Eipä tullut tänäkään vuonna pelattua kurpitsojen kanssa vaikka kovasti näkyi pelottavan näköistä väkeä aiemmin Turun torilla käydessäni. Miten nuo nuoret ihmiset niin vähissä vaatteissa tarkeneekin, eritoten ihmetytti vampyyrin näköiset nuoret neidot verkkosukissaan hyvinkin viluisilta. Olisin voinut lämmittää, en sitten tohtinut. Olisi sanomista ja turhaa kalabaliikkia tullut kuitenkin.
Ranskalaisella menulla meni lauantai, oli kuukauden ikäinen ihminen visiitillä. Hänelle ei kelvannut kuninkaan juustokohokas, ei andalusialaiset perunakroketit konjakkikastikkeen ja entrecoten kanssa, saati tarte tatin. Kyllä tuon ikäisen pitäisi jo syödä, edes maistaa.
Kuninkaan kohokkaaseen en sitten saanut lähimarketista Beaufort juustoa, Turun pieni juustopuotikin on sulkenut ovensa. Käytin sen tilalla Old Amsterdam juustoa, sehän on kova gouda, hyvin voimakas maku. Minä pidän. Perunakroketteja olen joskus ennenkin tehnyt, ihan kivoja tuli. Käytin perunana rosamundaa, johon sekoitin munan ja mausteina jeeraa, kurkumaa, jauhettua korianteria sekä valkosipulijauhetta. Kevät tai ruohosipulia ei sitten ollutkaan, sen korvasin persiljalla. Normaali leivitys näille sitten tuli ennen friteerausta, käytin panko ja korppujauhon sekoitusta. Varsin maukkaita kroketteja tuli. Konjakkikastike, oikeammin Jallukastike, tekeentyi syksyn punikkitateista ja suppilovahveroista, toki jokunen salotti joukkoon myös pilkkoontui. Hyvää tuli siitäkin. Entrecote taasen varsin mureaa ja maukasta, kotimaista, kotimaista.
Tarte tatinin rykäisin Hans Välimäen kirjasta, siitä ei kyllä sitten tullut yhtään mitään. Ei edes pannukakku. Se meni poskelleen. Kirjaimellisesti. Kun piirakkaa kippasin lautaselle niin kaikki omenalohkot siirtyivät piirakan toiseen reunaan. Se peli oli siinä sitten pelattu. Syötyä se kuitenkin tuli.
Kohokkaat onnistui vallan mainiosti
Eikä pääruokakaan pilalle mennyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti