Ainakin keittiössä, sen verran tuli jälleen kerran sotkettua. Eilen saadut omenat, puolet niistä eli parisen kiloa sitten loihdin omenahilloksi. Tällä kertaa en sano joutessani, sillä oli siinä sitten yhtäällä vielä riisin keittoa, toisaalla uuden läppärin asennusta, annoin puhelinkonsultaatiota, piti televiisorista tutkailla uutta sarjaa Roba mutta jäi sekin vain vilkuiluksi. Mutta hilloon, pesin, poistin siemenkodat ja lohkoin reilun pari kiloa omenaa, tiristin jengiin pari sitruunaa, kanelitanko sekä pari desiä vettä. Ja toki kilo hillosokeria. Kaikki vuokaan ja uuniin tekeentymään reiluksi tunniksi. Tuon jälkeen kutteriin ja uunissa lämmitettyihin purkkeihin. Pitipä tuota maistaakin, oikein hyvää, en ajanut ihan vauvanmössöksi kuitenkaan. Mutta on tuo sokerilla varustettu omena sitten tahmeaa. Joku pudotti sitä lattialle pisaran ja astuin päälle. Lattian pyyhintä -> pesuun sitten sekin. Huomenna, poikani, huomenna, ei tänään.
Suurtilallinen sitten on onnellinen pienen tytön isä. Hän selvisi mitä ilmeisimmin synnytyksestä puhtain paperein ja ja ilmeisen huojentuneena. Hän ei tarvinnut mitään lääkitystäkään. Myös vauva ja vaimo voi hyvin.
Kunhan nyt lepäisi, saa sitä sitten valvoa kun vauva kotiin tulee.
Hillot purnukoissa. Etiketit pitäisi vielä laatia.
Eilistä burgundinpataa. Ei tullut mitenkään huoliteltua kuvaa otettua, oli kiire syömään ja kuvan lähetin herkistelymielessä tutulle vain. Huomiseksi lounaaksi sitä on vielä, sitten se loppui. Ja kuinka paljon viiniä siihenkin upotin. Hyvää tuli. Näemmä normi "karjalanpaisti" lihasetistä saa ihan syötävääkin.
Klubin jäsen M oli tehnyt baijerilaista schweinshaxea, aijai, tuota pitää itsekin koittaa talven hämärtyessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti