15.9. Keskiviikko-Torstai:
Reissu alkoi lennolla Turusta Tukholman Arlandaan, kuvitelmissa oli että hotelli Arlanda Quality Inn siellä olisi luksusta, kaikkea muuta. Lobby oli ok, muuten kyllä hotelli rankan remontin alla, rappaukset rapisi, maalit ihan miten sattuu jne. Itse huoneesta pitää oikein ihmetellä miten ruotsalaiset ovatkin oikeasti kummaa jengiä, miten muuten on selitettävissä n.40-50cm pyöreä ikkuna huoneesta vessaan suoraan pytylle! Aika jännä! Raffe ja Matias oli vastassa, saatiin reput, hatut, lippikset ja matkaohjelma lippuineen. Aikainen herätys oli edessä, puoli neljän aikoihin noustiin, käytiin aamupalalla hotellissa ja sen jälkeen takaisin Arlandaan ja kohti Frankfurtia. Olipa järkytys tuo Arlanda, siis sotkua ja paskaisuutta kaikkialla. Onneksi ei siellä tarvinnut kauaa kärvistellä. Frankfurtiin päästiin kommelluksitta ja ihan ihailtavan mutkattomasti seuraavalle lennolle kohti Miamia. Jumbo Jetillä tietenkin, Lufthansan koneella, aika tiukkiksia sakemannilentoemot. Iltamyöhäsellä Suomen aikaan oltiin Miamissa, paikallista aikaa about 14... N.20h meni matkoihin. Siitä sitten tutustuttiin paikkoihin, mereen ja ravintoloihin. Olevinaan iltasella sitten syötiin Pizza Rusticassa, kuulemma maailman parhaat pizzat Miamissa, kotimaan kello oli yhden korvilla aamuyöllä. Hyviä olivat kertakaikkiaan. Aika pitkäksi päivä venyi lopulta, olin aamukahdelta vielä palaverissa Vanilja Stolin kanssa.
Sää: kuuma +30C ja 80RH%
Ankeutta Arlandassa...
Frankfurtissa taasen ilmat alkoi paranemaan
Vihdoinkin Miamissa, hotellimme oli ihan kiva...
Miamin keskustaa
Hotellihuone...
Ja näkymää ikkunasta/parvekkeelta...
Meri, tuo kalanperkeiltä haiseva lätäkkö nimeltä Atlantti, siinä kuohuu hotellihuoneemme ikkunasta katsottuna.
Näkymää Miami Beachilta...
17.9. Perjantai:
Käytiin Miamin Baysidessä mm Hootersissa, siellä on kauniit ruskeat silmät olutta kanniskelevilla nuorilla neitosilla. Laivalla tehtiin kiertoajelu 'scenic route' julkimoiden talojen liepeillä. Nähtiin niin Al Caponen talo, P Diddyn entinen kämppä kun on kuulemma ihan pa nykyään, Elisabeth Taylorin möksän pihassa oli pupujussipatsas, ilkeän huhun mukaan hän on niiden lailla hyppinyt avioliitosta toiseen (ja kasvojenkiristyksestä toiseen). Miami Vicestä tuttu satama nähtiin myös. Kuulakärkikynäkeisari Parkerin talo myös tuli kiikareihin, samoin 1983 tehty Al Pacinon tähdittämä Scarface leffan kartano oli esillä! Baysidessa juotiin aivan fantastiset Pina Coladat ja Marqaritat, Jose teki ne tuoreista hedelmistä, ei mitään esanssipaskaa.
Miamissa muuten meri haisee metkalta, on suolaista kuin mikä.
Baysidessä käytiin syömässä The Knife nimisessä ravintolassa, pihvi/lihapaikka, buffet tyylinen jossa toisella puolella oli vihannekset, salaatit, leikkeleet jne ja ihan eri puolella kuppilaa sitten grilli josta sai hakea niin paljon kuin mahaan mahtui. Jenkit todella osaa tehdä ribsit, ne oli aivan fantastisia! Settiin kuului joko kaksi olutta tai pullo viiniä per nuppi. Illalla sitten vaan maleksittiin Miamissa, rannalla ja piti mennä ajoissa nukkumaan mutta toisin kävi kun alkoi hiukan huikomaan. Löysimme itsemme Lincoln Avenuelta (kävelykatu) The Sopranos ravintolasta syömässä buffalamozzarella salaattia sekä The Grand Plate setin jossa oli ostereita, simpukoita muutamaa sorttia, jättikatkiksia sekä hummerin pyrstö. Siis piti burgerilla vaan käydä.
Sää: sama kuin ed päivinä
18.9. Lauantai:
Bussilla mentiin Evergladesin kansallispuistoon hydrokopteriajelulle. Veneen kippari oli varsinainen aito redneck, puhui syvää etelän murretta, kehui vuolaasti veneensä kahta 500cid V8 myllyä. Oletettavasti Cadillacin koneita. Pauhasivat vallan mainiosti, tosin alumiinista tehty hydro oli aivan tolkuttoman meluisa paikka! Hienosti kopteri kulki, siinähän on eteen ja sivuille suunnat, ei taakse eikä varsinkaan jarrua. Aika hurjaa kyytiä kaksi V8:a antaakin. Siellä sitten nähtiin alligaattoreita ja lintuja monen moisia. Linnut oli jänniä, ne hyppivät lumpeen näköisen vesikasvin lehtiä pitkin veneen katolle. Kippari varoitti useaan otteeseen laittamasta kättä veteen juurikin alligaattorien ja napsijakilpikonnien varalta, kilpparikin vilahti, en kerinnyt kinofilmille sitä vangitsemaan. Kertoipa varomasta lumpeenkukan näköisiä keltaisia kukkiakin, niissä tarinan mukaan saattaa asustella pikku hämyri joka puree kukan poimijaa jolta sitten pikku hiljaa mädäntyy se käsi johon se on iskenyt... Samoin kippari kertoi miksei elokuvatyyliin ajeta suoraan ruovikkoon, syy oli selkeä; tuhannet ja taas tuhannet itikat, ampiaiset, pistiäiset yms paskiaiset olisi sitten vallannut koko paatin ja olisi tullut nolo loppu lomalle. Alligaattorinäytös seurasi veneretkeä, oli aika hurja kun alaa opiskeleva sälli istahti kolmemetrisen alligaattorin päälle ja leikki sen kanssa, piti päätään leukojen välissä yms temppuilua. Ja yllättäen oli Evergladesin turistirysän etuala tyhjentynyt PAF jengistä Tuulikin pissan aikana, aikaa kuitenkin oli joten eivät turhaan varronneet. Siitä lähdettiin Sawgrass Mills ostoshelvettiin. Toki heti ens alkuun Burger Kingistä oli pakko hakea Double Whopper ateriat, eli kotimaisittain kait kerrosateria. Oli ihan erilainen kuin Suomessa, hyvää! Itse ostoskeskus oli aivan järjettömän kokoinen sisään ja ulostuloineen. Naurettavuuden huippu tais olla joku BestMarket/Buy tjms ketju, sisään mennessä oli neekeri kummankin puolin tsiigaamassa etten varasta pesukonetta kassissani vaikka sisällä oltiin 5 sekuntia ja molemmat näki meidät sen ajan. Käytiin myös ostoskeskuksen ainokaisessa supermarketissa hakemassa nesessäärejä eli viiniä, vattuja, vettä ja etsiskelin myös maustehyllystä savustettua paprikaa. Ei löytynyt täältäkään. Jännä juttu kassalla, pyysivät taas papereita kun viiniä makselin, kerroin flikalle ettei todellakaan mulla ole mitään papereita mukana. Soitti sitten jonkun floor managerin paikalle joka jonkun koodin syötti kassalle ja taas mentiin. Hyvää oli viini J Korkki on toki kotona tallessa. Illalla käytiin sitten taas Miamissa Lincoln Avenuelta etsimässä ruokapaikkaa, siellä sitten tuli Enrique tjms Manolo selittämään eräässä paikassa kuinka erinomainen sapuska heillä on, oli oikein vuolaspuheinen muttei sitten kuitenkaan jääty hänen pauloihin vaikka olikin mestaripuhuja ja olin aika lailla vakuuttunut. Menu vaan ei sisältänyt mun ruokavaliolle sopivia ingridienttejä. Käyskenneltiin illan pimetessä sitten k.o. katu päästä toiseen ja takaisinpäin tullessa törmättiin The Sopranos nimiseen ravintolaan jonne sitten istahdettiin koska paikalliseen tapaan annokset oli ravintolan ulkoikkunassa näytillä – en voinut kuin lumoutua. Tuuleroinen ei ollut nälkäinen, jouduin sitten itse hoitamaan pääasiassa ruokailupuolen kun hän tyytyi vain salaattiin, joka sekin oli aivan fantastinen. Otin siis The Grande Plate:n jossa oli sitten jääpedillä ostereita (pyysin ja sain tabascoa), muutamaa sorttia eri simpukoita, jättikatkaravun pyrstöjä sekä hummerin pyrstö. Oli aivan tolkuttoman hyvää eikä maksanut kuin $29. Tuon jälkeen takaisin hotellille nukkumaan, toki lähibaarissa vielä käytiin oluella, viskillä ja jekulla. Viinat, siis viski ja jekku oli ihan helvetin kallista läpi Jenkkilän! Paukku maksoi 12-16 taalaa, ei niitä sitten tullut yhtä enempää juotua kerralla. Vai tuliko...sitä ei tarina kerro.
Upea näkymä hotellilta merelle heti aamutuimaan
Evergladesissa tuli heti Aimo Alligaattori moikkaamaan meitä...
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti