Ennakoimani kevätsää tuli sitten Lounais-Suomeen kuten viime viikolla jo ounastelinkin, ja sen myötä tarve tuhdille ja rikkaalle pikku keitolle. Sattumoisin katselin Tony Bourdainia Pariisissa, päätös keiton laadusta oli selkeä. Sipulikeittoa sen olla pitää. Pitkään muhinutta reilua, tuhtia keittoa. Paikallisen marketin laareista sitten löytyikin muhkeita, lähes keilapallon kokoisia keltasipuleita joita neljä otin, yhteispainoltaan karvan verran alta puolitoistakiloa. Mukaan vielä omista varastoista puolen pussia banaanishalottia. Olivat nämä isot sipulit vaan sen verran aromikkaita ettei niitä siltä seisomalta pilkkonut kuin yhden kerrallaan.
Tällä kertaa tein keiton sitten Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta kirjan pohjalta, käytin reilusti enemmän sipulia kuitenkin ja jätin viinin pois. Maalaisleivänkin korvasin sitten patongilla, en viitsinyt itsekään tehdä vaikka sellainen aivan fantastinen resepti on olisi käsilläkin ollut. En muistanut sitä.
Annoin tuon hymyillä kattilassa toki useamman tunnin, sen jälkeen annosvuoan pinnalle vielä leipäpalat ja emmental, mustaleima, raastetta päälle.
Pala kevättaivasta jos minulta kysytään
Maailmanmatkaajan keittiöön tie vei sunnuntaina, ei tarvinnut kuin kotvanen lämmittää, lisätä leivät ja juusto. Olisi voinut olla hetken kauemmin niin olisi tullut kauniimman ruskea pinta. Hyvää se oli näinkin.
Päälle vielä patonkia ja hanhenmaksapateeta.
Tänään onkin sitten uuden vuoden odotusta. Tällä suunnalla odotettavissa hurjaa pyrotekniikkaa, askillinen tähtisadetikkuja pitäisi olla jossain.
Hyvää Uutta Vuotta itse kullekin!
Mikä siinä onkin, että keitot, joiden päällä kelluu pala leipää, on niin ihania. Tuommoinen kevättaivas kelpaisi tännekin vesisateen keskelle lämmittämään.
VastaaPoistaMuista sitten suojalasit tähtisadetikkujen kanssa heiluessa ;-D
Hyvää vuotta 2013!
Täällä ei juuri nyt sada, eilen huomasin että tuli jokunen pisara vettä kun kotiin kaupparetkeltä tullessani oli molemmat kengät vettä täynnä, paikka paikoin olikin nilkkaan asti sohjoa...
PoistaToki olen varautunut asetusten ja paragraafien mukaisesti. Ennen pyrotekniikan valloilleen päästöä on esiin myös mainitsemiesi suojalasien päälle laitettava sammutuspeite, vaahtosammutin, miten toimia tulipalotilanteessa-ohjekirjanen, ensiapulaukku sekä kotikypärä. Jos olisi käsillä niin k.o. tilaan jossa tämä tapahtuma suoritetaan, siellä jossain olisi myös ombudsman joka tarkkailisi koko tapahtuman. Pitääköhän noillekin hakea joku erillinen lupa peräti? En ihmettelisi.
Saisivat kyllä olla luvanvaraisia moiset pyrotekniset tikut. Siskokin sytytti 70-luvulla keinokuituisen paimentolaismaton palamaan tähtisateella. Tai no, ennemmin ne paimentolaismatot saisivat olla luvanvaraisia.
VastaaPoistaNiin, onneksi nuo eläväiset matot ovat kautta linjan jo kuolleet eikä niistä tunnu enää missään olevan vaaraa. Minullakin oli tuollainen, taisi kuolla jo 90-luvulla. Levätköön rauhassa.
Poista