sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Marokkolainen ilta

Pitkään harkittu ja puuhasteltu ruokaklubin ilta sitten toteutui lauantaina, menua olin muunnellut lukemattomia kertoja Marco Pierre Whiten reseptiikoista alkaen. Menu sitten päätyi tyystin marokkolaisen keittiön herkkuihin, kirjastosta lainaamani Ghillie Basanin kirjan resepteillä pääosin lähdin liikkeelle. Viime viikonloppuna tuli koeponnistettua kalapihvit ja kurkkusalaatti, sitä tälläkin kertaa tein. Hyvää oli ainakin omasta mielestä, vieraatkaan ei valittaneet vaikka jostain syystä tietenkin erään jäsenen pihvistä löytyi pari ruotoa. Kyllä hävetti. Kutterissa hauki kuitenkin pyöri pitkät tovit. Tällä kertaa poikkesin reseptistä siten että tuplasin harissan määrän ja laitoin muutenkin mausteita enemmän. Korianteria koko puskan vaikka reseptissä oli "jokunen oksa".
Pääruokana oli lammastagine ja kevyt salaatti, koin tämän liian kevyenä ja laadin kylkeen vielä ras el hanoutilla maustetun couscousin paprikan ja punasipulin kera. Sitä kehuttiin. Sitäkin kehuttiin. Vieraat oli marokkolaisen ruoan kanssa aiemmin touhunneet hyvinkin paljon, pitää sitä heidän lausuntoaan uskoa. 
Jälkiruoaksi tein sitten taas samaa jugurttihyvää kuin viime viikonloppuna, esillepano ja maustaminen oli kuitenkin toisenlainen. Laitoin nyt enemmän hunajaa ja sokeria jugurttiin, tarjoilin annoksen lasista. Hyvä ja kevyt jälkiruoka. Sain tästä samaisesta kirjasta muutaman vinkin, pitääpä niitä lähitulevaisuudessa koittaa. Mm. bussiaseman munat saivat erityistä kehua. Niiden kimppuun siis. Marokkolaista.

Tuntui myös kuin joulu olisi tullut, vieraat toivat mukanaan pari hyvää viiniä, erinomaisia pikkelöityjä punajuuria ja Victorionoxin tomaatinkuorintaveitsen. Ei tartte kaltata tomaatteja enää kun on vermeet. Tuota pitää pikimmiten testata, tällä haavaa vaan ei ole tomaatteja kuorittavaksi.

Rikollisuuden aalto on pyyhkäissyt lintukodon yli. Lintukodon jonka Raisiona tunnemme. Eilen tehdessäni paikkoa illan serviisiin käväisin paikallisessa marketissa. Poistuessani sieltä pitkään palvellut ja jarruton Renault merkkinen polkupyöräni oli varastettu. Toivon varkaalle lyhyttä matkaa ja paljon rengastöitä. Toivottavasti tarpeeseen veit.

Salaattia taginen kylkeen. Tagine tuli putsattua ennen kuin älysin kuvaa ottaa. 


Jälkkäriä tällä tavoin. Vrt viime weekend. Tästä kuvasta uupuu mintun lehdet - toki ne lisäsin ennen tarjoilua.


Maskun kartanon kartanoviiniä vuodelta 2012. Tämän vuoden omenasadosta (5kpl) ei kuulemma paljoa viiniä tehty. Mielestäni puolet olisi voinut uhrata tälle asialle, toinen puolisko sitten tarte tatiniin.




2 kommenttia:

  1. Ghillie Basanin nimi on tuttu. Tarviipa kotona katsoa, onko meillä joku sen kirjoista. Jos ei, niin täytyy sitten varmaan tsekata kirjastosta.
    Toivottavasti Renault pääsi hyvään kotiin.Tarpeeseen varmasti meni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jollet löydä niin hihkaise, laitan reseptin sille lampaan lavalle tulemaan.

      En muistele Renaultia enää kuin joskus pullo kerrallaan. Nyt on kotimainen Tunturi alla.

      Poista