keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Pieni muistutus maailmanmatkaajille siellä jossain...

Niin siellä ameriikan raitilla yksi maailmanmatkaaja herkuttelee ostereilla, attaseasalkun kokoisilla pihveillä puhumattakaan kotosuomalaisen pesusoikon kokoisilla viskilaseilla. Enkä edes puutu lämpötiloihin tässä kohtaa, en paikalliseen ruoan hintaan enkä ainakaan bensan hintaan. Siellä suomipoika kärvistelee kuitenkin helteessä, kyllä ei ole suomalaista tarkoitettu helteeseen. Aikonaan käydessäni Santa Monica Pier'llä saatoin nähdä omin silmin ihmisraunioiden siellä laahustavan. Toki tilanne korjaantui käymällä Gordon Ramsayn West Hollywood London ravintolassa. Tarjoilu oli himpun verran eri luokkaa kuin täällä kotona. Mutta mutta, kädenheilautus sinne suuntaan nyt kuitenkin...

Samaan aikaan maapallon toisella kolmanneksella eräs toinen maailmanmatkaaja sukkuloi Sendain, Tokion ja Kioton välillä. Kuulemma jokunen hiutale luntakin tullut. Ja taas siellä niin perin usein syödään japanilaisia herkkuja, vietetään isompia fiestoja ja tuntuu hyvinkin mukavaa olevan. Hyvä että sielläkin viihdytään, lähetän ruisleipää ja salmiakkia taas kun tarve tulee eteen. Kädenheilautus sinnekin notkuvien ruokapöytien, valaanlihan, fantastisten merenelävien ynnä muiden herkkujen ääreen. Minä vaan muistuttaisin että odotan ainakin valaanlihasäilykettä saavani.

Itse, peri vaatimaton kun olen, saatan tyytyä askeettisempaankin ruokaan. Eilen oli tilanne päällä, tuoretta silakkafilettä oli käsillä, sitäpä pieni ihmisen taimi paistamaan hieman paneroituna. Jokunen kilo piti Gloriaa kuoria, uusi pottulaji mulle, keitellä ja muussata. Oikein hyvää perunaa. Eikä silakatkaan yhtään kalvenneet siinä. Harmi ettei taida poijjaat maailman kahdella kolmanneksella päästä niiden kimppuun. Harmi, harmi.

Siinähän niitä tekeytyy...



Ja jopas nyt on talvimarkkinat, maanantaina virittämäni keittiöwunderbaum jo tuottaa lähes satoa. Niin on terhakkaasti lähtenyt kasvun tuotto käyntiin ettei mitään määrää. Kyllä saatan panostaa tänä vuonna enemmänkin noihin led-valaisimiin.



maanantai 25. tammikuuta 2016

Talo elää tavallaan ja blogi päivittyy ajallaan

Tässä olen miltei kadehtien seurannut ympärilleni kun useammat eri tahot lähes kylmän sodan kilpavarustelumaisesti toinen toistaan erikoisempaa ja kirjoltaankin laajaa yrttien ynnä muiden kasvatusta jo aloittaa vuoden pimeimpänä hetkenä. Ettei vaan sitten kävisi käypäläinen ja huhtikuussa kaikki taimet on jo kuolleet valon puutteeseen. Päätin asialle tehdä jotain itsekin, kävin tänään hakemassa kasvatusmultaa pari säkkiä, jos vaikka intoutuisi jo itsekin. En sentään niin kauheasti intoutunut, mutta joululahjaksi saamani Tregrenin wunderbar-city-kitchen-garden hässäkän valjastin koekäyttöön. Laitoin tulemaan yhteen purkkiin basilikaa, toiseen rucolaa, kolmantena purkkina oli sitten kaupasta ostettu persilja. Ans kattoo kuinka kauan se siinä säilyy. Toki syöminen verottaa, mutta kuitenkin. On siinä ainakin jumalaton valoteho, tiedä sitten kuinka sitä sammuttaa pitäisi. Ainakin nyt kattovalon ollessa päällä, huoneessa on jopa häiritsevän kirkasta. Noinkohan siihen vielä pitää jokin yöajastin hommata. Pitää muuten vielä tutkia tuota valaisinta, näyttää ledejä olevan. Katselin jo elektroniikkakaupoista vastaavia komponentteja, esim led-rivistöjä 50cm tai kolmen ledin settejä saa todella edullisesti. Rivistössä useampi sata lediä eikä kahtaa kymppiä maksa. Sitten joku muuntaja vielä tykö niin hyvä tulisi. Tätä asiaa sietää pohtia enemmän ja kenties kevään aikana rakentaa jonkin sorttinen led-himmeli. 

Onko jossain jotain mätää, ei ne edes orasta vielä


Kyllä sitä on täällä syötykin, ei vaan ole millään jaksanut, enkä lopulta ole edes saanut, hyviä kuvia otettua. Jari Sarasvuon sanoin, "vasta vakava sairaus pysäytti minut". Ei, minulle ei ollut aikoinaan Jarin tavoin keuhkoputkentulehdusta, ennemminkin oli keuhkoputken tulehdus orastavana. Ei Tynkkysenä.
Emile Henryn keramiikkaa olen tuossa ostanut, saattanut vihjatakin niistä joskus. Toissapäivänä laadin kehiin alkupalaksi juustokohokkaita, oli ihan mainio vaikka juustona käytin Porlammin mustaleimaa ranskalaisen beaufort juuston sijaan. Syy yksinkertainen, ei tuota jälkimmäistä saa Turusta mistään. En ainakaan tiedä. Lauantaina tv uutisten telakkamiesten sanoin, tässä saa ihan nälkää nähdä.

Ihan makoisa