sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kevät tuli ja makkaranhimo myös

Piti ensin lauantaita viettää vaan ihan kaupan makkaran ja perunamuusin että coleslawin parissa, mielipä sitten muuttui kun aurinko niin viettelevästi alkoi täälläkin paistamaan. Muusista tuli sitten perinteinen ns ravintolamuusi, kilo perunoita ja varttikilo voita. Löytyikin kaupasta uutta saaristolaisvoita, otin oitis testiin. Voitahan se sitten oli. Ei sen kummempaa. Ei maussa sellaisenaan eroa ollut muihinkaan vastaaviin tuotteisiin. Harmi ettei suolatonta voita saa näemmä mistään. Tai jos saa niin sitten se maksaa älyttömästi enemmän mitä normivoi. Mikähän siinäkin on takana, liekkö säilyvyys lyhyempi.



Pienen ihmisen tie sitten veikin marketin makkarahyllyltä pois ja suoraan kauppahallin tiskille. Hiukan vajaa puolisentoista kiloa possun lapaa tuli ostettua, muutama sata gramma läskiä ja tietty suolta. Jokiselta saatava suoli on siitä näppärää että se on valmiiksi putsattu ja laitettu muoviputken päälle josta se on helppo rullata makkaranpursottimeen. Korianteria ja salviaa, chiliä. Näistä se makkarasavotta oli hyvä aloittaa.
Lihan ja läskin sitten rykäisin myllystä läpi kekrtaalleen ja jaoin kahteen purkkiiin koska tein kahtaa sorttia körtsikkää. Salvialla maustettua ja chili&korianterilla maustettua. Toki myös suolat ja pippurit oli mukana, chilimakkarassa olisi saanut rutkasti reilummin olla chiliä. Eipä noista kaupan chilien tulisuudesta aina tiedä, makkaraan käytin yhden vaaksan mittaisen siemenineen. Savupaprikajauhetta ja cayenneakin laitoin, kuitenkin suhteellisen miedoksi jäi makkara. Salviamakkara oli hyvää. Piti laittaa valkosipulia, unohdin. 
Kumpikaan makkara ei sitten sinappia kaivannut ensinkään kylkeen.

Haudutin uunissa vesihauteessa makkaroita ensin kymmenisen minuuttia, ja sitten grillivastuksen alla sopivan ajan. Sopivan siten että leivinpaperi ennätti kärähtämään, keittiö savua täynnä ja palovaroitin piippasi kuin riivattu. Kunnes otin patterin pois. 

Jälkkäriksi olin sitten laatinut pitkästä aikaa Lemon Posset. Hyvää. 


Makkarat odottaa kylpyä.


Tässä potilaat valmiina syötäviksi. Vasemalla salviamakkaraa, oikealla enemmistönä chili-korianterimakkaraa.


Lemon Posset, päällä sitruunan kuorta raastettuna ja mustikoita.


Tänään tuli tehtyä srilankalaista tulista kanacurrya. Syödessä ei tulisuutta juuri huomannut, kotvanen sen jälkeen hiki nousi otsalle, silmäluomiin ja kurkkuun. Hyvää oli. Ja on seuraavat pari päivää. Kuvaa en napannut, ei nuo curryt ole erityisen valokuvauksellisia.


2 kommenttia:

  1. Me ollaan viime aikoina menty makkaroiden kanssa matala aita -mentaliteetilla, kun kauppahallin 4 vuodenaikaa on perustanut delin, josta saa todella hyviä raakamakkaroita. Hevos-calvadosmakkara oli paras syömäni ikinä, ja eilinen salvia-anismakkara toiseksi paras. Eipä ole koskaan ennen ostomakkarat pärjänneet omatekemille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo hevosmakkara voisi olla vallan mainion makuista. Harmi ettei hevosen lihaa juuri taida saada kuin jauhelihana. Pitääpä kysäistä lihakauppiaalta...

      Poista