Olinpa tuon Hansin matkassa sarjan jakson tallentanut digiboksille jossa hän Brysselissä oli meppi Mitro Revon vieraana ja jäi se suolakuoreen laadittu kala nävertämään mieltä joten eilen sitten kalastin siian kovaan hintaan, jopa hävyttömään hintaan, Prisman kalatiskiltä. Oli pakko koska lukemattomista lupauksista huolimatta ei hovitoimittaja ole evääkään tänne vielä saanut. Pitäisi hänelle varmaan näyttää Maamiehen kalenteria vuodelta 1932 jossa kerrotaan miten kala liikkuu ja käy vieheisiin. Noh, ehkäpä toiste. Eilen ehtoolla hänen kanssaan käytiin neuvotteluita, ilmeisesti laatimani n. seitsemän kilon yhteispainolla minimitoimitusmäärä kävi hänen vieheilleen liiaksi. Jään odottamaan. Riippumatta Mitro Revon poliittisesta kannasta huolimatta, aihe josta saisi reposteltavaa enemmänkin, ei k.o. jakson perusteella hänestä saanut lainkaan sellaista iljettävää naisten nipistelijän kuvaa mitä lehdistö on yrittänyt luoda vaan juurikin joviaalin tyypillisen munkin hahmo sieltä tuli esiin vaikkei kaavussa ollutkaan. Disneyn Robin Hood piirretyn pappishahmo lähinnä. Mutta sarjaan, tekivät sitten merisuolaan vuorattua bassia, mä tein sitten siiasta tuon. Jätin pinaatin ja sienilisukkeen pois, tämä kun oli ensimmäinen kerta kun tätä tuli testattua. Pari kiloa suolaa meni ja muutama munan valkuainen tuohon suolakuoreen, voissa annoin muhia muutaman sipulin johon sitten laitoin reilusti tilliä sekä timjamia, kalan päälle sitten oliiviöljyä ja normi suola&pippuri. Myös sitruunan siivuja tuikkasin kalan sisään. Olisi voinut kuvitella että kala olisi ihan julmetun suolainen. Ei todella, mehukas, maukas ja vallan erinomainen. Kuten Mitro, käytin vasaraa suolakuoren rikkomiseen, muuten olisi varmaan pitänyt halolla kalauttaa, oli se sen verran kovaa kopinaa. Kalan seuraksi rykäisin oman pellon pottuja sitruunalla ja tillillä maustettuna sekä perus hollandaisen. Enkä taatusti pussista.
Nyt kun sitten olen jo siivonnut jäljet, voin kertoa että tiskiä tulee eikä tuo pahuksen suola tahdo irrota vuoasta millään ilveellä. Jätän likoamaan, ehkäpä aamuksi on liuennut.
Siika työn alla
Maustettu, maaru täynnä hyvyyttä
Suolaa suolaa enemmän suolaa... 2 kiloa meni tähän. Puhutaan euron hunnusta.
225°C 40min...
Aivan perkuleen maukas ja hyvä! Eikä todellakaan kuiva tai suolainen
Tätä en tiedä miksi kuva muuttui keltaiseksi, otin samassa valossa. Kuitenkin kalasta keskiruoto otettu pois ja kalan alaosan kimppuun. Mehukasta!
Kyllä kyllä, pitäisi samalla vaivalla tehdä pari kalaa kerralla, ei yhdestä kalasta ole jakamista. Pakko tehdä tätä uudemman kerran lohellakin.
Alkupalaksi tarjoilin itselleni sitten eilistä mustatorvisienijuustokeittoa, jota kalastajamestari Esalle tein jouduttaakseni kalan kulkeutumista omaan pakastimeeni. Ei auttanut.
Jälkkäriksi sitten Gordon Ramsayn Maailman keittiössä kirjan reseptillä raparperikiisseliä englantilaisittain. Hyvää oli vaikka olisi saanut olla happamampaakin. Säästin kyllä raparpereissa, nämä oli taas oman pellon tuotantoa jota en kaikkea viitsinyt käyttää yhteen jälkkäriin.
Onneksi Gourmet Klubin jäsen M signaloi ja lähetti fantastista kuvaa marokkolaisesta simpukkasetistään tänään, muistin laittaa kikherneet likoamaan huomista varten. Chilin aika huomenna, teen Chili con Jamie eli Jamie Oliverin reseptiikalla. Kaverilta saadut chilit joutuvat tähän, lihana käytän naudan rintaa. Siitä enemmän huomenissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti