Juhannus tuli ja meni...

Itse sen koin kantapään kautta, tai pikemmin nilkan, selän, selän ja kyljen osalta miten rakas kotimaa voi toisille olla niin perin kova. Polkupyörällä kaaduin. Ei siitä sen enempää, en aivan kuollut, voin hengittää. Maisema vaan on henkeä salpaava. Johanneksena. Tällä pätkällä en kaatunut.

Tuli sitä pellolla käytyä zoomailemassa mitä siellä tapahtuu mutta meni sitten toisarvoisten kommervenkkien parissa koko aika. Siellä poltin nenänvartenikin, mutta hyvin grennattua makkaraa siinä juuri muuraamassani grillissä laadin kehiin...

Tämä on nyt sitä yhden sortin sipulia.

Tilli rönsyilee ja on ihan hiton hyvää!

Kuin myös tässä vasta muuraamassani grillissä perusvihannekset kukkii! Wunderbaum! 

Tämä tuli viljelysvakoon yllättäen ja pyytämättä. Siitä ei ole tietoa kuka sen ilmeisesti maahan oli kaatanut...

Pientä ja kaunista

 Kertakaikkiaan miten onkin upea. Fantastisen näköinen. Herneenkukka. 

Hesarista luin aamulla Jari Tervon muistokirjoituksen Tommy Tabermannille. 

Hyvää Juhannusta!

Yrttejä unohtamatta

Kovin vähän olen raportoinut viime aikoina yrteistä, korjaan nyt tilanteen muutaman valokuvan kera. Ovat lähteneet ihan hyvin kasvamaan. On vaan unohtunut tyystin korianteri, sitä voisi laittaa astian pari tulemaan. Samoin basilikaa täytyy ehdottomasti laittaa lisää. Muita on sitten ihan kivasti, sain jopa vaikeaksi sanotun rosmariinin kivasti tulemaan vaikka jo hetken näytti lohduttomalta. Samoin salvia, timjami, ruohosipuli, silopersilja voivat mainiosti. Tomaattiakin tulee, tänä vuonna taas taimesta. 

Tässä tomaatti, kukkii ihan kiitettävästi. 

Rucola etumaisessä ämpärissä kukkii myös, taka-alalla vihersipuli rehvakkaana. On kuin harakanpesä.

Etumaisessa laatikossa basilika rehottaa toisessa reunassa. Annoin tilaa vasempaan laitaan rosmariinille. 

Keskimmäisessä laatikossa keskellä timjami, reunoilla rosmariini. 

Taaemmassa laatikossa on... jotain, ainakin ruohosipulia.

Taaimmaisessa vasemmalla timjami, oikealla rosmariinia. Näitä on vähän joka paikassa, niitä myös Bunkkerin keittiössä menee eniten, syytä olla omavarainen. Se on alkiolaisuutta parhaimmillaan. 

Toisessa laatikossa basilikaa joka sai hieman kylmää tuossa joku aika sitten kun tulikin yllättäen ja pyytämättä yöllä lähes halla enkä ollut ihan herkällä korvalla niiden suhteen.

Silopersilja on rehevä ja kaunis, ja ennen kaikkea, maukas.

Basilikat lähempää.

Ruohosipuli silopersilja mix 

Satelliittikuvaa salviapellosta.

Pinaatti miehen tiellä pitää

Jo edeltävällä viikolla olin kauaskatsoisesti viisas ja noukin ensimmäiset oman pellon pinaatit talteen, voissa pyöräytin ja siian kaveriksi saatin. Sanoin kuvaamattoman hyvää. Kuinka ollakaan tänään kelien sitten hieman laannuttua tuli tuossa töiden lomassa päivällä mieleen skenario jossa laatisin itselleni tuoreista pinaateista keittoa ensimmäistä kertaa eläessäni. Tartuin tähän visioon ja missio oli valmis. Työn, tuon puuduttavan pakkopullan jälkeen ratsastin kohti plantaasia mielessä toinen toistaan rehevämmät pitkät pätkät pinaattia. Miltei jouduin paniikkiin kun havaitsin plantaasille saavuttuani pinaattien tekevän jo kukkaa. Välittömästi siinä sitten saatoin ryhtyä toimenpiteisiin kyseisten harminkappaleiden poistamiseksi. Kysymykseksi jääkin olinko tarpeeksi tarkka saati jämäkkä toimenpiteissäni. Saatan tätä pohtia vielä toisenkin kerran, tuonnempana. Kuitenkin sitten kotiin päästyäni laadin keiton pinaateista, en voi olla mainitsematta että aivan erinomaisen hyvää tuli. Kertakaikkiaan.

Tora! Tora! Tora!

Lauantaina olevat pojan ylioppilasjuhlat valmisteluissa, eilen tein hiukan alle

sata fantastisen hyvää ja maukasta lihapullaa, tänään on sitten, kaikkien

käänteiden jälkeen, sushin aika koska kendon harrastaja, tuleva Japanin

suurlähettiläs, insinööri ja eversti niin esitti vaatimattoman toiveen. Hain

sitten Herkkunuotasta merilohta ja  valkeaa tonnikalaa näihin, sekä yhden setin

rullia teen kurkku keskiruotona. Wasabin kanssa saa taiteilla ettei mene

överiksi, ja näemmä näissä on valmistelussa avainsanana niin sormille kuin

veitsellekin se että pitää kylmässä vedessä alvariinsa liottaa. Hyväähän sitten

tulee. 

Huomenissa pitää sitten vielä laatia kehiin toast skagenit, laitan kuitenkin

niille virolaista Fazerin Must Leib pohjaksi, voisi olettaa että sopii. Mätiä

pitää huomenna vielä jostain löytää. Huomisen listalla on sitten vielä sekä

pekoni että korvasieni quichet, jotka teen miniatyyrikokoisina kunkin

muffinsivuokaan, tulee niistäkin sopivaa sormiruokaa. Tsatsiki tyyppinen kastike

pitää lihapullille laatia, sekä myös päärynä-omena-vuohenjuusto piirakka jonka

sitten vielä chilisokeriliemellä kruunaan. Tuota eräs globetrotter taisi viime

kesänä minun tekemänä maistellakin, ellen väärin muista. Jopa blogikommentti

setistä. Niin, pikkupurtavana sitten vielä ajattelin coctail tikkuihin laatia

jotain kirsikkatomaatti-basilika-fetakuutio-mozzarellapallo-öljy-suola-pippuri

kombinaatista, yhdessä tai erikseen. 

Niin tietty jotain pullaa leipasen tai sitten ulkoistan sen, en kauppaan vaan

jollekin ihmiselle. Jälkkäriksi on pakko tehdä aivan fantastista Marco Pierre

Whiten reseptiikalla olevaan marjahyydykettä. Blogissani alkutalvelta siitä jo

maininta 

Kotimaisista marjoista tietenkin, tämän kesän kotimaisia mansikoita. 

Jaaha, lienee riisi jäähtynyt, pitänee mennä maustamaan ja rullaamaan. 

Banzai!

Ylioppilasjuhlat 2011 Suomen keskeisimmällä paikkakunnalla

Niin se prinssieversti, tuleva diplomi-insinööri, eversti ja suurlähettiläs sai valkolakin päähänsä. Juhlava oli tilaisuus, suora paikka yliopistoon pääsykokeitta ja himpun verran alle sata ällää. Ei voisi ylpeämpi olla. Mikä hienointa, Puolustusvoimat piti tämän vuoksi Rovaniemellä paraatin tänään.

Tässä muutama kuva ja viideo. 

Takaisin Sudenpesään!

Ei ole unohdettu Bunkkerin Yrttien perusolemusta, onhan niitä täällä toki vieläkin. Laajentumisprojekti vaan on tuntunut vievän kaiken huomion, kuitenkaan ei ole jätetty tekemättä mitään. Tehty ja puuhasteltu on hartiavoimin, urakalla ja vaivoja säästämättä. Jälleen kerran. Niin on kasvamassa itse pääkallopaikalla tomaatti (mini), basilikaa, lehtipersiljaa, salviaa, timjamia, rosmariinia, meiramia, oreganoa ja ruohosipulia. Eikä rucolaa eikä vihersipulia parane unohtaa, ne laitoin edellisvuosina tutuksi tulleisiin sinkkiämpäreihin, niissä ne viihtyvät. Rucolasta olen jo nauttinutkin, ei tarvi muuta kuin tomaattisiivun ja hippusen suolaa kaverikseen leivän päälle - aivan fantastista! Muutama kuva Bunkkerilta liittyen aiheeseen...

Keskellä tomaatit, takana salvia, edessä eurooppa. Eikun persilja.

Vihersipuli. On kuin harakanpesä :)

Vasemmalta takaa ruohosipuli+persilja, timjami+rosmariini, meirami+basilika sekä pelkkä basilika.

Rucola. Uuuuh... suit's me sir, suit's me. Uh.

Ei sitä turhaan haettu lisää elintilaa bunkkerin tuotteille...

Tunnelmat tänään 26 asteisessa päivänpaisteessa oli kuin Löwenbraukellerissa aikoinaan, hikinen, innostunut ja lisää vaativa. Senpä vuoksi hainkin vielä himpun verran vajaa sata litraa multaa ja pienehkön säkillisen herneitä maahan pantavaksi. Toki uskollisella Renaultilla. Meine Treue Renöö. Olipa alueella sitten myös myyrät myllänneet, unohtui ihan kaikessa huumassa että olisi pitänyt kananpaskaakin ostaa noiden häätämistä varten. Taidan hankkia jotain saksalaisvalmisteista hyönteismyrkkyä, sieltä löytyy asiantuntevuus tähänkin asiaan. Kuitenkin oli luonto tehnyt tehtävänsä, niin ne pienet perkeleet sieltä puskee ylös :-) Ei ole hyvinkin mittavat toimet olleet turhia - ei kertakaikkiaan. Tässä pari kuvaa tiluksilta...

Wunderbar!!!