Bunkkerin Yrtit: Syyskuun matkoista sananen, osa 4

22.9 tai ainakin niillä tuntumin...

Illansuussa rantauduttiin Los Angelesiin, tarkemmin ottaen Santa Monicaan aivan sen keskustan lähelle. Hotelli oli pramea, aivan Teal’c:n näköinen kaveri bell hoppina, aina mairea hymy kasvoilla. Niin, itse saavuin hotelliin ilman kapsäkkiä, Houstonista ei laukkuni sitten tullut perässä vaikka ajoissa, itseasiassa ennen muita, laitoin sen bag droppiin... hätä ei ollut tämän näköinen, hotelliinhan se sitten tuli ”ajallaan” eli keskellä yötä. Kerroin respassa tilanteen ja sanoin jos tulee klo 22 jälkeen ei tartte ilmoittaa vaan haen sen sitten aamulla. Oli kuitenkin yövuoron tyyppi aivan tiedoton ja soitti perkele muutaman kerran. Eihän niihin soittoihin herännyt, aamulla viiden aikaan havahduin telefoonin punaiseen vilkkumiseen ja kilautin kaverille. Laukku oli tullut. Ja puhtaat klänningit. Ja Vansit.

Tuona 22. iltana kuitenkin käytiin Santa Monican keskustassa zoomailemassa paikat, varsinkin shoppailupaikat seuraavia päiviä varten. Outlettejä oli monen moisia, ei varmaankaan tarvitse kertoa että ihan *kaikki* isot merkit oli hyvin edustettuina. Ruokaa oli pakko saada, joten varma valinta – tietenkin – oli italialainen ravintola Buca Di Beppo. Oli oikein kiva paikka, saatiin jopa kierros keittiössä ja ravintolassa muutekin kun oltiin ensimmäistä kertaa käymässä. Voi suositella, annokset oli isoja, siis koko ravintolan konsepti taitaa olla ”one size fits all” eli tilattiin yksi caesar salaatti sekä yksi lasagne. Ja silti jäi syömättä. Italialaista olutta tuon kanssa otettiin myös, ei ollut hassumpaa vaikka olikin ensimmäinen kerta kun makaronien bisseä kurkkua pitkin alas valutan. Ei varmasti viimeinen jos sitä täältäkin alkaisi saamaan. Tuon kevyen ruokailun jälkeen mentiin takaisin hotellille ja kuinka ollakaan, toosan avattua sieltä tuli Gordon Ramsayn Hells Kitchen Season 8:n ensimmäinen ja toinen jakso! Nehän oli pakko makkarin puolella katsoa, rouva ilmeisesti kutoi sukkaa olkkarin puolella, tai teki mitä teki kun ei koko aikana näkynyt, mutta mä näin ihan suorana nuokin tv historian huimat hetket. Olin perin tyytyväinen J

Aamulla herättiin aikaisin vaikka oli myöhään mennytkin, itse, kuten sanottu, olin jo aamuviideltä valmiina toimintaan ja toki laukkuni sitten hainkin respasta ja levitin sen sviitin olkkarin lattialle. Pakko oli saada uutta klänninkiä päälle jälleen kerran. Aamupala oli tyypillinen hotellijuttu, kuitenkin pitää oikein kehua hedelmäpuolta. Tuoreita mansikoita oli joka aamu vaikka kuinka, ja ne olivat hyviä. Ei sellaisia puisia kökköjä mitä suomimarketista talvisaikaan saa vaan oikein makeita ja mehukkaita. Samoin sain aamiaisella tilata köökistä suoraan kokilta munakkaan, kokkelin tai paistetun munan miten tahtoi. Edellyttäen että kokki osasi englantia. Toimi kahtena aamuna, kolmantena oli joku 87 vuotias josemanolo joka vaan hoki si si si... no tuli silti syötyä. Kahvi, tuo suomalaisten pakkopulla, se oli kauttaaltaan ameriikoissa aivan fantastista. Ei ollut näitä italiaanojen, fransmannien yms läskipäiden vahvoja ja härskejä versioita vaan kunnon juomakelpoista kahvia.

Kymmenen yhdentoista aikoihin Raffe puhalsi pilliin ja kutsui jengin kokoon, oli aika lähteä Hollywood, Beverly Hills jne turneelle. Ja sepäs se vasta olikin, näki kaiken sen mitä leffoissa aikaisemmin. Aika jännää olla itse niillä näppäimillä käyskentelemässä! Oli kuuluisaa Doorsin Whiskey Baaria, Rainbow Roomia, Johnny Deppin Viper Roomia (jonka edessä superlahjakkuus River Phoenix kuoli) saman kadun varressa...

Chinese Theatre oli myös pysähdyskohde, siellä se vasta hulina olikin. Tähtiä kadussa oli vaikka kuinka, jännä tarina kertoi että se tähti maksaa omistajalleen sitten $1000/vuosi, ja esim Ohukaisesta ja Paksukaisesta jomman kumman perikunta oli kieltäytynyt maksamasta tuota maksua ja kyseisen kaverin tähti oli sitten poistettu! Muutamasta tärkeästä tuli otettua kuva, Bobby De Niron taisi jäädä saamatta L Paikalliselta räppäriltä ostin kolmella taalalla levyn, ties vaikka olisi viiden taalan arvoinen tuhannen vuoden kuluttua... tsekkailkaa ja chillailkaa Black Nate Debiase, löytyy naamakirjasta, twitteristä ja maispeissistä. Oli hööveli kaveri, hänelle olisi levystä kelvannut kymppi, viiskymppiä tai satanenkin. Mielestäni $3 oli sopiva hinta kahdesta laulelmasta mitä ikinä en tule kuuntelemaan. Siskon likka saa tostakin sitten kärsiä. Ja joskus sitten rikastua levyharvinaisuudesta.

Paluumatkalla pysähdyttiin eräällä Food Marketilla, oli vallan hulppea ”tori”! Uskomaton paikka näin ruokamielessä, tuoretavaraa oli laidasta laitaan, erilaisia putiikkeja myymässä mausteita ihan mitä vaan ja ties mitä! Ja ne hinnat... uskomattoman fantastisen näköistä lihaa tiskillä, kaikki mahdolliset leikkeet esim naudasta vieri vieressä mitä tuoreimpana ja ne hinnat... aivan naurettavia verrattuna kotimaisiin!

Olen kade. Aivan totaalisen kade.

Kyse ei ole ruuhkasta edes vielä...