Luin jostain tänään että maksapihvit olisi perinteinen kalevalanpäivän ruoka. Tuota en tiennytkään, ihan vahingossa niitä kuitenkin tein kalevalanpäivän jälkeisenä päivänä. Liekkö Väinämöisen vikaa?
Laulanko blogin suohon. En taida. Kaatuu koko netti.
Kalevalanpäivän menu on lyhyt ja ytimekäs, varsinaista alkuruokaa eikä jälkiruokaa jaksanut ensinkään värkätä. Toimin himojeni ohjaamana ja tein kaksi pääruokaa. Vaatimattomista aineksista mutta kuitenkin. Miltei surf&turf meininki, mutta eri lautasilla.
Alkuun meni maaruun paistettua siikaa. Kalan ostin valmiina fileinä, ja olipas käynyt vahinko(?) fileoijalla kun tuntui kaikkien ruotojen olevan paikallaan. Siinä oli sitten näpertämistä ruotoja nyppiessä.
Siian kaveriksi tein fenkoli-appelsiini salaatin ja anjovisvinegretin, kyllä ne osui kaikki nappiin.
Siian kaveriksi tuollainen saksalainen riesling. Ei ollut mun makuun.
Toisena pääruokana oli sitten perinteistä naudan ulkofilettä runsaalla pippurihunnulla, brandykastikkeen ja kukkakaalipyreen kera. 170g lihaa. Ei siinä pottua tarttekaan.
Jaahas, mitä sitä seuraavaksi? Sunnuntaina lähti jälleen useampi erilainen yrtti ja vihannes kasvamaan, ei vaan vielä sen suurempaa triffidiä ole ovesta vastaan kävellyt. Outoa. Kyllä voisi kuvitella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti