Ja kuten arvatakin saattoi, kevään saattohoito Lipposen horinoiden lukuhetkien myötä on vaan vahvistanut korianteria ja Lidl Moneymaker brändin tomaattia. Ovat suopeita mutta kovakorvaisia näemmä. Taivaan kiitos. Ei, en ole parvekkeen, enkä muunkaan huoneen ovea poistanut, sille ei ole vielä ollut tilausta vaikka joku populisti niin tekikin. Voin lyödä vetoa että siinä konttorissa ei kasva kuin home. Korvissa. Mot.
Etualan tilli oli vallan mainiota ja maukasta! Äsken sitä käytin sen verran mitä Rymättylän uudet potut vaativat, eli pienen kourallisen. Ja sen pottuarmadan kylkeen merilohen filettä paistoin voissa, päälle tein sitten kastikkeeksi, jälleen kerran Marco Pierre Whiten Hells Kitchen reseptillä laadittu pikku soosi, joka oli aivan fantastinen. Kuinkas muuten. Takarivin taavina oleskeleva basilika on jo hieman herännyt, yöpakkaset tai kylmyydet ei tee sille lainkaan hyvää. Kuten ei minullekaan. Olen aamuisin keltaisissa sadehousuissani kuin kananpoika jolla jalat on ryppyiset ja keltaiset. Onneksi siihen auttaa kun korvaluureihin laittaa aina suuremmalla ja suuremmalla volyymilla Rammsteinia...
Ja mieli kuin vi... siis mielikuvitus kunniaan, seuraavassa kuvassa ON toki timjamia, mun suosikkia kahden jämän verran... mutta kun pinnistät silmäsi, suljet ne ja annat ajatuksen virrata niin näet siinä niiden kahden kituvan keskellä runsaat oreganopuskat ja niiden ulkopuolella salviat kukoistamassa. Aivan tajuttoman fantastista jos vaan tajuaa näitäkin asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti