytin sunnuntain rapu-avocado bruscettaan. Nekin oli vallan mainioita. 

Rapu-sinisimpukkakeitto. Tarjoiluastia oli liian iso. Minkäs teet. Maku oli kohdallaan.


Pitkän perjantain kasvisvuoka


Mariannejuustokakku - tämä oli hyvää vaikka itse sanonkin.


Lauantain settiä, perunaa, lisuketta, kalaa


Beef Wellington sunnuntaina


Sama potilas lautasella



Maanantaina siinä vielä rykäisin kokonaiset kanat uuniin tulemaan, nekin tietenkin onnistui mainiosti. Harvemmin niin mehukasta kanaa edes saa. 

Ulkoilessa lauantaina kävi ihmiselle tepposet, jäistä mäkeä kuljin alaspäin vaan liukkaus otti kengänpohjasta yliotteen ja siitä sitten ihmisen taimi toista volttia akselinsa ympäri ilmassa ja mätkähtäen maahan. Pään vieressä iso kivi, se vältettiin. Ei siten vältetty pahempia tapahtumia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti