sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

En päässyt tilastoihin

Täällä sitä vieläkin keikutaan, noudatin ohjeita enkä mennyt laiturille saati veneeseen. Pidin kelluntaliivejä sekä kotikypärää (ruotsalaistyyppinen malli, samaa settiä kuin ombudsman asunnon joka nurkassa) koko Juhannuksen enkä niin muodoin edes tavalliseen tapaan palanut. Avaimetkin säilyi tallessa, toki kommelluksitta ei tätäkään Juhannusta saatu läpi vietyä. Oikeastaan kommellukset tuli alle ja päälle, torstaina kaupan kassalla putosin lompsaa esiin ottaessa kännykkä taskusta lattialle, ei onneksi sentään hajonnut, sitten siinä samassa pakatessa muovikassi repesi. Myyjä siinä sitten jo ilkkumaan että kyllä kannattaisi kotosalla pysyä koko Juhannus kun on niin huonot ennusmerkit. Ikäviä sekä navakoita hyttysen puremia en laskenut mukaan, mutta eilen sitten housujen vetoketju levisi kuin jokisen eväät. Onneksi oli farkut matkassa mukana. 6 matka-arkkua on ihan minimi jos viikonlopuksi jonnekin lähtee, eikä tälläkään kertaa yhtään turhaan!

Jussin eväiksi olin varannut Jokiselta, joka ei ole tuo sama joka eväät levisi, vaan Turun Kauppahallin lihaliike Reino Jokinen, t-luu pihvit. Olivatkin sitten pieniä, vain nelisen sataa grammaa per pihvi. Hieman olin pettynyt, toissakesänä tilasin pari pihviä ja olivat lähes 700g, ja kooltaan reilusti isompia. 24cm pannuun mahtui just ja just yksi pihvi tuolloin. Nyt kaksi. Maultaan olivat kyllä erinomaisia, kuten odottaa sopikin.
Menussa oli aattona uutta kotimaista pottua, silliä, tomaatti-mozzarella salaatti, täytettyjä sieniä, rimpsuja parilla eri bbq soosilla sekä shampanjaa ja mansikoita.
Rimpsut, reilu 2 kiloa, kirmasin Mestaripalvista hakemaan ja olipas siellä tunkua, 35 ihmistä ennen minua. Onneksi henkilökuntaa oli reilusti eikä joutunut kuin vartin odottelemaan. Piti ensin grillikylkeä ostaa mutta tarkistin mielipiteeni siinä odotellessa ja päädyin rimpsuihin. Soosit tein Makuja.fi sivuston Sivumakuja blogin resepteillä. Perhanan hyviä niistä tulikin, vaikka sitten sovelsin reseptejä hieman kun tiesin ettei nuoriso ole niin hotin chilin perään. Huoleni oli turha sillä grillatessa tulisemman soosin tiukin terä oli taittunut ja juuri nämä hotimmat meni kaupaksi ennen miedompaa salviaribsiä.
Shampanja oli Saint-Maurice, oli kyllä kehno. Ihan meni rahat haaskeelle tämän kanssa. Kuohari Sibelius mitä Juhannuspäivänä sitten skoolattiin oli huomattavasti parempaa. Aina niin puhutaan että aito shampanja poreilee kymmenkertaisesti mitä kuohari. Näin ei ollut tämän kanssa. Tähän asiaan pitää lähiaikoina tutustua tarkemmin, on 50v juhliakin tulossa. Ei minun.
Juhannuspäivään laadin sitten ihan country-lohkareita, oliiiviöljyssä pyörittelin potut ja tacomausteseospussin rykäisin jengiin. Kolmisen kiloa pottua oli uunipellillä, lähes kaikki katosi nälkäisen nuorison kyselyaukkoihin.
Samoin t-bonet, aaton loput ribsit&sienet, halloumi salaatti sekä jäätelö brandyliekitetyin nektariinien kanssa.

Voihan p....vako


Tomaattimozzarellasalaattia, joukossa toki myös retiisiä, sitäkin kun halvalla saa


Tulisempi setti rimpsuja


Sienet. Ovat kuin humalassa, joku keikutti vuokaa...


Allekirjoittaneen aattopala


Pienet ovat t-bonet...


Tätä shampanjaa vältä


Jussipäivän appeet, enpä muistanut kuvaa ottaa ajoissa. Pieni punertava pala t-bonea vielä lautasella


2 kommenttia:

  1. Pyhä Mauritzihan on siinä putelissa seiväs tanassa, joten olisi pitänyt varoituskirkon kellot kilkattamaan. Armand de Brignac vaan enskerralla pöytään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten en tuota heti huomannut. Siinä se sitten tuli päärynänkuoressa selitys tällekin mysteerille.

      Poista