Tuo vanha sananparsi, tutuksi tullut ja jälleen kerran havaittu samanlaiseksi kuin ylipäätään muutkin vanhat sananparret. Huttua ja vanhojen ämmien horinoita kaikki tyynni. Sienten perässä tuli eilen juostua oikein urakalla, puolelta päivin jo vie tie Livonsaaren kunnaille, ja sieltä sitten jokunen litra kantarellia ja muutama tattikin löytyi. Siellä oli maasto kosteaa vaikka pienellä alueella vain kävinkin, parin kilometrin reviiri vain. Aurinko puolilta päivin paistoi täydeltä taivaalta ja aiheutti hienokseltaan havaintovaikeuksia, samoin kuin puista jo pudonneet lehdet. Olen kuitenkin saaliiseen tyytyväinen. Iltapäivällä joutessani sitten vielä polkaisin Maskun Rivieran lähimaastoon tatit ja haperot mielessä, saalis oli varsin kehno. Neljä tattia oli saldo, hurjan paljon oli keltahaperoa havaittavissa, lähempi tutustuminen niihin paljasti niiden olevan aivan tyystin rutikuivia ja matoisia. En huolinut. Harmin paikka. Jännempi juttu tuolla oli se että maasto oli aivan rutikuivaa, ihan kuin ei olisi aikoihin pisaraakaan vettä tullut siellä vaikka onhan tuota juuri muutama päivä sitten tullut oikein olan takaa. Tatit sitten käsittelin ja päätin saman tien laatia tatti-kantarellipiirakan, hyvä tuli siitäkin.
Muutama tuokiokuva...
Pari tattia
Puolukkaa reilusti luvassa!
Makaakohan tuolla sammaleen alla menninkäinen?
Herra Lisko
Tatti-kantarellipiirakka asennusvaiheessa
Sama valmiina kuorrutteen kera. Ei tuota enää ole kuin huomiseksi yksi siivu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti