Eilen oli jälleen aika joka vuotisten, perinteisten Makkarafestarien® Maskun kartanolla, nyt jo kahdeksatta kertaa. Keli oli jälleen kerran suotuisa, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta eikä illan mittaan itikoistakaan vaivaa ollut. Tänä vuonna oli taas ihan uudet makkarat työn alla, tehtiin Butlerin lammasmakkaraa ja italialaista viinimakkaraa. Kummatkin onnistuivat, tänä vuonna lähes tuossa tuokiossa, herätti suunnatonta ihmetystä. Kaksikymmentäkolme pötköä lammasmakkaraa ja kolmekymmentäkolme pötköä viinimakkaraa. Lammasmakkaran kanssa tein kardinaalivirheen, en siinä vauhdin huumassa maistanut taikinaa ensinkään ja omasta mielestäni makkarasta tuli jopa liian suolaton. Tuota virhettä yritin sitten kädellä paikata, keitinveteen täräytin kunnon suolan. Makkarat tällä kertaa poikkeuksellisesti esikeitettiin, tätä ei olla festareilla ennen tehty. Hyvä valinta. Makkarat kun kuului tökkiä varvulla ennen keittoa, ei tuollaista varpua sitten mistään löytynyt. Kartanon herralla kuitenkin oli välineistö kunnossa, kuten odottaa sopikin, löytyi laatikon uumenistä tähän tehtävään passeli, varmaankin hiilikuituinen, atrain. Pitääpä itselle tuollainen myös hankkia, olen täällä bunkkerilla tuon tehtävän hoitanut tähän asti osteriveitsellä, se kun on terävä myös.
Taittingerin shampanjalla päivä aloitettiin, ja jopas jotakin, saunaoluen sijaan oli mukava saunan välivilvoittelullakin samaista shampanjaa särpiä. Olisipa vielä osteri, pari siinä ollut niin...
Mielestäni kun tämä niin näppärästi nyt kävi ja nopeaan tahtiin, voisin jopa ehdottaa ensi vuodelle järjestelyä jossa herrasmiehen menevät pihan puolelle raskaisiin nahka nojatuoleihin sikarin ja konjakin ääreen tupakkatakeissaan jutustelemaan ja naisväki hoitaisi makkarat ja ateriapuolen. Toki siinä saattaisi ilta venähtää aamun puolelle. Juuei, en ehdota. Typerä ajatuskin.
Harmin paikka että Polusmäen vapaaherra K vaan siellä maailman äärissä luuhaa eikä suvainnut olla paikalla taaskaan. Taidan soittaa Jaakko E:lle.
Festarimenu
Lohimousse ja perunasalaatti. Tämä oli kyllä aivan fantastinen alkupala. Mousse oli todella pehmeä ja suussa sulava.
Butlerin lammasmakkaran taikina. Karitsan lapaa, maksaa, munuaisia, possun kylkeä, perunaa (annabelle omasta pellosta), basilikaa (bunkkerilta), mausteita (raastettua muskottia, chiliä, paprikaa, ja ne normit) sekä valkoviiniä jokunen pisara.
Lammasbutlerit vaan ei putlerit valmiina keitettäviksi.
Italialainen viinimakkara. Tässä oli possun kassleria ja naudan paistia sekä sitten tietty ihan läskiä. Hienona ulottuvuutena 2 puskaa timjamia ja 1 puska rosmariinia sekä nimensä mukaan punaviiniä. Tässä oli myös suola kohdallaan sekä 45 kierrosta Peugeotilla mustaa pippuria.
Kas, suoli loppui kesken kaiken...
Napakkaa jöötiä, tässä tuo italialainen viinimakkara
Siellä makkarat käristyy keittämisen jälkeen
Aivan pakanan hyvää viiniä makkaran kylkeen
Perunain paistaja otti vapaat kädet ja heitti muurikkaan n. 250 grammaa voita. Kuvassa perunat ja sipulit voikylvyssä. Aivan tautisen hyvää tuli.
Kaikin puolin taas onnistuneet juhlat, ei voi muuta sanoa. Taas vuoden suunnittelu seuraavia kinkereitä varten, ans kattoo ny mitä mieleen juolahtaa. Jos mitään. Toki nyt on kirja Makkaroita Maailmalta (Tammi) käsillä, siitä voisi sitten jotain kivaa koittaa kehitellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti