Tahdon saada suuren... ja huitun kukut mitään saa. Ei ole metsässä sientä, ei mitään. Valtavan kokoisia mustikoita senkin edestä, eipä niitä voi kerätä kun on sienestysvälineet mukana. Harmin paikka. Lauantaina tuli jälleen tehtyä toivioretki vakipaikkaan, pari pienen pientä haperoa jossain möllötti, kuin myös joitain ns shamaanisieniä joihin en enempää kiinnittänyt huomiota. Olisi pitänyt tämä aavistaa kun torilla esim kantarellien hinta oli noussut eurolla per litra.
Todella masentavaa ja miestä syövää tämä tämmöinen meininki. Vettähän on lotissut ja lämmintä pitänyt vuorotellen, silti vaan ei sienirihmasto menesty.
En antanut sieniasian enempää häiritä itseäni, kävin perinteisen unkarilaisen gulassin, en pörköltin, kimppuun lauantaina. Annoin muhia nelisen tuntia padassa, lopulta lisäsin rikeaa joukkoon. Pakanan pakana että tulikin hyvää. Miten sitä osasikin taas. Hyvää yritti, erinomaista tuli.
Miten sitä viime aikoina onkin joutunut kuulemaan pölkkypäiden juttuja ruoasta. Aivan kuin määrä olisi sama kuin laatu. Voi hyvänen aika sentään. Varsinkin kun elinpiiri näillä tahoilla on ollut suurin piirtein sama mihin räkä nenästä valuu. Toki kun koko elämä on pyörinyt einesten ja hesen tuotteiden ympärillä, ei sitä laatua näe saati tunnista vaikka se päälle kävelisi. Tosin tätä samaa efektiä on senioriväessäkin ja paljon. Miksi tehdä lihaliemi luista ja kasviksista kun kuutionkin saa kaupasta?
Miksi paistaa silakoita kun Forssan lihapiirakkaa saa pussin parilla egellä?
Nii-i.
Gulassi onnistui nappiin. Liian vähän vaan tein. Seuraavalla kerralla enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti