Tässä on yritetty toipua viime viikonlopun rikosaallosta, enemmän tai vähemmän hyvillä elkeillä. Sateessa on tullut uudellavanhalla Tunturilla poljettua, ketjut siitä kiristettyä ja omituinen pärinävikakin korjattua. Samalla keskitytty myös Austinin tapahtumiin samalla kun on räkätautia yrittänyt torjua. Tyttäreni ilmeisesti tartutti tuon minuun Whatsapp:in kautta. On se salakavalia nuo tietokoneviirukset.
Eväsosasto viikonloppuna itseasiassa sitten keskittyi tyystin 90-luvun juttuihin, ruokaa jota lapsille tuli tehtyä heidän ollessaan sinappituubin mittaisia. Pottumuusia, espagnolea ja lihamureketta. Muusi oli sitten kyllä ns ravintolamuusi, espagnole oli espagnole ja aivan pahuksen hyvää, murekkeessa käytin dijonia, worchesteria, hyvin karammellisoitua sipulia ja muita mausteita. Käärin sen sitten pekonikuoreen. Hyvää tuli.
Tänään joutessani ja pikkusnackin puutteessa - ulkona kun tuuli ihan liiaksi että sinne olisi voinut lähteä shoppailemaan, tavallinen lenkkikin oli työn ja tuskan takana... niin pizzan kimppuun kävin. En kuitenkaan tavalliseen ratkaisuun turvautunut vaan tein 90-luvulta tutun pizzarullan. Päällisiksi pizzaan laitoin vain reilusti valkosipulia ja kapriksia. Juustonkin jätin pois. Hyvää tuli, valkosipulia tuli urakalla. Haju varmasti sen mukainen. Samapa tuo. Hyvää on.
Patonkimainen rakenne
Palanen hyvyyttä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti