Hirvi paloi poroksi

Eikun mustamakkara meni pipariksi. Olin lyöty mies. Niin hyvältä kun se näyttikin, koko lauantai päivä meni niiden kanssa puuhastellessa ja lopputuloksena yksi ainoa onnistunut puolen metrin kiekura, muut vetistä mössöä kun kuoret kuudesta muusta makkarasta epämääräisestä syystä revenneet. Eli kaksi isoa vuokaa vesihauteena täynnä mössöä joka ei kelvannut sitten enää kuin roskakoriin. 8 tunnin työ hukkaan, pettyneitä ihmisiä ympäri Lounais-Suomea ja voisinpa turvautua Paavon historialliseen kysymykseen... ei tuossa ollut sitten enää mitään tehtävissä, vieraat oli jo oven takana, ja katse seuraavassa makkaraprojektissa joka oli illaksi tarkoitettu salvialla maustettu sianlihamakkara sekä chilimakkara. En kutsu tuota chorizoksi koska paprika unohtui sitten tyystin enkä jaksanut lähteä hakemaankaan. Salviamakkarasta tuli vallan mainiota ja chilimakkara oli myös perin maukasta. Salviamakkaraan käytin 1,5kg possun lapaa ja pari sataa grammaa savupekonia, salviaa, chilirouhetta  hieman ja vajaan nyrkillisen suolaa. Chilimakkara tuli rykäistyä possun kyljestä, joukkoon sitten reilusti chilirouhetta, tulista savupaprikajauhetta, punaviiniä, valkosipulia ja taas vajaa nyrkillinen suolaa. 

Mustan makkaran taikinassa oli sitten tietty verta, ohraryynejä joita liotin pari tuntia lihaliemessä, savupekonia ja sipulia paistettuna, ruisjauhoja sekä taas ne normimausteet, meirami, pippuri jne.
Sianlihamakkarat tarjosin sitten paistettujen salviapottujen, pikkelöidyn punasipulin ja tsatsiki tyyppisen jugurttikastikkeen kanssa. Jälkkärinä oli se viime viikkona tekemäni pakastettu mansikkakakku.

Mustamakkara tekeytyy

Valmis mustamakkaran taikina

Kertaalleen myllyn läpi

Tässä jo herrat sianlihaa pistävät matalaksi

Kiekurat menossa uuniin, 150 astetta puoli tuntia. Tässä salviapossu.

Chilimakkarat uunista ulos. Pannulla paistoin vielä enemmän väriä pintaan. 

Nämä taas loppuivat jo vaikka ajattelin että tulevalla viikollakin vielä niitä syön. Enpä syö. Syön sen ainoan onnistuneen mustamakkarakiepuran.