Kyllä sitä sai taas pieni ihminen miettiä päänsä puhki mitä sitä tänä jouluna oikein tekisi ruokapöytään. Siinä samalla tuota pohtiessa ja puntaroidessa tuli ruokalista laadittua aina loppiaiseen asti. Sitä en ala tässä sen enempää käymään läpi, totean vaan että aika martta olen. Varsinaiseen joulupöytään tänä vuonna teen 7-8kg kinkun, olen tuota jo mainostanut tutuille ja kylänmiehille, sitä saa sitten paloina ripotella pitkin Varsinais-Suomea. Eilen silmäilin vanhoja Glorian Ruoka&Viini lehtiä jouluruoat mielessä ja bongasin vuoden 2009 lehdestä isoäireen kinkkuohjeen. Siinä kinkku laitettiin ruiskuoren sisään paistumaan, samaan tapaan kuin kala suolakuoressa ruiskuori tekee uunin uuniin. Innostuin siinä määrin että tuonhan minä sitten toteutan. Joulua vietetään taas eri osoitteissa vähän nyyttikesti tyyliin, otin menusta itselleni sitten kinkun paiston, kastikkeen kinkulle, siian graavaamisen, joulumakkarat, vinegretin ja sinapin teon. Ans ny kattoo mitä sitä saattaa ja jaksaa tehdä. Enköhän minä nuo sentään.
Joulumakkara varmaan tekeytyy peurasta, eräs taho sitä lupasi toimittaa jos hänelle sitä myös teen. Jää nähtäväksi.
Noita asioita mietiskellessäni jouduin toki hieman syömäänkin ja raadiota kuuntelemaan. Ei sitä tyhjin vatsoin suunnitella ensinkään. Bistroruokaa kirjasta bongasin kivan valkosipulikeiton Akvitanian alueelta, Soupe à l'ail et pain poilâne. Oli ihan erilainen verrattuna aiemmin tekemiini valkosipulikeittoihin, tässä ei paahdettu sipulia uunissa vaan matalalla lämmöllä kattilassa muiden ainesten kanssa. Maitotuotteita tähän ei myöskään tullut, kasvislientä litran verran ja vajaa pari desiä oliiviölyä lopuksi jonka jälkeen keitto sitten porattiin. Niin, tässä oli vielä pekoniakin mukana. Kyllä hyvää tuli, tämäkin pääseen vakioruokien joukkoon.
Pääruoaksi lennätin lautaselle ankkaa. Ankan rintaa jos tarkkoja ollaan. Olisi halunnut rinnan olevan rose keskeltä, hyvin heikosti oli sitä. Kenties oli pari minuuttia sitten lopulta liian kauan uunissa paistamisen jälkeen, antauduin uuden radion kuunteluun liiaksi. Ankan kaveriksi tein linssilisukkeen mikä oli valtavan hyvää. Jopa erinomaista. Olisi ollut jos olisi duPuy linssejä ollut käytössä, ei ollut, oli ihan tavallisia vihreitä linssejä. Salottia joukkoon, porkkanaa, yrttejä, valkosipulia. Paisto voissa ja haudutus. Hyvää.
Keitto. Tätä pitää tehdä uudelleen.
Ankka. Oikealla olevat tummat pötikät balsamicossa hautuneita salotteja. Ei tullut kivasti lautaselle. Mutta erinomaisen hyviä nekin.
Uusi radio. Harmin paikka että oli kertakäyttöinen.
Kyllä täällä Varsinais-Suomessa ollaan oltu pulassa kuin keski-euroopassa viime keväänä. Tulvat saattaa niellä hehtaarittain peltoalaa, varsinkin Polusmäen suunnalla ollaan vaaran vyöhykkeellä. Kuva otettu samasta paikasta kuin joku vuosi sitten blogissa näyttämäni, tuolloin kuvassa oli havaittavissa krokotiili joessa ja taivaalla kotka. Tarkkasilmäisimmät ja hyvämuistisimmat tämän muistavat varmasti elävästi. Ja siellähän se merkintä vielä löytyy.
Tänään saatoin suoraan pitkän työpäivän päätteeksi kiiruhtaa paikallisen marketin aulaan tapaamaan kansanedustaja Annika Saarikkoa. Oli muuten erinomaisen hyvää glögiä. Ja kuumaa poliittista asiaa. Vielä kuumempaa kuin glögi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti