Kevättä kohti

Niin se kevät tuntuu tulevan kohinalla, lämpötilat ovat sopivan lähellä nollaa ja ja ja... aamulla taas lähes infernaalinen pakkanen, niin kariutui toivioretket kirppiksille. Ja muutkin.

Perjantaina törmäsin mainioon vanhaan tuttavuuteen maniokkiin, jota sitten pötkylän ostin. Laitoin kuorittuna ja viipaloituna sitten yön yli likoamaan veteen, lähti pahimmat myrkyt pois.

Lauantaina nuo viipaleet sitten friteerasin ja söin valkosipulimajoneesin kanssa. Majoneesiin tulevan valkosipulin toki paahdoin ensin kunnes oli aivan pehmeää tahnaa, sai jäähtyä ja sekoitin ihan normaaliin tekemääni majoneesiin. Hyvää tuli, ei ollut yhtään kitkerää kuten jos vain puristaa kynnet majoneesiin.

Maniokkichipsejä. Maustettu vielä friteerauksen jälkeen suolalla ja cayennella. Palan painikkeeksi meni Lahden Sinistä 3,5% kokonainen purkki.

Ei pienen ihmisen maaru täyty pelkällä chipsillä ja majoneesilla, kyllähän sitä piti ihan ruokaakin saada. Lähituottajalta kun ilmestyi 60 kananmunaa niin käyttäähän niitä pitää. Ja piti. Majoneesiin meni pari, sitten pääruoan kylkeen tein hollandaisen johon 4 keltuaista joutui, toki kirkastettua voita till. 

Ai niin, jostain ei niin läheltä löytyi erinomaisen kalliiseen hintaan parsaa. Pakkohan sitä oli saada kun asia tuli jo ennen kauppaan astumista päätettyä. Ihan liikaa olisi ollut vaivaa menua sitten enää muuttaa kun osin oli jo ennakkoon kuolattu.

Naudan ulkofileestä sitten rykäisin pannulla sopivan pihvin parsan ja hollandaisen kaveriksi. Kyllä tämä oli hyvä ja sopiva setti. Ei yhtään tullut ähky. Jälkkäriksi piti lumumba laatia, jätin sen sitten väliin.

Koskakohan sitä ennättäisi edes pienet kirkastusjuhlat tai rapukekkerit pitämään.