Tuli tämä mateen tekemisen mörkö sitten heitettyä selästä, mielestäni vielä jopa varsin mallikkaasti. Hyviä vinkkejä tuli puolelta jos toiselta, nämä vinkit ja ohjeet niputin ja käytin. Pitää madetta ostaa useamminkin. Tällä kertaa en sitten maksaa hyödyntänyt, oli täynnä loismadon munapallukoita. Poikakala kun kerran oli niin jäi mätikin haaveeksi. Sain kalasta sitten lopulta tehtyä parikin eri ruokalajia, alkupalaksi laadin madekeiton, siihen reseptiin käytin valmistamaani lientä edellispäivältä. Olikin jännä miten oli hyytelöitynyt vuorokaudessa, yhtenä pallona plompsahti kattilaan jossa olin voissa pyörittänyt perunat, salotit ja purjon. Äkkiä se kuitenkin nestemäiseksi muuttui, voisin sanoa jopa silmänräpäyksessä. Keitosta tuli erinomaisen hyvä, pannulla vielä hieman paahdoin saaristolaisleipää mukaan. Ei huono. Saaristolaisleipä oli vehmaalaisen Saariston Leipä nimisen leipomon tuote. Aivan pahuksen hyvää leipää, kevyttä ja maukasta, kertaluokkaa parempaa ihan arkikäyttöönkin kuin esim Jurmo joka mielestäni on hyvinkin raskas ja tupuisa leipä. Eräältä juurikin kolmisen kymmentä täyttäneeltä kartanonherralta sain vinkin laittaa pastista keiton joukkoon. Kävin tätä etsiskelemässä, vaan ei mitään lentokonepullon tyyppistä ratkaisua löytynyt joten jätin tuon mausteen vallan pois. Ehkei se sitä ihan välttämättä vaadi. Toki olisi voinut hieman anisjauhetta laittaa. En laittanut sitäkään. Tilliä laitoin sitten koko puntin, kermaa, voita himpun verran kun kerma ei ollut kuohua vaan jotain terveysvaikutteista, ropsaus suolaa ja pippuria. Siinä se. Pottu Rikeaa. Ärrällä.
Hesarista sitten bongasin viikolla reseptin jossa oli duPuy linssejä ja vaaleaa kalaa. Tätä sitten käytin, paistoin voissa palan madefilettä tämän kaveriksi. Hyvää. Linssien joukkoon tuli sitten muutama salotti, pari kynttä valkosipulia ja hienoksi leikattua chorizoa. Kuvatessa olin jo ennättänyt sohaisemaan persiljat sivuun, en tiedä miksi. Kenties talo heilahti tai jotain.
Jälkkärinä oli pakko saada pitkästä aikaa karamellisoituja banaaneja jäätelön kylkeen. Liekitin brandyllä nuo banaanit, hyvää tuli. Kertakaikkiaan.
Kuten mainittu, Maskun kartanonherra sitten vietti syntymäpäiväjuhliaan, pitää sanoa että kyllä olen kade, aika lailla upean ja uniikin syntymäpäivälahjan oli saanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti