Tuntuu ettei ensinkään. Kestää ja kestää, tekee tuloaan, menee varmaan menoaan. Muut ne matkustelee, eilenkin eräs ihan Saksaan asti lähti. Itse vaan saa täällä kärsiä tuulesta, viimasta, helteestä, nestehukasta ja ties mistä vaivasta. Jälkikasvu Tampereen suunnalta ilmoitti siirtävänsä tuloa tänne 2.->10.7.. Mitäs mä nyt teen kaikelle herkulle mitä on jo tulevaa suurlähettilästä varten hankittu, heitänkö roskiin hevosen paahtopaistit, hummerit, hanhenmaksat ynnä muut? Vai joudunko ne poloinen issessein syömään? Se jää nähtäväksi.
Kotimaisella uudella perunalla herkuttelin viikonloppuna, samaisena jona toki jouduin työmuurahaisen lailla paiskimaan töitä lapaluut limassa. Mitäpä sitä ei tekisi osakkeen omistajien etujen eteen. Muttapa perunan kylkeen sitten oman parvekkeen salaattikiehkuroita, kotimaista naudan sisäfilettä. Päälle Maskun kartanon raparperista kompotti pain perdun kylkeen, pikku karamellisoitu sokeri till.
Valemustapekkasoosi lätsähti fileen alle. Vale siksi että tämä oli Pirkka, ei sitä Valion Mustapekkaa näytä löytyvän enää. Mokomatkin lopettivat sen valmistuksen. Kiitos Valio. Jos eivät mustaleimaa tekisi, panisin boikottiin koko Valion. Ai bergl minkä tekivät, rutaleet!
Raparperia, pain perdu ja soosi. Nam nam. Ens vuonna taas, nyt on raparperit syöty.
Täällä bunkkerilla on kesä lähtenyt sitten lopulta hyvään käyntiin. Tässä mietin että pitäiskös tuo kesäkurpitsa kuitenkin kiikuttaa pellolle? Okraa ei tartte... muutenkin on yrttisato nyt vaarassa. Olen huolissani. Pitää tarttua härkää sarvista jahka loma alkaa.
Pitsa
Alempana okra... ei hyvä
Tässä okra vaan jököttää
Satokauden alku on ollut niin kehno, että nyt kun muutama parsakaali ja kesäkurpitsa on tuloillaan, on ihan hämmästynyt, että mitäs näiden kanssa pitikään tehdä. Pitänee lukea omaa blogiaan ja etsiä vanhoja reseptejä.
VastaaPoistaSaas nähdä ottiko tomaattikin nokkiinsa kun toissa viikolla sen ulos kärräsin. Aika näyttää.
Poista