Kohti syyslomaa

Tätä on odoteltu, syyslomaa. Hyvin ansaittua. Raskaahko syksy tähän mennessä takana, pitäisi vielä jaksaa jatkaa joulun yli kohti kesälomaa. Koska seuraava kesä onkaan. Elokuussa varmaan lämpenee niin että pieni ihminen taas tarkenee. Tosin tällä haavaa kelit ovat mitä mainioimmat vuodenaikaan verrattuna. Pelto tarttis kääntää, missä on Mestari, kysyn vaan. Taitaa mennä lapiohommiksi.

Peltolan Juustolalta tuli kiitokset viimeisestä blogipäivityksestä. Mitäpä sitä kiittelemään, tuote puhuu puolestaan. On aivan fantastinen.

Viime viikko meni Nurmijärjen kansallismaisemissa, Aleksis Kiven hengessä viikko vierähti opiskellessa kaikenlaista. Tällä välin täällä Bunkkerilla ei tapahtunut mitään. Tai no, Viinilehti ja Viinistä viiniin 2016 vuosikirja kolahti faxiin.  Menee hankalaksi tuo viinin osto kun pitää kirjaa lukea uskaltaakseen hyllystä pullon ottaa. Kännykkäsovellus Viiniopas saa kyllä vielä olla se ensisijainen jota konsultoidaan.

16.10. perjantai, aamunkoitto Siikajärven rannalla

Eilen sitten oli nuorisoa visiteeraamassa pitkän matkan takaa, tilauksia otin vastaan ajoissa. Listalle sitten pääsi ribsit, valkosipulimajoneesi, lohkareet, coleslaw ja chilisoosi. Jälkkäriksi rykäisin Bistroruokaa kirjasta marskimaan pannacotan, sattumalta siitä sitten jäi pois mantelikrokantti. Ei haitannut menoa. Hyvää oli. Ribsejä uunissa soijalla ja chilillä maustetussa lihaliemessä kolmisen tuntia, sillä aikaa tein pari satsia majoneesia. Toinen meni perussettinä colwslawiin, toisesta tuli paahdetun valkosipulimajoneesin runko. Yhden valkosipulin paahdoin uunissa ribsien kanssa samaan aikaan foliossa, puristelin sitten myöhemmin majoneesin joukkoon, pikku blitz ja oli valmis. Tämän setin siis säilytin jääkaapissa Braunin pikkukutterin purkissa odottamassa kunnes sipuli oli valmis ja jäähtynyt, tarjolle toki panin eri purnukasta. 

Coleslaw oli perinteinen jenkkiversio, toki taaskin ilman sellerinsiemeniä. Niitä ei tunnu mistään löytyvän. Olenkin jo niiden osalta menettänyt toivorikkauteni.

Chilisoosin tein perinteisin menetelmin, sipulia, chiliä, tomaattia, sokeria, hunajaa, Coca-colaa ja mausteita. Keitto kasaan. Porasin. Ribsit tuolla voitelin ja uunivastuksella grillasin. Loppu soosi jäi dippikastikkeeksi. Himpun verran jännä soosi tuli, makeus suuhun ja kotvasen kuluttua silmäluomet hikeen. Hyvää se oli.

Lohkareet ihan rosamundasta roiskaisin, perunat pestyinä lohkoiksi, öljytylle uunipellille nahka alaspäin, päälle suola&pippuri, tuoretta Bunkkerin timjamia ja oliiviöljy triiskotus päälle. Uunissa kolme varttia. Toiseen astiaan ja taas samaista timjamia tuoreeltaan päälle.

Pannacotat toki tein kirjan ohjeen mukaan jo heti kun sain lihat uuniin, hurja määrä liivatetta meni tällä reseptillä, 22 grammaa kun normaalisti on käytössä nelisen levyä. 22g liivatetta tuolla tarkoitti 11 liivatelehteä. Aikamoinen määrä. Mutta tuli siitä hyvääkin sitten. Ei ollut belgialaiset mansikatkaan huonoja, itseasiassa vallan maukkaita. Kotimaisten puutteessa...

Viitisen kiloa viljaporsaan spare ribsiä odottaa työstöä

Ribsit ja soossit

Cole ja potut

Marskimaan pannacotta

  Tietenkin sain myös lahjuksia, hieno laser etsaus metallipohjaan lapsista, myös Savonia sarjan salaattiottimet tuli yllättäen ja pyytämättä. Ihan jännittää mitä tulee parin viikon päästä kun on virallien vuosipäivä?!? Lahjapöytä on katettu, ei mielellään sitten alle 150€ lahjoja ettei juhlan idea ihan vesity.

Nyt keua kohti uusia seikkailuja. Loma. Se alkoi myös.