Tuli perin flunssaisissa merkeissä vietettyä, olo oli ja on vieläkin, perin huono. Sanoisin jopa kehno. Lauantai päivä meni prepatessa ja tekemistä piisasi kun piti tuo viiden aterian menu loihtia. Olin lopputulokseen sangen tyytyväinen, eikä vieraatkaan valittaneet. Ilta vierähti yhdessä hujauksessa jälleen kerran, vatsa oli täynnä. Kuvia yritin muistaa ottaa, mutta jäi sitten kateenkorvasta kuva ottamatta. Harmi, sillä oli ensimmäinen muttei toki viimeinen kerta kun sitä teen. Tällä kertaa tein sen Harri Syrjäsen Sokkokokki reseptillä, ihan vallan mainiota tuli. En siis ollut aiemmin kateenkorvaa syönyt saati tehnyt. Mutta joskus pitää uudemmankin kerran tehdä, oli se hyvää. Ensimmäisenä menussa oli vuodenaikaan sopiva pikku keitto, pekoninen korvasienikeitto. Siitä tuli mielestäni vallan erinomainen, tosin korvasienissä (Sauvon säilyke) oli jälleen kerran hieman metsää mukana vaikka niitä valuttelin viitisen minuuttia. Ei auta, ei auta, pieni ritinä sai vaan amalgaamit liikkeelle. Seuraavaksi menussa edettiin sitten tuohon mainitsemaani kateenkorvaan kera muusin, marinoidun punasipulin ja anjovisvoin. Se oli maultaan aika erinomainen kokonaisuus. Olen huomannut että anjoviksella saa aika moneen ruokaan oman erityisen vivahteen joka ei todellakaan ole huono. Voisin jopa harkita maistavani Janssonin kiusausta. No en sentään, liian antiikkinen resepti. Ei moisia tähän pöytään. Menussa edettiin sitten prässättyyn possunkylkeen kera omenalohkojen, kevätsipulin ja rakuunan, sekä tietenkin paistinkastikkeen jonka jo edeltävänä päivänä tein kun possu ensimmäisen kerran uunissa piipahti parisen tuntia. Tämä Gordonin herkkuresepti alkaa olla jo hyvin hyppysissä, toki kera omien säätöjen. Edes naisväki ei kavahtanut sitä - kertoo jo jotain :) Näiden jälkeen pidettiin happihetki kunnes lammas saatiin lautaselle, se kun oli rullana niin otti suurin piirtein tunnin uunissa. Hyvää tuli, lisukkeeksi paahdin salvian, savumaldonin ja oliiviöljyn kupeessa punajuurikuutioita. Minttuvinegretti tuli myös tehtyä lampaan kaveriksi mutta se pahus unohtui eikä se koskaan lampaalle ennättänyt. Tuo lapa oli avattu ja täytetty sitten normimausteilla, oliiviöljyllä, mintulla, kovalla raastetulla vuohenjuustolla ja valkosipulilla, hyvää se oli ilman vinegrettiäkin. Jälkkäriksi olin tehnyt sitten Crema Catalanat, tässäkin alkoi näkyä jo praktiikka. Fantastinen karamellisoitu pinta, alla kunnon pehmeä sisus. Saatoin siis olla tyytyväinen itseeni. Jälleen kerran. Ilmeisen tyytyväisiä olivat muutkin aterioijat. Harmi oli ettei Klubin eräs perustajajäsen päässyt paikalle sitten kaikesta huolimatta, tarina kertoo hänen lähteneen tulemaan Bunkkerille vesipuhvelin selässä, Suezin kanavan matalikoissa oli sitten vesipuhvelin ns kivet takertuneet rantakiviin ja matka oli tyssännyt siihen. Perin ikävää moinen. Muutama tuokiokuva;
Pekoninen korvasienikeitto
Prässättyä possunkylkeä
Lampaan lapaa
Crema Catalana
Hyviä tuokiokuvia ja tunnelmapaloja. Tosiaan, siellä kanavassa kivet kolisivat siihen tahtiin, että väänsin suitset kireäksi nenärenkaasta, ja kurssi kohti kohtisatamaa. Kohti riisirikkaampia peltoja.
VastaaPoistaLieneekö sekin matalikko ollut kuitenkin likaista mediapeliä sillä kivet kolisivat yllättäen ja pyytämättä.