Vappu se siinä mennä hujahti ohi silmien. Tarkkaavaisten silmien. Kävin manttaalilla katsastamassa tilanteen, en juurikaan kastunut vaikka vettä sataa tihutti aavemaisesti. Siinä oli kuitenkin pahemman sortin kevätflunssa ihan ovella joten sitten oli pakko - vastentahtoisesti kuitenkin pakko mainita - lääkitä itseään Polignag VSOP konjamiinilla. Fingerporillinen joka sormelle. Ja varpaalle. Ei enempää. Ja olinkin sitten täydessä voimassa. Niin kuin vain ihmisen taimi voi vaan olla. Vapun aattona toki laadin kehiin aiemmin mainitsemaani Gastronomers Guiden reseptillä haudutettua naudan rintaa ja piparjuurimuusia. Naudan rinnasta tuli, kuten arvata saattaa, aivan fantastista, muusireseptiä säädin hieman siihen malliin että kuohukermaa käytin nesteenä, voita en säästänyt ja pari vartta kevätsipulia pilkoin karkeasti mukaan. Potut oli rosamundaa tietenkin. Ihan kiva setti tuli, vaikka rähmäkäpälänä sitten sotkin lautasen reunan ja ai pahus miten se kinofilmille sitten tarttuikin ikävällä tavalla! Kastike oli ohjeen ajatuksen linjoja mukaileva - pahuksen hyvä.
Siinä oli tarvetta sitten, vappu kun kerran oli valloillaan, laatia kehiin myös pikaruokaa. Perinteiset nakit ja pottusalaatit oli ehdottomasti pois kuvioista ja teinkin sitten burgereita. Niistäkin tuli aivan vastustamattoman hyviä. Harmittaa ettei ollut omatekoinen sinappi käytössä, mutta on pakko sanoa että nyt taas Turun Sinappi, tuo Puolassa tehty ihme, ei ollut tavanomaiseen tai pikemmin aiemman valmistusmaan eli ruotsalaiseen tapaan järjettömän etikkainen vaan oikeastaan ihan hyvää. Burger bunssit oli myös käsityötä, ei valmiita lisäainepommeja. Näitä nuorison edustajakin suorastaan kehui. Ja joi simat. Simasta tuli erinomaista. Pitänee tehdä kesäsimaa Juhannukseksi...
Olipa jännä sitten töihin alkuviikosta kirmata, toki Renaultin selässä, kuinkas muuten. Aamukasteen peittämä pyörätie kiilteli ja siinä ajaessa sitten ihmettelin mitä ihmeen roippeita se oli täynnä... sama juttu kuin jokunen vuosi sitten, matosia. Jumankekka kastematosia kaikki asfaltit kiiluvina täynnä. On se julma tuo luontoäiti, ajaa pikku matoset jalankulkijoiden saappaiden teräskantojen alle, pyöräilijäin renkaiden räjäytettäviksi ja lintulaumojen nokittaviksi. Itse tästä perin otettuna otin Renaultin kantoon ja siirryin ajotielle varoen joka askelta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti