Alkoihan se loma vihdoinkin

Kyllä sitä tuli odotettuakin, kesälomaa nimittäin. Minuuttikin töitä olisi ollut liikaa. Eipä liiemmälti ole mitään suunnitelmia loman varalle, jospa Tallinnassa kävisi pitkästä aikaa. Jää nähtäväksi.

Pellolla tarttis jaksaa möyriä, en vaan ole ennättänyt, tämä lomailu kun on niin kiireistä aikaa. 

Ennätin hieman sentään hellan ääreen, vaikka Silverstonessa pitikin päivystää. 

Paria pikku reseptiä piti koeponnistaa, kana & possureseptejä. Kanasta otettiin nahka kokonaisena irti, ainakin tarkoitus oli, rintaliha kuutioitiin ja muu liha sekä vähän portobelloa, appelsiinin ja sitruunan kuorta, possun kylkeä ja mausteita ajettiin kutterissa tahnaksi johon nuo rintalihakuutiot ja yksi muna sekoitettiin joukkoon. Tämä sitten kanan nahkaan palloksi ja uuniin. Oli ihan ok setti. Du Puy linsseistä, salotista ja portobelloista tein pedin kanapallerolle sekä tomaattichutney päätyi lautaselle myös kastikkeeksi. 

Tuo oli siis alkuruokana, pääruokana sitten possun cracklingia uudella tapaa valmisteltuna. Tässä possun kylkipala viillettiin 5mm välein, kaadettiin litra kiehuvaa vettä pintaan, kuivaus, reilu merisuola, sitruunankuori ja paahdetut fenkolinsiemenet pintaan ja läski jääkaappiin yön yli. Valmistettaessa tuo maustekasa sitten kraapaistiin pois ja uuni hanat kaakkoon kiertoilmalla. Otti puolisen tuntia 64 sisälämpöön ja sai sitten vielä vetäytyä kotvasen. Possun kylkeen rykäisin viinirypälesoosin, pohjana lihan paistoliemi. Myös kotimaisia tuoreita herneitä, pinaattia ja retiisejä pannulla voissa käytin ennen tarjolle laittoa.

Jälkkäriksi oli perinteinen pain perdu vadelmacouliksen (en poistanut siemeniä) ja vaniljajäätelön kera. 

Olisi voinut hieman minttua laittaa päälle, ei vaan ole kasvanut riittämiin vielä. 

Tuli maistettua myös nyt niin paljon framilla olleita spritzereitä, enpä ollut vakuuttunut. Aika kehdo drinksu.

Kanan "moneybag" 

Possun crackling

Jälkkäri

Tiluksia tiiraamassa

Olipa pakko tänään käydä alueella kyyläämässä mitä sinne kuuluu, enpä siellä ole puoleentoista viikkoon ennättänyt käymään, itseasiassa pariin viikkoon miltei. Luonnonvoimat jyllänneet urakalla ja jostain kummasta ne rikkaruohotkin taas tulleet pintaan. 

Muistiinpanona ranskalaisin viiruin:

-syksy

-roundup

Vajaan pari tuntia jaksoin tuossa helteessä sitten nyppiä pinaattien ympäriltä rikkaa pois, niiltä kun jäi aurinko saamatta näidän takia. Kenties ensi viikolla kun loma alkaa, on aikaa mennä pidemmäksi aikaa parinakin päivänä kitkemään. Tällä viikolla ei oikein ennätä, on kaikenlaista puuhaa ja sitten perjantaina 50v syntymäpäivät. Tuonnekin ilmoitin ankarasta ruokavaliostani kesän ajaksi, pois kaikki rasva ja sen sellainen, syön kesän ajan vain hummeria, kaviaaria ja kobe tahi waguy härän sisäfilettä. 

Tätä ei kuulemma huomioida, silakkalaatikkoa tarjolla. 

En usko tuohon.

Täällä bunkkerilla on kasvua tapahtunut reilustikin, juhannuksen lämpöpiikki teki temput ja salaattikin oikein roihahti kasvuun. Pitää huomisiin eväsleipiin käyttää sitä.

Rytömäki

Herneen nyt sentään erottaa, ei takana olevaa pinaattia

Salaatti täällä pääkallopaikalla

Ylhäältä alas; meirami, salvia, rakuuna, sinkkiämpärissä herne

Herneet ne siinä ja pikkupurkissa minttu

Persiljaa ja timjamia

Basilikaa ja timjamia

Loppu repertuaari; silopersiljaa, tilliä ja basilikaa

En päässyt tilastoihin

Täällä sitä vieläkin keikutaan, noudatin ohjeita enkä mennyt laiturille saati veneeseen. Pidin kelluntaliivejä sekä kotikypärää (ruotsalaistyyppinen malli, samaa settiä kuin ombudsman asunnon joka nurkassa) koko Juhannuksen enkä niin muodoin edes tavalliseen tapaan palanut. Avaimetkin säilyi tallessa, toki kommelluksitta ei tätäkään Juhannusta saatu läpi vietyä. Oikeastaan kommellukset tuli alle ja päälle, torstaina kaupan kassalla putosin lompsaa esiin ottaessa kännykkä taskusta lattialle, ei onneksi sentään hajonnut, sitten siinä samassa pakatessa muovikassi repesi. Myyjä siinä sitten jo ilkkumaan että kyllä kannattaisi kotosalla pysyä koko Juhannus kun on niin huonot ennusmerkit. Ikäviä sekä navakoita hyttysen puremia en laskenut mukaan, mutta eilen sitten housujen vetoketju levisi kuin jokisen eväät. Onneksi oli farkut matkassa mukana. 6 matka-arkkua on ihan minimi jos viikonlopuksi jonnekin lähtee, eikä tälläkään kertaa yhtään turhaan!

Jussin eväiksi olin varannut Jokiselta, joka ei ole tuo sama joka eväät levisi, vaan Turun Kauppahallin lihaliike Reino Jokinen, t-luu pihvit. Olivatkin sitten pieniä, vain nelisen sataa grammaa per pihvi. Hieman olin pettynyt, toissakesänä tilasin pari pihviä ja olivat lähes 700g, ja kooltaan reilusti isompia. 24cm pannuun mahtui just ja just yksi pihvi tuolloin. Nyt kaksi. Maultaan olivat kyllä erinomaisia, kuten odottaa sopikin.

Menussa oli aattona uutta kotimaista pottua, silliä, tomaatti-mozzarella salaatti, täytettyjä sieniä, rimpsuja parilla eri bbq soosilla sekä shampanjaa ja mansikoita.

Rimpsut, reilu 2 kiloa, kirmasin Mestaripalvista hakemaan ja olipas siellä tunkua, 35 ihmistä ennen minua. Onneksi henkilökuntaa oli reilusti eikä joutunut kuin vartin odottelemaan. Piti ensin grillikylkeä ostaa mutta tarkistin mielipiteeni siinä odotellessa ja päädyin rimpsuihin. Soosit tein Makuja.fi sivuston Sivumakuja blogin resepteillä. Perhanan hyviä niistä tulikin, vaikka sitten sovelsin reseptejä hieman kun tiesin ettei nuoriso ole niin hotin chilin perään. Huoleni oli turha sillä grillatessa tulisemman soosin tiukin terä oli taittunut ja juuri nämä hotimmat meni kaupaksi ennen miedompaa salviaribsiä.

Shampanja oli Saint-Maurice, oli kyllä kehno. Ihan meni rahat haaskeelle tämän kanssa. Kuohari Sibelius mitä Juhannuspäivänä sitten skoolattiin oli huomattavasti parempaa. Aina niin puhutaan että aito shampanja poreilee kymmenkertaisesti mitä kuohari. Näin ei ollut tämän kanssa. Tähän asiaan pitää lähiaikoina tutustua tarkemmin, on 50v juhliakin tulossa. Ei minun.

Juhannuspäivään laadin sitten ihan country-lohkareita, oliiiviöljyssä pyörittelin potut ja tacomausteseospussin rykäisin jengiin. Kolmisen kiloa pottua oli uunipellillä, lähes kaikki katosi nälkäisen nuorison kyselyaukkoihin.

Samoin t-bonet, aaton loput ribsit&sienet, halloumi salaatti sekä jäätelö brandyliekitetyin nektariinien kanssa.

Voihan p....vako

Tomaattimozzarellasalaattia, joukossa toki myös retiisiä, sitäkin kun halvalla saa

Tulisempi setti rimpsuja

Sienet. Ovat kuin humalassa, joku keikutti vuokaa...

Allekirjoittaneen aattopala

Pienet ovat t-bonet...

Tätä shampanjaa vältä

Jussipäivän appeet, enpä muistanut kuvaa ottaa ajoissa. Pieni punertava pala t-bonea vielä lautasella

Kesäjuhlat Hintsan kartanolla

Kuin tilattuna, kelit muuttuivat mitä mainioimmiksi keskikesän järjestötapahtumalle, Keskustan paikalliset kesäjuhlat Hintsan kartanolla jossa isäntäväki Haavisto, Maija ja Heikki, olivat panneet pöydän koreaksi. Itsekin piti juuri tähän tapahtumaan tuoda maistiaisia, vaan enpä siinä onnistunut kun tuli ongelmia valmistuksessa. 

Oli niin raparperimansikkatorttuja ja kahvia kuin sitten vanhan rouvan tekemää aivan tavattoman hyvää ruisleipää ja perunalimppua (?) joita tuli sitten syötyä urakalla. Pääsin tutustumaan myös tilan paakaritaloon, valtava leivinuuni eräässä talossa joka oli dedikoitu leivonnalle. En sano että olen kade mutta... puulämmitteinen ja kaikki. Jos sunnuntaina lotto jotain toisi? 

Turnee tilalla tuli tehtyä ja historiikkia puitteisiin sai tiedokseen. Olen toki tuolla aiemmin ollut mutta historiikki on jäänyt hämärään. Nyt tiedän. 

Oli toki myös laulantaa, varsinkin Varsinais-Suomen laulu ja muitakin, tähän taiteen lajiin en osallistunut koska, en kiellä, laulanhan kuin Caruso. Hän juuri nyt. Nimenomaan. 

Arpajaisetkin oli, Maija-rouvan limppua tuli voittona, sekä keksejä. 

Olipa tuolla ihan asiaakin, päälimmäisenä tietopaketti suoraan eduskunnasta, sanansaattajana Keskustan kansanedustaja Annika Saarikko. Toki kunnallisjärjestön puheenjohtaja Eero Vainio puhui myös, hänellä on sana ja tilanne hallussaan, melkoinen sanaseppo. Oli tuolla demarikin, varmaan toinenkin, mutta yksi pääsi vain ääneen, nimittäin kaupunginjohtaja Ari Korhonen. 

Annikan puhe tulee aikanaan tänne. Varmaan Juhannuksen jälkeen.

Edit: Puhe tässä

Aaton ribsit puolivalmiita nyt, bbq soosit valmiina. Nyt ei kuin levähdys, tarkastus että kaikki löytyy ja sitten levon kannalta. Onneksi tämä Juhannus on vain kerran vuodessa, joulukin on sentään joka vuosi.

Jussia näihin tunnelmiin ja kuvajaisiin!

Kunnallisjärjestön pj ja Vesaisten varapj Eero Vainio puhetta pitämässä. Oikeassa reunassa ministeri Heikki Haavisto.

Kansanedustaja Annika Saarikko pitämässä puhetta

Isänmaallisuus ei vaan voi enempää pursuta näissä puitteissa.

Hirvi paloi poroksi

Eikun mustamakkara meni pipariksi. Olin lyöty mies. Niin hyvältä kun se näyttikin, koko lauantai päivä meni niiden kanssa puuhastellessa ja lopputuloksena yksi ainoa onnistunut puolen metrin kiekura, muut vetistä mössöä kun kuoret kuudesta muusta makkarasta epämääräisestä syystä revenneet. Eli kaksi isoa vuokaa vesihauteena täynnä mössöä joka ei kelvannut sitten enää kuin roskakoriin. 8 tunnin työ hukkaan, pettyneitä ihmisiä ympäri Lounais-Suomea ja voisinpa turvautua Paavon historialliseen kysymykseen... ei tuossa ollut sitten enää mitään tehtävissä, vieraat oli jo oven takana, ja katse seuraavassa makkaraprojektissa joka oli illaksi tarkoitettu salvialla maustettu sianlihamakkara sekä chilimakkara. En kutsu tuota chorizoksi koska paprika unohtui sitten tyystin enkä jaksanut lähteä hakemaankaan. Salviamakkarasta tuli vallan mainiota ja chilimakkara oli myös perin maukasta. Salviamakkaraan käytin 1,5kg possun lapaa ja pari sataa grammaa savupekonia, salviaa, chilirouhetta  hieman ja vajaan nyrkillisen suolaa. Chilimakkara tuli rykäistyä possun kyljestä, joukkoon sitten reilusti chilirouhetta, tulista savupaprikajauhetta, punaviiniä, valkosipulia ja taas vajaa nyrkillinen suolaa. 

Mustan makkaran taikinassa oli sitten tietty verta, ohraryynejä joita liotin pari tuntia lihaliemessä, savupekonia ja sipulia paistettuna, ruisjauhoja sekä taas ne normimausteet, meirami, pippuri jne.
Sianlihamakkarat tarjosin sitten paistettujen salviapottujen, pikkelöidyn punasipulin ja tsatsiki tyyppisen jugurttikastikkeen kanssa. Jälkkärinä oli se viime viikkona tekemäni pakastettu mansikkakakku.

Mustamakkara tekeytyy

Valmis mustamakkaran taikina

Kertaalleen myllyn läpi

Tässä jo herrat sianlihaa pistävät matalaksi

Kiekurat menossa uuniin, 150 astetta puoli tuntia. Tässä salviapossu.

Chilimakkarat uunista ulos. Pannulla paistoin vielä enemmän väriä pintaan. 

Nämä taas loppuivat jo vaikka ajattelin että tulevalla viikollakin vielä niitä syön. Enpä syö. Syön sen ainoan onnistuneen mustamakkarakiepuran.

Kesäjuhla Hintsalla 19.6.

Keskustaväen kesäjuhla Hintsan kartanolla on ensi viikolla, kovalla tohinalla itse niihin valmistaudun. Lupasin nimittäin tehdä kinkereihin mustaa makkaraa maistiaisiksi. Lauantaina täällä Bunkkerilla raapaistaan muutenkin kesäkauden ensimmäiset makkaramaistiaiset. Nuorison edustajat eivät ole nähneet aiemmin makkaran tekoa kokonaisuudessaan, pitää mustamakkarasavotan lisäksi rykäistä kehiin jokunen metri salviaista sianlihamakkaraa ja kenties jotain tulisempaa, jospa chorizon tyyppistä koittaisi vääntää. Liharepertuaari on sopivahko; 1,5kg lapaa, vajaa kilo kylkeä, Mestaripalvin savupekonia 300g ja verta 2l. Uskomattoman vahva ja erinomainen aromi oli salviassa, omaa tuotantoa ei vielä voi käyttää kun on sen verran pientä tuo kasvu. Mutta pahoin pelkään ettei tämä repertuaari vielä riitä vaan pitää hakea täydennystä vielä lauantai aamuna. Se on sitten sen ajan murhe se. 

Mutta nyt on aika savumakrillin, sitä nyt oli pakko kaupasta kotio kantaa, sen verran herkullisen näköistä oli. Kuten siiatkin. Kannoin niitäkin. Tänään ja huomenna Kustavin lohta, vaikka sen syönti tuntuu ihan hirvittävän vaarallista nykyään olevan. Ainakin mikäli Yleä uskomme, ja miksi emme uskoisi.

Kiireisen viikonlopun tuskaa

Ellen olisi alkanut viikonloppua viettämään jo perjantaina, tuskin tässä nyt istuisin, sen verran on matalalentoa ollut suuntaan jos toiseen. Pellolle ennätin viimeksi torstaina, tänään vielä pitäisi mennä ehtoommalla ellei sitten tule sitä luvattua sadetta. Vanha uskollinen Renault odottaa myös korjausta, kumiasioita sen kanssa.

Tampereella ei tullut käytyä kuin Hervannassa jälkikasvun residenssillä, HTC One ohjasti suoraan perille mutkitta. Kesämmällä pitää Tampesteri tutkia sitten paremmin, ainakin yksi ruokaravintola ja sitten kuulemma saan kierroksen parhaissa (?) olutbaareissa. Tätä jälkimmäistä kyllä himpun verran mietin, ilmeisesti opiskelijapaikkoja ja nehän nyt on täynnä vihreitä ja kommunisteja. 

Joka kodin peruskiven myös vein jälkikasvulle, pääsi heti paraatipaikalle. Eli Juha Sipilän pamfletin.

Eilen sitten kaiken häsäämisen keskellä ennätin vaatimattomat ateriatkin nauttia, lauantain kunniaksi toki piti kolmea sorttia olla. Perjantaina rykäisin jo kasaan Glorian Ruoka&Viini lehdestä bongaamani mansikka-pistaasikakun. Ei ollut kotimaisia mansikoita enää saatavilla, ostin sitten ruotsalaisia. Kuin myös lauantain aterialle ruotsalaisten juhlapäivän kunniaksi uutta ruotsalaista perunaa ja Abban maustesilliä. Muuten ateroissa pyrin mitä suurimpaan kotimaisuuteen mahdollisuuksien mukaan. Pääruoan parsa oli jostain kaukaa tullut, kuorittuna ja voissa paistettuna oli sitä ihan mainiota. Naudan sisäfile oli mainiosti marmoroitunutta kotimaista nauttaa Mestaripalvista. 

Heja Sverige!

Parsaa, naudan sisäfilettä ja hollandaisea. 

Glorian mansikkakakku tulevaa viikonloppua silmällä pitäen. Tämä kun tehdään pakastimessa niin pitää tuntia ennen tarjoilua ottaa esiin...

Hyvää tämä oli vaikka vähän krouvi näin ensimmäisellä koeponnistuksella.

Tänään oli sitten kiireaamu jälleen kerran, piti pääsemäni Turkuun kyydissä mutta olikin sitten autonkuljettaja kadonnut jonnekin. Piti taksilla sitten huristella pääkallopaikalle jotta ennätti liikenteenohjaustehtäviin. 

Tänäänhän oli Suomen Keskustanaisten valtakunnallinen tapahtuma Turussa paraateineen Mikaelinkirkolta VPK:n talolle. Keli suosi tapahtumaa ja paljon upeita kansallispukuja näkyi marssilla. 

Ja tulipa Raision Eero Vainio valittua Vesaisten varapuheenjohtajaksi, valtakunnan tason vaikuttaja täältä Suomen suurimmasta risteyksestä. Onnea Eerolle valinnasta!

Myös kauan metsästetty granaattiomenapuristin oli löytynyt jostain kirppikseltä. Sain yllättäen ja pyytämättä kännykkään faxin Gourmet Clubin jäseneltä M joka tämän hienon laitteen oli mulle bongannut. Iso käsi hänelle!

Jättiläiskokoinen valkosipulinpuristinko?

Tänään sitten burgereita, taidan laittaa reilusti valkosipulia niin itse burgeriin kuin majoneesiinkin. Kelpaa sitten orientoitua Montrealin hektiseen kisailuun. Mitään kisailua ole, ympyrää ajavat, ryökäleet.

Forza Fernandoooo!!!

Sananen kumeista

Ei, ei ole kyse ohuen ohuista kumeista maulla tai ilman, kyseessä siis nuo polkupyörän kumit. Eikö niitä osata tehdä kestäviksi? Miksei? Missä on laatu ja laadunvalvonta? PERKELE!!! Eilen paikkasin etukumin, tänään Maisteripalvireissun jälkeen takakumin. Kyllä alkaa tulla Äsmarketin autotunnelmat mieleen.

Mestarispalvista kotiin kantautui maan mainiota savustettua pekonia kolmanneskilo, possun lapaa puolitoista, kylkeä hyvä puolikas ja toki naudan sisäfilettä. Myös karitsan karetta pieni pätkä tarttui liiveihin.

Ensi viikonloppuna pitää makkaraa vääntää urakalla, on Keskustan kesäpäivää Hintsalla johna lupasin kolmisen kiloa mustaa makkaraa maistiksi viedä, kaupunginvaltuutettu lupasi aiheeseen liittyvän puolukkasössön tehdä. Sitten tätä makkaranteko sessiota tulee seuraamaan nuorison edustajat L&E, tehdäänkin sitten kunnon possunlihan makkaraa. Harmi vaan että ihan läski unohtui, pitää hakea sitä lisää.

Parvekkeella on räjähdysmäistä kasvua havaittavissa... 

Tilliä kullekin

Basilisko

Käkkäräpersilja

Salvia, tuo possun jumalainen kaveri

Hernettä olla pitää, pysyy kaasuasiat kunnossa

Paistetta päivään

Reilusti on aurinkoa möllöttänyt ja rontit ovat kasvaneet silmissä. Huomenna viimeistään on aika mennä mullittamaan perunanvarret. Itse en ole jaksanut edes blogata tässä helteessä, tosin tähän vaikutti myös se että vaihdoin nettitekniikkaa himpun verran nopeampaan suuntaan.

Viime viikonloppuna tuossa sitten helteen lomassa oli keittiössä sitten viihdyttävä. Mikä siinä on että ihan kuumimpana aikana sitä sitten pitää tuollaista ihan pahuksenmoista hikisavottaa tehdä? 

Tuorepastaa väänsin siinä, tarkoituksena oli naudanlihapullien kylkeen kotimaisista tomaateista ja oman kasvattamon basilikoista kastikekin tehdä. Ja toki näin teinkin.

Gazpachoa alkupalaksi tein koska kotimainen tomaatti oli miltei ilmaista, alta kahden euron kilo. Kotimaista paprikaakin tuli käytettyä, hieman enemmän kuin kaksi euroa kilo. Kurkkua, chiliä, varsiselleriä, kevätsipulia, valkosipulia, tabascoa ja wörsseä sekä mausteet. Lautaselle sitten persiljaa till. Aika tumma tuli gazpachosta, mutta hyvä maku kun aika pakanan kylmänä sitä sitten lautasella laitoin.

Aika jäätävä gazpacho, kylmää, sopivan hottia ja hyvää

Kotikutoiset pastat ja muut 

Sitä kun pieni ihminen vaeltelee paikasta toiseen niin kaikkea sitä kanssa näkee ja kuulee. En olisi ikinä uskonut että ostoshelvetin pihalla sentään tähän törmää. Voisin kuvitella että illan siimeksessä jossain porttikongissa tai pusikossa mutta että ihan kirkkaalla päivänvalolla keskellä parkkipaikkaa. Jouduin ihan pysähtymään kuvan ottamaan. 

Kyllä sitä ihminen joutuu kaikkea muutakin näkemään, entäs sitten tämä. Oliko tämä keskeltä metsää pururadalta löytynyt juttu sitten jokin lentävä kalakukko? Tai itseasiassa sen pää? 

Bunkkerin etäpesäkkeellä kuin itse leijonanluolassakin tapahtuu yrtti & ronttirintamalla.

Basilikat pääsivät ulkoruokintaan

Tämä kait oli persilja, lehtisellainen.

Hernes. Tänään nuo ovat jo nelinkertaiset mitaltaan.

Pellolla pinaatti tekee tuloaan

Kuin myös herneet

Eikä jäsen K:lta saatu piparjuurikaan kainostele

Pikainen lisäys tuotantomatriisin toiseen reunaan; kesäkurpitsa

Jollain ilveellä pitäisi Tampereelle viikonloppuna joutaa, sekä sitten sunnuntaina liikennettä Turkuun ohjaamaan kun on Vesaisten ja Keskustanaisten valtakunnallinen tapahtuma. Kaiken tämän hässäkän keskellä vielä Kanadan Montrealiinkin ehtimän pitäisi!

Ehkäpä kuuntelemme hetken tätä laulua ajatuksella koska on taas ajankohtainen - JÄLLEEN kerran.