Ei mitään uutta länsirintamalta

Tammikuu oli tänäkin vuonna aika lailla mitään sanomaton, tylsä ja niukka. En juuri mitään tehnyt, kenraali talvi piti huolen siitä ettei pahemmin uloskaan tarvinnut mennä kuin pakolliset. Edellispäivänä taivaalta tippunut valkoinen kuolema piti huolen ettei sitten maltillisemmallakaan lämpötilalla ulos viitsi ängetä. Enkä mennytkään kauppaa pidemmälle. Senkin bussilla. Saisi tämä talven irvikuva jo loppua, en panisi pahitteeksi jos vaikka kymmenen astetta tulisi mittariin heti lisää. Plussaa, ei miinusta. 

Alkuvuodesta laitoin persiljaa tekeentymään, kovin on kituliasta sen kasvu. Eräskin bloggari on jo ilmeisesti kasvihuoneen täyttänyt kaikenlaisilla esikasvatuspoteilla, vetoan kasvihuoneettomuuteen.

Aika huonosti tuo persilja näyttää kohoavan. Olisiko nyt aika ottaa esiin demarien viime vaalien alla julkaistu vaaliohjelma? Saattaisi olla turhankin jytyä apulantaa herkälle persiljalle jos sitä alkaisi tuossa nyt tapailemaan suoraan kasvatuspurkin läheisyydessä. Ei, siihen en lähde.

Vielä hämärämpää on tuo kasvu, vain kehää kiertää. Siemenet kuitenkin kylvetty purkkiin tasaisesti. Onko kyseessä tästä jokin vielä uskomattomampi versio. 

Ei ole ruokarintamallakaan arkiruokaa kummempaa tullut tehtyä, eräänä viikonloppuna tosin rykäisin Chuck Hughesin ohjeella naudan rintaa sooseineen ja lisukkeineen patongin väliin. Se on aina yhtä hyvää vaan pitkään saa tuota naudan rintaa uunissa pitää ennen kuin on siinä mallissa että haarukalla saa sitä riivittyä. Ohje mainitsi kolmisen tuntia, kuuden tunnin kohdalla alkoi olla siinä mallissa että sai leivän rakennettua. Ja seuraavana päivänä tein siitä burgerinkin, pakanan hyvää. Lihan haudutusliemen sitten keitin kasaan ja siivilöin, aivan järjettömän hyvää kastiketta tuli. Itse lihaa varten tein päivää ennen uunissa kuivasin sipuleista ja inkivääristä ja lopulta sokerista sekä muista mausteista kuivamausteen jonka lihaan hieroin, sai maustua yön yli jääkaapissa. Uuniin mennessä sitten lihan vielä peitettiin omena-chilikastikkeella jossa oli toki muitakin mausteita.

Resepti tässä jos kiinnostaa koeponnistaa itse.

Kantarellikeittoakin piti tekemäni tuossa eräänä päivänä, toisin kävi kun joku pitkäkyntinen oli pakkasesta kaikki kantarellit livauttanut parempiin suihin. Suppilovahveroista sitten keiton rykäisin lautaselle. Ruiskrutongeilla ja persiljalla. Hyvää tuli. 

Tätä vaivatonta maalaisleipää on myös tullut tehtyä lähes joka viikko. Ei kaupan leipä ole lähellekään niin hyvää.